Pikettyltä ehdotus eriarvoisuuden ja ilmastonmuutoksen torjuntaan EU:ssa


Kalevi Sorsa -säätiö | 14.12.2018

Eriarvoisuutta on vähennettävä ja kaikkien eurooppalaisten tulevaisuuteen on investoitava. Tähän tiivistyy Thomas Pikettyn sekä hänen johtamansa ryhmän manifesti. Vasemmalle kallellaan olevan, mutta taustaltaan kirjavan ryhmän mukaan EU ei voi jatkaa nykyisellä raiteellaan ja vain odottaa seuraavan EU:n jäsenmaan eroa tai koko alueen hajoamista. On siis tehtävä perustavanlaatuisia muutoksia. Suomessa manifestista on kirjoittanut Kansan uutiset.

Manifesti perustuu ehdotukselle luoda EU:n laajuinen toimielin (European Assembly), joka jakaisi verottamalla kerättyä varallisuutta. Budjetin suuruus olisi 4 prosenttia EU:n bkt:sta, joka The Guardianin arvion mukaan tarkoittaisi noin 800 miljardia euroa. Verotulot syntyisivät uudesta yritysverosta, yli satatuhatta tienaavien tiukemmasta verotuksesta, miljonäärien varallisuusverosta sekä hiilipäästöverosta. Budjetista noin puolet jaettaisiin takaisin jäsenvaltioille, jotka voisivat käyttää sen parhaaksi katsomallaan tavalla. Tämän vaikutus jäsenvaltioiden väliseen tulonjakoon olisi kuitenkin hyvin pieni. Muutos järjestelmälle maksettavan ja sieltä takaisin saatavan summan välillä jäsenvaltiolle ei voisi olla enempää kuin 0,1% bkt:sta

Juuri tämän vuoksi manifestia on myös arvosteltu. Esimerkiksi Bruegel -ajatushautomon johtaja Guntram Wolff jätti allekirjoittamatta manifestin. Wolff ihmetteli, miksi ehdotus pitää toteuttaa Euroopan tasolla, jos sillä on mitätön vaikutus jäsenvaltioiden väliseen tilanteeseen. Richard Corbett, Labourin puheenjohtaja EU-parlamentissa, taas kutsui aloitetta pyörän keksimiseksi uudelleen. Hänen mukaansa ehdotus loisi hybridiparlamentin, jossa päätökset tehtäisiin jo nyt olemassa olevan EU-budjetin ulkopuolella ja ohi vaaleilla valitun EU-parlamentin. Jäsenmaiden kansallisen tason poliitikoista ja mepeistä koostuvan hybridiparlamentin hyväksymä budjetti olisi manifestin tavoitteen mukaan neljä kertaa EU-budjettia suurempi.

Toisaalta manifesti ei pyrikään mainostamaan ehdotusta jäsenvaltioiden välisiä eroja kaventavana tulonjakomekanismina, vaan EU:n laajuisena uudelleenjakona ja demokraattisena investointiohjelmana. Manifestissa toistuvat lauseet, joissa korostetaan, että eriarvoisuutta ei tule vähentää jäsenvaltioiden välillä vaan jäsenvaltioiden alueella ylipäätään. Ehdotuksen tavoitteena olisi vastata liian vähäiseen julkisen sektorin investointitasoon, sosiaaliseen epätasa-arvoon, ilmastonmuutoksen kiihtymiseen ja verokilpailuun. Kirjoittajaryhmä myös uskoo ehdotuksen edistävän jäsenmaiden yhdentymistä, sillä se hyödyttää jokaista jäsenmaata. Koska järjestelmään liittyminen on vapaaehtoista, on kuitenkin epätodennäköistä, että se onnistuisi EU:n laajuisena ainakaan aluksi.

Manifestin nettisivuilla vastataan myös Corbettin esiin tuomaan kritiikkiin pyörän keksimisestä uudelleen. Manifestin allekirjoittajien mukaan nykyisten instituutioiden sisällä ei yksinkertaisesti voi ajaa oikeudenmukaisempaa tulonjakoa jäsenmaiden veto-oikeudesta johtuen. Tämän vuoksi tarvitaan järjestelmä, johon liittyminen on vapaaehtoista, mutta johon ei sisälly veto-oikeutta tulonjakokysymyksissä.

Järjestelmään liittyisi kuitenkin muitakin ongelmia.  Sen lisäksi, että ehdotetut toimet eivät merkittävästi vaikuttaisi jäsenmaiden välisiin epätasapainoihin, se on ristiriidassa EMU:n muun kehityksen kanssa. Kun talous- ja rahaliiton kehittämisessä käydään kamppailua yhteisvastuun ja markkinakurin välillä, ehdotus loisi EMU:n ulkopuolisen elimen, jolla olisi finanssipoliittista valtaa. Toteutuessaan aloite sekoittaisi huomattavasti keskustelua markkinakurin ja yhteisvastuun välillä ja euroinstituutiot vaikuttaisivat entistä vaikeaselkoisimmilta.

Manifestin julkaisu kuitenkin osui varsin otolliseen aikaan. Juuri nyt poliittinen tilanne Euroopassa näyttäisi hieman pahimpia talouskurivuosia otollisemmalta eriarvoisuuteen puuttumiselle. Esimerkiksi Ranskassa presidentti Macron on pyrkinyt rauhoittelemaan mieltään osoittavia keltaliivejä ehdottamalla 100 euron minimipalkkojen korotusta. Espanjassa taas minimipalkkoja nostettiin 22 prosenttia. Euroalueen asukkaiden – ei sen jäsenmaiden – varallisuuseroja korostava ehdotus voi lisätä vaatimuksia taloudellisesti tasa-arvoisemman Euroopan puolesta. Samalla vältetään jäsenmaissa esiintyvä pohjoinen-etelä -vastakkainasettelu, joka on elintärkeää ravintoa EU-vastaiselle oikeistopopulismille.

Parhaimmillaan manifesti voikin yhdistää eurooppalaista vasemmistoa ajamaan parempaa tulonjakopolitiikkaa EU:n sisällä ja vähentää toisinaan myös sen itsensä piirissä esiintyvää epäsolidaarista retoriikkaa. Pahimmillaan manifesti voi sekoittaa entisestään keskustelua, jossa jo nyt vasemmiston näkemyksissä on ollut havaittavissa hajontaa euroskeptisyyden ja euromyönteisyyden välillä. Aloite voi osaltaan muodostaa uusia jakolinjoja vasemmiston sisällä, jolloin oikeudenmukaisemman Euroopan projekti vaikeutuu entisestään. Joka tapauksessa positiivista on ainakin se, että vasemmistolaisilla ajattelijoilla on rohkeutta luoda omia aloitteita Euroopan tulevaisuudesta.

Aatu Puhakka

Kirjoittaja opiskelee valtio-oppia Jyväskylän yliopistossa ja suorittaa siviilipalvelusta Kalevi Sorsa -säätiössä.


Kommentit

Kalevi Sorsa -säätiö