Sosialidemokratian erittäin vaikeat helpot kysymykset


Kalevi Sorsa -säätiö | 7.03.2018

Poliittisen historian klubi järjesti eilen tilaisuuden SDP:n asemasta ja tulevaisuudesta. Monipolvisen keskustelun yhdeksi teemaksi nousi sosialidemokraattien maahanmuuttolinjat ja erityisesti periaatteellinen suhtautuminen pakolaisiin.

Kysymys ei tunnu olevan eurooppalaisessa kehyksessä sosialidemokraateille helppo, mutta teema ei myöskään häviä lähitulevaisuudessa. Tanskassa on käyty jo viidet viime vaalit maahanmuuttoteeman ympärillä ja käydään seuraavatkin, sen varmistivat nimenomaan demarit. Tanskan demarit käänsivät kansainväliset katseet itseensä julkaisemalla maahanmuuttopoliittisen ohjelman, jonka olisi voinut ajatella olevan ennemminkin Folkepartin kuin sosialidemokraattien kynästä. Pohjoismaista hyvinvointivaltiota halutaan suojella rajoittamalla ei-länsimaalaisten muuttoa maahan ja perustamalla pakolaisleirejä Euroopan alueen ulkopuolelle.

Brittien Labour on Corbynin johdolla ollut lähes äänetön maahanmuutosta. Syynä tähän on pidetty peruskannattajien ja Brexitin puolesta äänestäneiden työväenpuolueen kannattajien maahanmuuttokantoja ja niiden merkitystä äänestyspäätöksessä. On siis parempi olla koko aiheesta hiljaa kuin ärsyttää osaa omista kannattajista.

Ranskan sosialistit menettivät edellisissä vaaleissa äänensä sekä äärioikeiston Le Penin rajat kiinni-linjalle ja keskustan liberaalille Macronille. Muuttoliikkeet liittyivät vahvasti poliittiseen keskusteluun, jossa käytiin kisaa pelon ja toivon välillä. Sosialisteilla ei ollut tässä keskustelussa mitään sijaa. Kisan voitti kuitenkin toivo, toisin kuin Yhdysvalloissa ja viimeisimpänä Italiassa, jossa sosialidemokraatit hävisivät populisteille oikealla ja vasemmalla.

Italian vaikeasta vaalituloksesta voi vetää ainakin pari nopeaa johtopäätöstä. Maan sisäisen jakautumisen korostumisen lisäksi löytyy myös yhdistäviä tekijöitä. Etelässä voittanutta Viiden tähden liikettä ja pohjoisen vienyttä Legaa yhdistää nimittäin maahanmuuttovastaisuus ja eurokritiikki. Molemmat kalastavat pelon ja toivottomuuden vesillä tarjoten monimutkaisiin ongelmiin helppoja ratkaisuja. Vasemmistolaista talouspolitiikkaa ajavat viiden tähden populistitkin löytävät ratkaisun rajojen sulkemisesta ja protektionismista. Demokraatit taas eivät onnistuneet kertomaan mistä tulevaisuuden toivo rakennettaisiin.

Sosialidemokraattiseen arvoperustaan kuuluu erottamattomasti internationalismi ja solidaarisuuden arvo. Ilman näitä arvojen kokonaisuudesta muodostuu jotain muuta kuin sosialidemokratiaa. Tulevina vuosina ja vuosikymmeninä nimenomaan nämä arvot tulevat olemaan koetuksella ihmisen toiminnan aiheuttamista syistä. Ilmastonmuutos, eriarvoisuuden kasvu ja niistä kumpuavat epätoivo, sodat ja muuttoliikkeet testaavat arvojamme uudella tavalla.

Kansainvälinen ihmisoikeuslainsäädäntö on pääsääntöisesti luotu aikana, jolloin eurooppalaiset itse muistivat sodan kauhut ja jolloin joka kansakunnalla oli muistijälki pakolaisuudesta. Nyt päätöksiä tekevät sukupolvet joille pakolaisuus onkin isovanhempien muistoja ja päätöksiä pitäisi tehdä oman kokemuksen sijaan arvoista nousevien periaatteiden pohjalta.

Pakolaisuuteen liittyvien kysymysten pitäisi olla sosialidemokraateille äärimmäisen helppoja. Rafael Paasiota mukaillen, jos et ole varma mikä on oikein, ole aina heikoimman puolella.

Monille sosialidemokraattisille puolueille tämä tuntuu aiheuttavan haasteita. SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne totesikin eilisessä tilaisuudessa, että sosialidemokraatit ovat nielaisseet menneinä vuosikymmeninä uusliberaalin talouspolitiikan vaihtoehdottomuuden. Tästä on seurannut esimerkiksi eurooppalaisen talouspolitiikan rakentuminen tilanteeseen, jossa kansallisella politiikalla on melko vähän mahdollisuuksia vaikuttaa kriisien suuntaan. Tämä luo tilaa populisteille, pelon ja vastakkainasettelun politiikalle, jossa sosialidemokraatit voivat vain hävitä.

Mikäli sosialidemokraatit eivät kykene tarjoamaan vastauksia ja vaihtoehtoja isoihin kysymyksiin taloudessa, ympäristökysymyksissä ja eriarvoisuuden kasvun osalta niin Euroopan kuin maailmankin tasolla, käydään vaalikamppailut vastaisuudessakin yksinkertaistusten ja pelottelun ympärillä. Tai sitten edistyksellisen rintaman johtoon nousee uusia toimijoita.

Saksan juuri hyväksytyssä hallitusohjelmassa SPD sai tavoitteitaan läpi niin maahanmuuton kuin eurooppalaisen yhteistyön osaltakin. Vaikka suurta koalitiota pidetään – hyvästä syystä – suunnattomana riskinä saksalaisille sosialidemokraateille, löytyy ohjelmasta kuitenkin pyrkimystä sekä arvoihin nojaavaan johtajuuteen ja isoihin kysymyksiin tarttumiseen. Mikäli puolue onnistuu johtamaan keskustelua Euroopan talouspolitiikan muutoksesta, eriarvoisuuden vähentämisestä ja työelämän murroksen kohtaamisesta, voi se johtaa uuteen aikaan koko vasemmistolaiselle liikkeelle sisäänpäin käpertymisen ja vasemmistonationalismin nousun sijaan.

Kaisa Penny

Penny on Sorsa -säätiön vt. toiminnanjohtaja


Kommentit

Kalevi Sorsa -säätiö