Neljä republikaania, neljä maailmaa

Millainen on tyypillinen republikaani? Varmasti nopea vastaus olisi valkoinen heteroseksuaalinen mies, iältään 30 ikävuoden ja haudan välissä. Ainakin määrittelyn olettaisi olevan helpompaa republikaanien kuin demokraattien kohdalla, onhan Yhdysvaltain Demokraattinen puolue tunnetusti ”vähemmistöjen puolue.”

Suurin osa oletuksistani republikaanien suhteen lensi roskakoriin kolme viikkoa kestäneen välivaalimatkan aikana. Matkan aikana tutustuin Jeffiin, Annaan, Oweniin ja Brianiin. Heistä jokainen edusti republikaanien sisällä vaikuttavia suuntauksia, enkä olisi koskaan voinut kuvitella heidän kuuluvan samaan puolueeseen.

Mitään yhteenvetoa tähän artikkeliin ei voi tehdä, sillä kohtaamiset Washingtonissa, Indianassa, Coloradossa ja Pennsylvaniassa olivat kuin eri planeetoilta.

 

Vähemmistönä republikaaneissa

Washingtonissa tapaamisten aikana tutustuin 27-vuotiaaseen Jeffiin. Hän on Kansasista Washingtoniin muuttanut opiskelija ja poliittinen aktivisti. Aktivisti noin salonkikelpoisessa mielessä, häntä olisi erittäin vaikea kuvitella osoittamassa mieltään kadulla ja huutelemassa iskulauseita.

Nuoren republikaanin kohtaaminen liberaalissa Washingtonissa oli jo itsessään yllätys ja lisää yllätyksiä oli vielä tulossa. On yleisesti tunnettu tosiasia, etteivät amerikkalaiset juuri matkustele Yhdysvaltain ulkopuolelle tai osaa muita kieliä kuin englantia. Jeff oli tavalliseksi amerikkalaiseksi todellinen maailmankansalainen, hän on vieraillut useissa maissa ja kielitaito täytyy laskea kahden käden sormilla.

Maailmankansalaisuutta suurempi yllätys oli hänen suuntautumisensa yhdistettynä puoluevalintaan. Republikaanit ja seksuaalivähemmistöt kun harvoin sopivat samaan lauseeseen ainakaan positiivisessa mielessä. Pidin outona, miten henkilö voi kuulua puolueeseen, joka lähtökohtaisesti pitää häntä vähempiarvoisena kuin muita, eikä haluaisi hänellä olevan yhtäläisiä oikeuksia.

Ristiriidasta huolimatta Jeff on republikaani. ”Homona republikaanina oleminen ei ole helppoa poliittisesti mutta puolue on vääjäämättä muuttumassa, joten asiasta ei tarvitse pitää meteliä. Suurempana kysymyksenä on yksilönvapauksien ja markkinoiden puolustaminen.” Hänen mielestään sääntelyn purkaminen ja kaupan sekä markkinoiden vapauttaminen tuo jokaiselle kansalaiselle enemmän hyvää kuin valtion tuet.

Markkinoiden vapaus parantaa luonnollisesti myös vähemmistöjen asemaa, sillä jos jotain amerikkalaiset kunnioittavat niin omalla työllä ansaittua menestystä ja vaurautta. Kantojen perusteella Jeff näyttäytyi perinteisenä libertaarina, jotka ovat selkeä vähemmistö puolueen valtavirrassa. Tämä painoi äänestysratkaisussa puolueen esivaaleissa, kun hän tuki Rand Paulia presidenttiehdokkaaksi.

Presidentti Trumpiin Jeff suhtautui lähinnä hauskana vitsinä. Presidentiksi hän ei olisi Trumpia edes äänestänyt, mikäli demokraatit olisivat asettaneet ehdolle kenet tahansa paitsi Hillary Clintonin. “Nainen valehtelee minkä kerkiää. Ei hänestä olisi presidentiksi.”

Jeffin näkökulmasta Trump ei edes ole peruskonservatiivi vaan näyttelee sellaista. Presidentin näkökulmat seksuaalivähemmistöistä on tarkoitettu miellyttämään umpikonservatiivisia ydinkannattajia keskilännen ja etelän osavaltioissa. Tähän näkemykseen on helppo yhtyä, sillä onhan presidentti Trump nimittänyt vähemmistöihin kuuluvia henkilöitä korkeisiin virkoihin, viimeksi Yhdysvaltain Saksan-suurlähettilääksi. Jeffin mukaan lähettiläs Richard Grenell on “Top Gay of Trump Administration.”

Vaikka republikaanit ovat edelleen hyvin konservatiivinen ja perusarvoja kannattava puolue, niin sieltä löytyy edelleen vahvana jäsenkunta, joka katsoo olevansa ennen kaikkea taloudellisista syistä republikaaneja. He edustavat ajatuksiltaan puolueen alkuaikoja Abraham Lincolnin johdolla ja sen kultakautta fiskaalisesti vastuullisena puolueena 1800-luvun loppupuolella.

 

Presidentti, joka tekee sen mitä lupaa

Liberaalin Jeffin jälkeen vuoroon tuli äärikonservatiivinen Anna Indianassa. Keskustelu hänen kanssaan oli erittäin lyhyt, mutta riittävä. Anna oli harvoja republikaaneja kannattavia naisia, joihin sain tutustua matkani aikana. Hän on keski-ikäinen perheenäiti ja sairaanhoitaja, joka on saanut työnsä kautta todistaa Obaman terveydenhuoltouudistuksen huonot puolet.

Maksut ovat kohonneet ja tavallisten amerikkalaisten mahdollisuus päästä hoitoon on heikentynyt. Hän oli sen verran äänekäs mielipiteidensä kanssa, etten viitsinyt ryhtyä korjaamaan, että maksujen nousun syynä ei ole varsinaisesti Obaman uudistus vaan Indianan osavaltion republikaanien hallitseman lainsäädäntöelimen toimet. Heidän tarkoituksenaan on osavaltion lainsäädännöllä vesittää koko uudistus ja siinä he ovat onnistuneet.

Jos Jeff on republikaani talouspolitiikan johdosta niin Anna on puolestaan arvojen johdosta republikaani. Minun oli vaikea kuvitella Jeffin koskaan osallistuvan Donald Trumpin vaalitilaisuuteen mutta Anna sopi joukkoon kuin nenä päähän.

Tapasin Annan Trumpin hurmoshenkisessä vaalitilaisuudessa Fort Waynen kaupungissa. 13 000 ihmistä huutaa täyteen ahdetulla areenalla “USA, USA, USA!” ylistäen heidän messiastaan. Messias presidentti Trump näytti olevan myös Annalle. Hän on perinteinen uskonnollis-konservatiivinen republikaani, jolle perhearvot ovat erittäin tärkeät. Siksi hän oli hieman vaivaantunut kysymyksestä, miten hän voi tukea naisia epäkunnioittavasti kohtelevaa presidenttiä? “Kristittynä en voi hyväksyä hänen toimintaansa. Mutta annan sen anteeksi Raamatun oppien mukaisesti, sillä hän pitää lupauksensa toisin kuin muut poliitikot Washingtonissa.”

Välittäminen tapahtuu lupauksien kautta, jotka presidentti oikeasti pitää. Annan mielestä Trump on tässä suhteessa todellinen poikkeus muista poliitikoista. Hänen kaudellaan on voinut luottaa presidentin sanaan. Jos presidentti lupaa, että talous kasvaa niin se kasvaa. Jos presidentti lupaa, että Meksikon vastaiselle rajalle nousee muuri niin se nousee sinne. Jos presidentti lupaa, että terroristit (=maahanmuuttajat) eivät pääse Amerikkaan niin, no varmasti ymmärrätte asian.

Eikä henkilökohtainen varallisuus ole Trumpille este samaistua tavallisen amerikkalaisen arkeen. Jotenkin pienituloinen sairaanhoitaja Indianan maaseudulta tunsi New Yorkin pilvenpiirtäjässä kullatussa huoneistossa asuvan miljardöörin hengenheimolaisekseen. Edes se, että hänen puolisonsa maatalousyritys on vaikeuksissa Trumpin kauppasodan ansiosta, ei ole vienyt heidän luottamustaan presidenttiin. “Trump tullaan valitsemaan toiselle kaudelle. Siitä olen varma.”

Annassa personoitui kaikki ne näkökulmat, joiden johdosta Trump ylipäätään valittiin presidentiksi. Miljardöörin status ei ollut haitaksi, koska Trump tuli politiikan ulkopuolelta. Tavalliseen amerikkalaiseen Trumpin populistiset lupaukset ja kärjekkäät lausunnot vetosivat ja edustivat toiminnan kulttuuria vastapainona Washingtonin pysähtyneisyydelle. Annan kohtaamisen jälkeen jäin miettimään millaisella politiikalla ja ehdokkaalla demokraatit onnistuivat vetoamaan Indianan äänestäjiin, jotta osavaltion valitsijamiehet siirtyisivät vuonna 2020 republikaaneilta demokraateille. Sellaista ehdokasta ei taida edes olla?

 

Valoisa vai synkkä tulevaisuus?

Tapaaminen Coloradossa herätti ajatuksen Republikaanien uudesta tulevaisuudesta. 24-vuotias Owen toimii Coloradon yliopiston republikaanien opiskelijayhdistyksen johtohenkilönä. Tyköistuvassa puvussa hän näytti juuri niin tyypilliseltä republikaanilta kuin nuori mies voi vaan näyttää.

Owenille republikaanien ytimenä on filosofia yksilönvapauksista, jotka kytkeytyvät erityisesti talouspolitiikkaan ja työhön. Yksilöllä täytyy olla mahdollisimman laajat vapaudet saavuttaa menestystä elämässään eikä hallituksella ole oikeutta rajoittaa tätä esim. sääntelyllä. Ei ollut siksi yllättävää, että heti toisessa lauseessa mainittiin Ronald Reagan suurena amerikkalaisena presidenttinä.

Hyvin perinteiseltä kuulostavan liturgian jälkeen perinteinen republikaanien ajatusmaailma sai enemmän säröjä, kun Owen ilmoitti kannattavansa vahvasti vähemmistöjen oikeuksia sekä ilmastonmuutoksen torjuntaa. Syrjintä kaikissa muodoissa ja ilmastonmuutos ovat uhkia yksilönvapauden toteutumiselle. “Olen kyllästynyt perustelemaan ihmisille miksi olen republikaani ja tuen presidenttiä. Olen republikaani, mutta en todellakaan kannata presidenttiä. Hän ei ole todellinen republikaani ja toiminnallaan hän uhkaa koko puolueen olemassaoloa,” totesi Owen Trumpin vaikutuksesta republikaaneihin.

Paikallisella tasolla Owen on osa puolueensa julkista “vastarintaliikettä” presidenttiä vastaan. Välivaaleissa hän kollegoineen kanavoi ruohonjuuritason tukea keskitietä edustaville nuorille republikaaneille. Vuoden 2020 presidentinvaaleja ajatellen heidän toiveissaan on saada nostettua uskottava haastaja presidentti Trumpille republikaanien esivaaleissa.

Sopivan perinteistä mutta kuitenkin jotain uutta, näin varmasti voisi tiivistää Owenin. Minulle hän edusti raikasta tuulahdusta republikaanien joukossa, jolle toivoisin hyvää tulevaisuutta. Tapaamisen lopuksi kysyin, miksi hänen kaltaisiaan ei ole nykyisessä puoluejohdossa vaan tilalla on populistisia kansankiihottajia ilman periaatteita? Vastaus oli karu: “kompromissit ja poliittinen keskitie eivät enää myy vaaleissa ja ole hyvää politiikka. Kansa kaipaa jyrkkää linjaa.”

Owenin tapaaminen olisi saanut jäädä viimeiseksi kohtaamiseksi republikaanien kanssa, sillä se antoi toivoa puolueen muutoksesta. Kuitenkin pohjanoteeraus oli saavutettava Philadelphiassa. Siellä kansainvälinen matkaseurueemme sai vieraakseen Brian Liebin, 33-vuotiaan poliitikon, joka oli välivaaleissa ehdolla edustajainhuoneeseen Pennsylvanian 3. kongressivaalipiiristä.

Brian hävisi vaalit todella nolosti. En edes löydä adjektiivia kuvaamaan hänen tappiotaan. Mikäli kahden ehdokkaan välisessä kilpailussa saa 6,6% äänistä niin kai tappiota voitaneen pitää murskaavana. Vastaehdokkaana ollut Dwight Evans (dem.) keräsi sitten 93,4% äänistä ja jatkokauden edustajainhuoneessa.

Tappio ei kuitenkaan ollut tehnyt Briania nöyräksi tai saanut häntä pohtimaan kriittisesti puolueensa linjaa ja syitä tappioon. Päinvastoin. Aivan kuin hänen avauspuheensa olisi suunnattu hänen ydinkannattajilleen eikä kansainvälisille vieraille, jotka pyrkivät objektiivisesti tarkastelemaan Yhdysvaltain politiikkaa.

Meihin presidentti Trumpin kehuminen ei uponnut ja puheensa jälkeen Brian näyttäytyi lähinnä hassunhauskana helppoheikkinä, joka yrittää myydä sokeille hiekkaa väittäen sitä sokeriksi. Brian edusti nykypäivän tyypillisintä republikaania olemuksensa ja mielipiteiden johdosta. Tasa-arvotkiintiöt ovat huono asia, koska ne hyödyttävät vain vähemmistöjä, YK:n turvallisuusneuvostoa ei voi uudistaa, koska Israel tarvitsee puolustajansa, Obamacare-terveydenhuoltouudistus on kumottava, koska siinä on Obaman nimi jne.

Seurassamme ollut eteläafrikkalainen toimittaja tiivisti kohtaamisen Brianin kanssa hyvin todetessaan “tuo mies on aivan täysin pelle (=buffoon)”. Itseäni lähinnä ihmetytti miksi Brian ei käyttänyt tilaisuutta hyödyksi ja yrittänyt muuttaa meidän näkökulmaamme Republikaaniseen puolueeseen? Nyt hän lähinnä ruokki ennakkoluulojamme osoittaen ne todeksi.

Oliko Jeffillä, Annalla, Oweinilla ja Brianilla sitten mitään yhteistä? Kyllä oli. Yksi asia heitä yhdisti ja se oli inho Clintoneita kohtaan. Että jos tästä pitää joitain johtopäätöksiä vetää niin ainakaan Hillary Clintonia ei demokraattien kannata asettaa presidenttiehdokkaaksi, mikäli he haluavat voittaa vaalit.

 

Jani Kokko

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian tohtorikoulutettava Jyväskylän yliopistossa ja hän oli USA:ssa seuraamassa välivaaleja marraskuussa 2018.

 

 

Jaa: Facebook · LinkedIn · Twitter