Puuttuuko sinun työpaikaltasi alkoholiohjelma?

Kalevi Sorsa –säätiö järjesti 21.8.2012 työpaikkojen alkoholiohjelmia koskevan tilaisuuden Helsingissä, ravintola Oosterissa. Tilaisuudessa alustivat Ehkäisevän päihdetyö EHYT ry:n aikuistyön päällikkö Antti Hytti ja SAK:n työehtoasiantuntija Katarina Murto. Yleisökeskustelua johdatteli dosentti Kaisa Kauppinen.

Alkoholin käyttöön on puututtava varhaisessa vaiheessa

Arvioiden mukaan yhdeksän kymmenestä työntekijästä käyttää alkoholia. Nyrkkisääntönä voi pitää, että kymmenestä työntekijästä keskimäärin yksi on täysraitis ja kahdella on eriasteisia alkoholiongelmia. Työpaikasta riippuen riskikäyttäjiä on AUDIT-testin mukaan 15 – 40 prosenttia työntekijöistä.

Tästä huolimatta viimeisen 20 vuoden aikana työajallajuominen on olennaisesti vähentynyt. Alkoholin kokonaiskulutus on kuitenkin kasvanut ja osa sen haitoista näkyy myös työelämässä.

Uusi ilmiö, jota Hytti kutsuu harmaan alueen alkoholin kulutukseksi, liittyy työelämän uusiin käytäntöihin. Niin sanotut afterwork-lasilliset ovat lisääntyneet, joskin ilmiö koskee vain osaa ammattiryhmistä. Työpaikkojen pikkujoulut ja mahdollisesti jopa erilaiset edustustilaisuudet sisältävät alkoholinkäyttöä. Joissain työpaikoissa tähän jopa kannustetaan.

Alkoholin kulutus lisää sairauspoissaoloja. Alkoholia runsaasti käyttävillä myös muu kuin alkoholinkäyttöön liittyvä sairastelu on yleisempää, sillä alkoholin käyttö laskee yleistä vastustuskykyä sairauksille.

Alkoholin käyttö alentaa keskittymiskykyä muun muassa siksi, että yöunen laatu heikkenee. Taloudellisesta näkökulmasta katsottuna alkoholista johtuvat poissaolot tulevat kalliiksi ja niiden suoraksi vaikutukseksi on arvioitu noin 2 miljoonaa menetettyä työtuntia.

On työntekijän etu, että työpaikoilla on toimiva päihdeohjelma. Erityisesti hoitoonohjauksesta on laadittu hyvin toimivia malleja, mutta käytännössä hoitoon ohjaamisessa on paljon parantamisen varaa.

Alkoholin käyttö tekee pahaa myös työyhteisölle. Pahimmassa tapauksessa työyhteisö alkaa ”suojelemaan” suurkuluttajaa, jolloin yleisen pahoinvoinnin voi katsoa lisääntyvän.

Alkoholin kulutuksen tasoa voidaan säädellä verotuksen keinoin ja vaikuttamalla alkoholimainontaan. Hoitoonohjaukseen olisi kiinnitettävä huomiota ja etenkin puheeksi ottamista olisi ainakin esimiestasolla harjoiteltava enemmän. Työpaikan päihdeohjelmat ovat hyvä tapa pukea sanoiksi joskus vaikeatkin kysymykset. Ennen kaikkea työpaikalla olisi hyvä keskustella yhdessä ja avoimesti alkoholista: mitä työpaikalla päätetäänkin alkoholikysymyksissä tehdä, se on tehokkaampaa jos siitä sovitaan yhdessä.

Työyhteisön hyvinvointi ja työturvallisuus vaarassa

Työnantajalla on velvollisuus puuttua alkoholinkäyttöön heti, kun se käy ilmi. Myös työntekijän tulee ilmoittaa esimiehelle, mikäli hän havaitsee työkaverin olevan päihtyneenä töissä.

Usein ongelmaa katsotaan turhan pitkään läpi sormien. Asiaon arkaluonteinen, ja keskustelun esiin nostaminen tai työkaverin ”käräyttäminen” voivat tuntua hankalalta. Mitä pidempään ongelman annetaan muhia työpaikalla, sitä vakavammat seuraukset siitä voi olla sekä ongelmakäyttäjälle itselleen että muille työyhteisön ihmisille.

Pahimmillaan alkoholi aiheuttaa vakavia työtapaturmia. Muita seurauksia ongelmakäytöstä ovat muun muassa väsymys, ärtyneisyys, työtehon laskeminen, yllättävät sairauspoissaolot ja huolimattomuus.  Yleisin alkoholin haitta työyhteisön kannalta on kuitenkin niin sanottu krapulapäivä. Työvuoroja voidaan viime hetkellä joutua muuttamaan tai omia työtehtäviä joudutaan siirtämään toisten tehtäviksi.

Käytännössä suuri osa alkoholiin liittyvistä haittatilanteista ratkaistaan työpaikkatasolla. Esimiehen on ensin keskusteltava päihtyneen työntekijän kanssa, ja mukana keskustelussa voi olla myös luottamusmies tai työsuojeluvaltuutettu. Kyse on nimenomaan yksityiskeskustelusta eikä asiaa tule puida muiden työntekijöiden kanssa ”selän takana”.  Oman asian ajaminen voi olla hankalaa, joten henkilöstön edustaja voi olla tarpeen auttamaan ongelman ratkaisemisessa ja riittävän hoidon saamisessa. Myös työterveyshuollon hyödyntäminen on tärkeää alkoholiongelman käsittelyssä ja hoitoonohjausta suunniteltaessa sekä jälkihoidon seuraamisessa.

Ongelmallisempaa asian selvittely voi olla juuri silloin, kun työpaikassa ei ole luottamusmiestä. Tältä osin henkilöstön edustaja tulisi olla jokaisella työpaikalla. Lisäksi työterveyshuollon toimivuutta tulee tehostaa päihdeongelmien ennaltaehkäisyssä ja hoidossa.

Päihdeohjelma on pakollinen ainoastaan silloin, jos työpaikalla tehdään huumausainetestejä. Päihdeohjelman sisältöön ei ole myöskään mitään muotovaatimusta. Keskusjärjestöt ovat laatineet vuonna 2006 yhteisen suosituksen päihdeongelmien ennaltaehkäisemisestä, käsittelystä ja hoitoonohjauksesta.

Käytännössä päihdeongelmien ratkaisemisessa on haitallisinta liian myöhäinen puuttuminen ja kuntoutusvaiheessa jouston puuttuminen. Työntekijä voi esimerkiksi joutua tilanteeseen, jossa yhdestä ”retkahduksesta” seuraa automaattisesti potkut. Useimmiten yhdestä päihtymiskerrasta töissä seuraa varoitus, mutta on aloja, joissa alkoholinkäyttöä ei työturvallisuudesta johtuen voida lain nojalla sallia lainkaan.

Olennaisinta päihdeongelmien käsittelyssä on asenteiden muuttuminen työpaikoilla. Ongelmalliseen alkoholinkäyttöön tulee puuttua viipymättä. Tärkeää olisi myös laatia jokaiselle työpaikalle pelisäännöt ongelmallisen alkoholinkäytön käsittelystä ja seurauksista sekä edustustilaisuuksiin liittyvästä alkoholinkäytöstä.

Linkkejä aiheeseen

Päihdelinkki.fi sen sijaan tarjoaa yksilöille runsaasti tietoa ja vertaistukea juomisen lopettamiseksi tai vähentämiseksi.

Ruotsissa toimii erillinen, työmarkkinaosapuolten hallinnoima organisaatio pelkästään työelämän päihdehaittojen ehkäisyyn eli ALNA, www.alna.se.