Pasi Saukkonen: Alankomailla hallan vaara

Maaliskuiset parlamenttivaalit saattaa johtaa Alankomaiden poliittisen järjestelmän vakavaan kriisiin. Geert Wildersin Vapauspuolue voi nousta jopa suurimmaksi puolueeksi, kun taas sosiaalidemokraattista työväenpuoluetta näyttäisi odottavan romahdus.

ALANKOMAIDEN PÄÄMINISTERI Mark Rutte on matkalla kohti saavutusta, joka jää helposti huomaamatta. Yli kahteenkymmeneen vuoteen vaalien jälkeen muodostettu hallitus ei ole päässyt seuraavaan parlamentaariseen mittauspisteeseen asti hajoamatta tai kompuroimatta muuten vakavasti.

Kristillisdemokraattien Jan Peter Balkenende esimerkiksi johti vuosien 2002 ja 2010 välissä neljää enemmän tai vähemmän epäonnista hallitusta. Eivätkä ennusmerkit olleet kovin hyvät tämän nykyisenkään hallituksen kohdalla, kun oikeistoliberaalien VVD ja sosiaalidemokraattinen työväenpuolue PvdA saavuttivat marraskuussa 2012 niukan enemmistön parlamentin tärkeämmässä toisessa kamarissa.

Enemmistönsä ensimmäisessä kamarissa ne menettivät vuoden 2015 maakuntavaalien yhteydessä, mikä pakotti hallituksen hakemaan tukea oppositiosta. Lisäksi sosiaalidemokraattien kannatus alkoi jo varhain laskea dramaattisesti. Mielipidemittauksissa kansan tuki Rutten kakkoshallitukselle on ollut jo pitkään vaivaisen neljänneksen luokkaa.

Samanaikaisesti populistisen Geert Wildersin ja hänen Vapauspuolueensa PVV:n kannatus on ollut vahvassa kasvussa. Wilders tuki oppositiosta käsin Rutten edellistä keskustaoikeistolaista vähemmistöhallitusta, aina kevään 2012 riitaisiin budjettineuvotteluihin asti. Nyt PVV marssii vaaleihin vahvasti islaminvastaisella ja EU-kriittisellä ohjelmalla, eivätkä Brexit ja Trumpin voitto ole todellakaan vähentäneet Wildersin vauhtia, saati pehmentäneet mielipiteitä.

WILDERSIN PUOLUE SAATTAA hyvin nousta maaliskuun puolivälin vaaleissa Alankomaiden suurimmaksi puolueeksi. On kuitenkin erittäin epätodennäköistä, että muut pääpuolueet suostuvat sen kanssa hallitusyhteistyöhön.

Rutte itse torjui tämän vaihtoehdon pari viikkoa sitten varsin selväsanaisesti. Toisaalta hän on pysäköinyt oikeistoliberaalien omat vaalivankkurit aatteellisesti niin lähelle Vapauspuoluetta kuin mahdollista. ”Kaikille hollantilaisille” osoitetun vaaliviestin keskeinen sisältö oli selvä: ne, jotka eivät halua elää maassa maan tavalla, häipykööt maasta pois.

Rutten alati lisääntyvä nationalismi voi tuottaa hankaluuksia hallitusneuvotteluihin, joita vaikeuttaa myös puoluekentän pirstaloituminen. Alankomaiden poliittinen vakaus menneinä vuosikymmeninä perustui sosiaalidemokraattien ja kristillisdemokraattien tasaiseen kannatukseen sekä ylipäätään puolueiden yhteistyökykyyn.

Viime aikoina suurten puolueiden kannatuspohja on kutistunut, ja ne ovat saaneet lukuisia uusia kilpailijoita. Polarisoituminen asiakysymyksissä on vaikeuttanut yhteistyötä puoluerajojen yli.

Puoluekartan rakenteellisen muutoksen päälle on tullut vahva kansan ja eliitin vastakkainasettelu. Pim Fortuyn onnistui 2000-luvun alussa haastamaan tehokkaasti perinteiset toimijat esiintymisellään, joka muistutti Donald Trumpin poliittista tyyliä.

Alankomaat hylkäsi vuonna 2005 kansanäänestyksessä perustuslaillisen sopimuksen Euroopan unionista, jota miltei koko poliittinen järjestelmä ja viestintävälineet kannattivat. Viimeksi kaatui keväällä 2016 kansanäänestyksessä EU:n ja Ukrainan välinen assosiaatiosopimus. Wilders tuntee kansassa kytevän tyytymättömyyden, puhaltaa siihen ja ottaa lämmön itselleen.

VOI OLLA, ETTÄ PARLAMENTIN alahuoneessa on maaliskuun vaalien jälkeen edustettuna toistakymmentä puoluetta, joista yli kymmenen prosentin kannatukseen yltävät vain Vapauspuolue ja oikeistoliberaalit.

Wildersin lisäksi vaalivoittoon saattavat marssia vasemmistoliberaalit, vihreä vasemmisto, kalvinistiset puolueet, eläintensuojelupuolue ja yli 50-vuotiaiden puolue. Myös jokin uusista oikeistopopulistisista tai arvoliberaaleista puolueista voi yllättää saamalla kansanedustajanpaikan tai pari.

Täydellinen romahdus odottaa ainoastaan sosiaalidemokraatteja, ellei tapahdu samanlaista pientä ihmettä kuin vuonna 2012. Työväenpuolueen kannatus oli silloinkin pahasti alamaissa, kun johtoon valittiin suurelle yleisölle tuntematon Diederik Samson. Energisellä ja vakuuttavalla esiintymisellään hän onnistui sulattamaan äänestäjien sydämiä ja viemään puolueensa jopa vaalivoittoon.

Viime aikojen kehno kannatuskehitys sai työväenpuolueen kuitenkin joulukuussa vaihtamaan johtajaa. Poliittiseen establismenttiin jo pitkään kuuluneella Lodewijk Asscherilla on heti näytön paikka: tulos tai ulos.

Joka tapauksessa on syytä varautua siihen, että Alankomaissa on edessä vakava poliittisen järjestelmän kriisi. Hallituksen muodostamiseen voi mennä kauan aikaa, ja lopputuloksena saattaa sittenkin olla päätöksentekokyvyltään heikko poliittinen johto. Euroopan moniongelmaisessa tilanteessa se ei ole paljon parempi asia kuin Wildersin vaalivoitto ja mahdollinen osallistuminen uuteen hallitukseen.

VTT Pasi Saukkonen toimii erikoistutkijana Helsingin kaupungin tietokeskuksessa. Hän on yleisen valtio-opin dosentti Helsingin yliopistossa ja kulttuuripolitiikan dosentti Jyväskylän yliopistossa.