Tuppurainen & Näkkäläjärvi: Suomen on edistettävä feminististä ulko- ja turvallisuus­politiikkaa

Sovinismi juontuu sanana kansalliskiihkoilusta, siinä missä feminismiin sisältyy liberaalia demokratiaa ja oikeusvaltiota tukeva asenne. Suomelle lankeaa sekä tilaisuus että vastuu tuoda edistykselliset periaatteet EU:n tiivistyvään yhteiseen ulko- ja turvallisuus­politiikkaan.

ARVOT JA ASENTEET OHJAAVAT kaikkea päätöksentekoa. Niin myös ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.

Sovinismi-sana on lähtöisin kansalliskiihkoilusta. Siinä tiivistyy sattuvasti vastakohta feministiselle ulko- ja turvallisuuspolitiikalle: feminismi vastustaa konservatiivista nationalistista ääriajattelua. Kansain­välisen oikeuden ja sopimusten kunnioittaminen sekä hädänalaisten auttaminen kuuluvat feminismiin. Sen tarpeellisuus ja ajankohtaisuus on kiistatonta.

Kulunut vuosi on kyseenalaistanut toisen maailmansodan jälkeisen näkemyksen tasa-arvoon ja ihmisoikeuksiin perustuvasta avoimesta yhteistyön maailmasta. Aika on myös opettanut, ettei ääriajattelua kukisteta myötäilemällä ja antamalla periksi.

Feminismi on oikea, liberaalia demokratiaa ja oikeusvaltiota tukeva asenne, joka sopii ulko- ja turvallisuus­politiikkaan täydellisesti. Se on luja, myötäilemätön lähestymistapa erityisesti kanssakäymisessä epäliberaalien demokratioiden kanssa.

FEMINISTISEN ULKO- JA TURVALLISUUSPOLITIIKAN sisältö lähtee tasa-arvon vakauttavasta vaikutuksesta. Valitettavasti periaate, jonka mukaan demokratiat eivät koskaan ole syypäitä sotaan, ei yksinään kestä kansalliskiihkon ja ääriajattelun painetta. Tarvitaan enemmän: yhteiskuntien on perustuttava ihmisoikeuksille ja tasa-arvolle.

Tasa-arvon ja vakauden yhteys on kiistaton. Niiden välillä on myös syy-seuraussuhde: tasa-arvoisten yhteiskuntien talous perustuu kestävään kasvuun ja hyvinvointipolitiikkaan. Ääriajattelun taloudellinen ja sosiaalinen perusta on niissä heikoilla.

Nykymaailmassa konfliktit eivät ole valtioiden välisiä sotia. Niitä ei ratkaista entiseen tapaan osapuolten keskinäisellä rauhansopimuksella. Pysyvät rauhanratkaisut edellyttävät väkivallan käyttöön ajautuneiden yhteiskuntien perusteellista muutosta, joka osallistaa naiset ja nuoret.

Muutoksen politiikan tukemisesta käy esimerkiksi se, miten Ruotsin hallitus on edistänyt naisten ottamista mukaan Kolumbian rauhanprosessiin. Ruotsin feministinen ulkopolitiikka pyrkii lisäämään naisten ja tyttöjen oikeuksia, edustusta ja voimavaroja heidän omassa todellisuudessaan.

POHJOISMAISSA ON VAHVA ARVOPERUSTA edistykselliselle ja analyyttiselle feministiselle ulko- ja turvallisuuspolitiikalle, joka soveltaa kaikessa tasa-arvonäkökulmaa. Jotta sen vaikutusvaltaa voitaisiin lisätä, on sille saatava jalansijaa Euroopan unionin toiminnassa.

Tässä Suomella on erityinen asema, sillä muut Pohjoismaat joko ovat EU:n ulkopuolella tai suhtautuvat penseästi yhteiseen ulko- ja turvallisuus­politiikkaan.

Meille lankeaa siksi sekä tilaisuus että vastuu tuoda edistykselliset periaatteet tiivistyvään ja vahvistuvaan yhteiseen ulko- ja turvallisuus­politiikkaan.

Meidän on oltava Euroopan unionin ytimessä ja tuotava ­feminismi osaksi sekä omaamme että EU:n yhteistä ulkopolitiikkaa.

Kansanedustaja Tytti Tuppurainen on Demarinaisten ja Mikkel Näkkäläjärvi Demarinuorten puheenjohtaja.

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien mielipidepalstalla 15.6.2017.