Politiikkaa Balkanin tapaan
Pari viikkoa sitten Makedonia paistatteli maailman medioissa kun maassa järjestettiin kansanäänestys nimen muuttamisesta Pohjois-Makedonian tasavallaksi. Äänestysaktiivisuus jäi kansanäänestyksessä liian alhaiseksi ja nyt nimenmuutos pitää tehdä parlamentissa. Makedonian sosialidemokraattinen pääministeri Zoran Zaev totesi, että mikäli nimenmuutos ei nykyparlamentissa onnistu, ovat edessä on demokratian seuraava keino, eli uudet vaalit. Paineet ovat kovat, sillä neuvottelutulos Kreikan kanssa ei ollut helppo saavuttaa ja kun Kreikan poliittinen johto todennäköisesti vaihtuu ensi keväänä, mahdollisuuksien ikkuna nimikiistan ratkaisemiseksi sulkeutuu. EU:n laajentumiskomissaari Johannes Hahn kuitenkin totesi, ettei hän usko uusien vaalien olevan tarpeelliset, vaan hän luottaa, että asian ratkeavan Makedonian parlamentissa ”Balkanin tapaan.” Nyt kun kansainvälisen median huomio on taas toisaalla, mitä Makedoniassa ja sen parlamentissa oikein tapahtuu?
Ensin kertaus perusasetelmasta: kansanäänestys oli osa Kreikan ja Makedonian välisen nimikiistan ratkaisemista, jonka kautta pyritään mahdollistamaan Makedonian liittyminen sotilasliitto Natoon ja Euroopan unioniin. Kreikan ja Makedonian neuvottelema sopimuksen mukaisesti Makedonian perustuslaillinen nimi tulisi muuttaa Pohjois-Makedonian tasavallaksi, jotta ero Kreikan Makedonia-maakuntaan ja Aleksanteri Suuren perintöön olisi selvä. Kansanäänestyksen äänestysaktiivisuus jäi alle vaaditun 50%, jolloin äänestystulos ei ollut laillisesti sitova, vaikka yli 90% äänensä antaneista nimenmuutosta tukikin.
Näin perustuslain muuttaminen jäi parlamentin äänestyksen varaan. Makedoniassa perustuslain muuttaminen parlamentissa menee niin, että prosessin käynnistämiseen tarvitaan 2/3-osan eli 80 kansanedustajan tuki maan 120 paikkaisessa eduskunnassa. Sen jälkeen muutokset säädetään normaalissa lainsäätämisjärjestyksessä, valiokuntatöineen ja debatteineen ja hyväksytään yksinkertaisella enemmistöllä. Lopuksi, vähintään 100 päivää prosessin aloituksen jälkeen, tarvitaan jälleen 2/3-osan enemmistö hyväksymään lopputulos. Nykyisellä hallituskoalitiolla on takanaan 72 kansanedustajaa, eli hallituksen pitäisi siis jotenkin saada puolelleen vähintään kahdeksan kansanedustajaa lisää. Tässä laajentumiskomissaari Hahn uskoi siis niin sanottujen balkaninkeinojen tekevän tehtävänsä. Mitä nuo ovat – kiristystä, uhkailua ja lahjontaako?
Kaikki edellämainitut ovat hyviä arvauksia. Makedonian tilanteessa on muistettava, että maata hallitsi vuosina 2006-2016 nykyinen oppositiopuolue VMRO-DPMNE varsin epädemokraattisin, korruptoitunein ja jopa hirmuvaltaisin ottein. Puolueen hallinto lähti purkautumaan vuonna 2015, jolloin tietovuoto paljasti maan pääministerin Nikola Gruevskin käyttäneen salaista poliisia salakuuntelemaan tuhansia kansalaisiaan ilman oikeuden lupaa. Salaisessa poliisissa operaation takana oli silloisen pääministeri Gruevskin serkku Saso Mijalkov. Tästä paljastuksesta alkoi vyöry, joka monien vaiheiden jälkeen uusiin vaaleihin ja uuteen hallitukseen, joka tosin joutui puolustautumaan fyysisesti mielenosoittajien (ja kansanedustajien) väkivaltaista hyökkäystä vastaan parlamentin istuntosalissa ennen virkaanastumista! Matkan varrella perustettiin myös erikoissyyttäjän toimisto tutkimaan väistyvän hallituksen salakuuntelu- ja korruptiosyytöksiä, koska maan tavallisen oikeuslaitoksen puolueettomuudessa on ns. toivomisen varaa.
Perjantaina 19.10. Makedonian parlamentti äänesti perustuslain muutoksen käynnistämisestä. Ja kuinka ollakaan, Zoran Zaevin SDSM-puolueen hallitus sai kuin saikin tarvittavan 80 kansanedustajan tuen ja perustuslain muutos saatiin alulle. Tämä on hyvä asia sikäli, että ei ole mitään takuita, että uudet vaalit sujuisivat ongelmitta, tai että uusien vaalien jälkeen saataisiin toimintakykyistä hallitusta kasaan nopeasti, tai että uudessa parlamentissakaan olisi tarvittavaa 2/3-osan enemmistö nimenmuutoksen takana. Jos nimikiista halutaan ratkaista on se tehtävä ennen Kreikan vaaleja, jotka järjestetään ensi keväänä. Tämä sen vuoksi, että kun Makedonia on perustuslaillisen nimensä muuttanut, tulee Kreikan parlamentin vielä ratifioida maiden välinen sopimus, jonka jälkeen se vetää vastalauseensa pois Makedonian Nato- ja EU-jäsenyysprosessien tieltä. Aihe on herkkä ja tällä hetkellä näyttää selvältä, että osittain siksi Tsipraksen hallitus kärsii rökäletappion ensi keväänä. Sivuhuomiona ratkaisun nimikiistaan neuvotellut ulkoministeri ehti Kreikassa jo erota vastalauseena hallituksen sisäisille jännitteille.
Kreikan lähestyvien vaalien vuoksi nimikiistan ratkaiseva sopimus olisi saatava maaliin mitä pikimmin, sillä seuraavaan tilaisuuteen voi mennä jälleen vuosikymmeniä. Tämän ehti Angela Merkelkin lausua ulkopoliittisessa voimaintunnossaan ennen eroilmoitustaan. Hän totesi, että Makedonian sosialidemokraattisella hallituksella on hänen täysi tukensa takanaan ja samalla hän kritisoi voimakkaasti EPP-sisarpuoluettaan Makedonian oppositiopuolue VMRO DPMNE:ä ja kehotti heitä toimimaan historiallisen nimenmuutoksen edistämiseksi. Myös USA:n apulaisulkoministeri Wess Mitchell ehti kehottaa VMRO:a toimimaan rakentavasti ja samalla tuki hallituksen toimia nimenmuutoksen edistämiseksi. Kritiikki VMROa kohtan oli ansaittua, sillä puolue boikotoi kansanäänestystä ja on ollut hyvin haluton edistämään Kreikan kanssa saavutettua sopimusta – puhumattakaan kymmenen vuoden passiivisuudesta nimikiistan suhteen silloin kun VMRO DPMNE Makedoniaa hallitsi. Kansainvälisellä paineella on ollut myös vaikutusta, sillä VMRO:sta on irtisanoutunut liuta korkea-arvoisia jäseniä, vastalauseena välien huononemiseen mm. EU:n ja USA:n suuntaan.
Parlamentin äänestyksessä VMRO DPMNE kuitenkin äänesti blokkina perustuslaillisen nimen muuttamista vastaan. Poislukien kahdeksan kansanedustajaa, jotka poikkesivat puolueensa linjasta ja tukivat hallitusta ja nimenmuutosta. Tämän tuen seuraukset olivat rikkureille vakavia, sillä äänestyksen jälkeen heidät on kaikki erotettu puolueesta ja heidän poliittiset uransa todennäköisesti päättyvät seuraaviin vaaleihin Makedoniassa. Ennen äänestystä VMRO:n kannattajat olivat lähettäneet jopa tappouhkauksia kansanedustajilleen, mikäli he menevät äänestämään nimenmuutoksen puolesta, mutta onneksi näihin on suhtauduttu vakavasti järjestysvallan taholta.
Tarkkoja syitä sille, miksi VMRO:n rivit rakoilivat voimme vain arvailla. Paine oli kovaa molempiin suuntiin. On kuitenkin huomionarvoista, että neljä kahdeksasta toisin äänestäneestä on oikeudessa, yksi korruption johdosta ja kolme avunannosta väkivaltaisesta mielenosoitukesta parlamentissa keväällä 2016. Äänestyksen aikoihin pääministeri Zoran Zaev sanoi, että on kansallisen rekonsiliaation aika – välittömästä lausunnon jälkeen alkoivat siitä, annettaisiinko esimerkiksi vuosi sitten parlamenttiin hyökänneiden mielenosoittajien tai heitä auttaneiden kansanedustajien tuomioita anteeksi. Pääministerin tarkensi, ettei siitä ole kyse – eikä lahjonnasta.
On kuitenkin muistettava, että Makedonian entinen pääministeri ja VMRO-DPMNE-puolueen entinen johtajan Nikola Gruevskin on tuomittu vankeuteen julkisten varojen väärinkäytöstä. Tuomioistuin on myös jäädyttänyt VMRO-puolueen varoja ja omaisuutta. On siis täysin mahdollista, että joidenkin kansanedustajien kohdalla voi löytyä monenlaisia kannustimia, the Balkan way, joilla heidät saadaan poikkeamaan oman puolueensa linjasta puoltamaan nimenmuutosta, vaikka se maksaisi heille heidän poliittisen uransa. Näitä tuskin tulemme koskaan tietämään, mutta nimenmuutos Makedoniassa etenee.
Vanha sanontahan menee, että mitä yhteistä on makkaralla ja politiikalla? No se, että kukaan ei halua nähdä kun niitä tehdään. Varsinkin Balkanilla tämä pätee molempien kohdalla. Seuraavan kerran kun kansainvälinen huomio jälleen kiinnittyy Makedoniaan, noin 90 päivän päästä, tunnetaan se silloin Pohjois-Makedonian tasavaltana. Ellei jokin asia matkan varrella mene pahasti pieleen.
Samuli Sinisalo (MA) vastaa Sorsa-säätiön ”Demokratian tukeminen monietnisessä Makedoniassa” -hankkeesta. Sorsa-säätiö on vahvistanut Makedonian kansalaisyhteiskuntaa Suomen ulkoministeriön tuella vuodesta 2008 lähtien.