Juha Siltala: Työnantajan alaisena ilman työsuhdetta


Kalevi Sorsa -säätiö | 16.09.2016

Tilastollisesti tarkasteltuna työsuhteet ovat Suomessa yhä enimmäkseen vakinaisia, mutta ”tyypillinen” työsuhde ei merkitse työnhakijoille enää itsestään selvää työllistymisen tapaa. Uudet työsuhteet ovat väliaikaisempia ja hauraampia kuin entiset. Epävarmuus on kasvanut myös vakinaisissa työsuhteissa, eikä työpaikka takaa tulevaisuutta.

Näin arvioi Helsingin yliopiston Suomen historian professori Juha Siltala ajatuspaja Kalevi Sorsa -säätiölle kirjoittamassaan Impulsseja-raportissa Työnantajan alaisena ilman työsuhdetta – Uuden talouden keikka- ja silpputyö paluuna entiseen.

Silpputyön tarjonta on kasvanut. Alusta- ja keikkatalous palauttaa palkkatyön alkumuotoonsa, päiväläisten satunnaistöiksi kuin 1930-luvulla. Satunnaisten palvelujen myynti netin välityksellä voi olla hyvä keino lisätulojen hankkimiseen, mutta ne riittävät harvoin elantoon, kun välittäjäkin vie osansa. Eläke ja sosiaaliturva jäävät usein omalle vastuulle niin kuin yrittäjillä.

Työehtosopimusten tasolta halvennetun työn esittäminen työllistymisen ehdoksi kertoo Siltalan mukaan siitä, että raha ei enää kierrä työn kautta kysynnäksi ja turvallisuudeksi. Työsuhde kaikkine etuineen on toisen maailmansodan jälkeisissä hyvinvointivaltioissa ollut myös sosiaalipoliittista kakunjakoa, ei pelkkää työn myymistä markkinahintaan.

Jos tuottavuuden kasvu ei välity palkoiksi ja työ irrotetaan työsuhteista, perustulon kaltaiset kysymykset tuoton jakamisesta markkinoiden ulkopuolella nousevat väistämättä esiin. Siltalan mielestä olisi vähintään kohtuullista turvata omaa työtään ilman työsuhdetta myyvien eläke ja sairausvakuutus. Yhteiskuntien koossapysyminen ja ihmisten toimintakyky ei voi nojata vain markkinasopimusten malliin.

Lue PDF

Lue Issuun kautta


Kommentit

Kalevi Sorsa -säätiö