Saksan demareilla ja Italian demokraateilla on edessä uuden identiteetin etsintä


Antti Alaja | 5.03.2018

Kirjoitin tammikuussa, että sosialidemokratian kriisi näyttää hyvin erilaiselta riippuen siitä, otetaanko tarkasteluun englanninkielinen maailma, Pohjoismaat vai euroalue. Englanninkielisessä maailmassa on havaittavissa suorastaan perinteisen sosialidemokratian uusi aalto Bernie Sandersin ja Jeremy Corbynin kaltaisten poliitikkojen suosion myötä, eikä sosialidemokratia ole häviämässä Pohjoismaista eri haasteista huolimatta. Euroalueen sosialidemokratia sen sijaan uhkaa vajota merkityksettömyyteen.

Euroalueen sosialidemokratian haasteet nousivat taas esiin Saksan demareiden kiistellessä hallitusyhteistyöstä Angela Merkelin kristillisdemokraattien kanssa ja Italian demokraattisen puolueen ja keskustavasemmistolaisen liittoutuman kärsiessä suuren vaalitappion eilisissä parlamenttivaaleissa. Euroalueen sosialidemokraattien yksi keskeisimmistä ongelmista on se, että sosialidemokraatit edustavat jatkuvuutta ja vakautta anti-establishment -politiikan aikakaudella. Euroalueella on iso joukko äänestäjiä, jotka ovat tyytymättömiä nykymenoon ja haluavat muutosta.

Saksan demareiden hallitusyhteistyötä koskeneen jäsenäänestyksen tulos julkistettiin eilen. Demarit päättivät jatkaa hallitusyhteistyötä suuressa koalitiossa Angela Merkelin kanssa. Suuren koalition jatko tuo kieltämättä vakautta Eurooppaan ja hallitusohjelman kirjaukset avaavat uusia mahdollisuuksia euroalueen uudistamiseen. Silti sosialidemokraattisen SPD:n pitää onnistua hallituksessa poikkeuksellisen hyvin, jos se haluaa välttää Hollannin PvDA:n ja Ranskan sosialistien kovan kohtalon seuraavissa vaaleissa.

Kristillisdemokraattien kanssa Saksaa hallinnoiva SPD ei näyttäydy muutosvoimana äänestäjien silmissä, vaikka puolue saikin tavoitteitaan läpi hallitusohjelmassa ja haltuunsa valtiovarainministeriön. Välttääkseen romahduksen Saksan demarit pyrkivät seuraavina vuosina erottamaan entistä selkeämmin puolueen oman profiilin rakentamisen ja hallitustyöskentelyn. Tästä syystä on povattu, että Andrea Nahles, joka on vahvoilla demareiden seuraavaksi puheenjohtajaksi, ei ryhtyisi ministeriksi suureen koalitioon.

Saksan demarinuorten suurta koalitiota vastustaneesta puheenjohtajasta, Kevin Kühnertistä, on tullut viime kuukausina saksalaisen politiikan uusi tähti. On mielenkiintoista nähdä, mikä rooli Kühnertillä tulee olemaan Saksan sosialidemokraattien uudistumisprosessissa. Pystyykö hän tekemään sosialidemokratiasta uskottavan vaihtoehdon nuorten ja muutosta janoavien keskuudessa? Inspiraation suurta koalitiota vastustaneeseen kampanjaan Kühnert sai Jeremy Corbynin työväenpuolueelta.

Jos Kühnert pyrkii käyttämään Corbynin pelikirjaa sosialidemokratian uudistamisessa, niin Italian demokraattisen puolueen puheenjohtajan Matteo Renzin huhuttiin alkuvuodesta innostuneen Ranskan presidentin Emmanuel Macronin sosiaaliliberalismista siinä määrin, että hän olisi seuraavien europarlamenttivaalien jälkeen valmis liittämään Italian demokraattisen puolueen osaksi liberaalia europarlamenttiryhmää. Eilisen vaalitappion jälkeen Renzin on tosin tänään huhuttu eroavan puheenjohtajan paikalta.

Italian suhteen on syytä pitää mielessä, että maassa ei ole pitkää sosialidemokraattista traditiota Saksan ja Pohjoismaiden tapaan. Demokraattiseen puolueeseen kuuluu niin entisiä kristillisdemokraatteja kuin kommunistejakin. Perinteisen eurooppalaisen sosialidemokraattisen puolueen sijasta puoluetta on usein verrattu Yhdysvaltojen demokraatteihin.

Antti Alaja


Kommentit

Kalevi Sorsa -säätiö