Alustataloudessa työtä tekeviä on suojeltava
Työehtojen ja sosiaaliturvan parantaminen on EU:ssa jäänyt kahtena edellisenä vuosikymmenenä vapaiden markkinoiden kehittämisen jalkoihin. Nopeasti kasvava internet- eli alustatalous edellyttää kuitenkin toimia Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin vahvistamiseksi.
Internettalouden mukana Suomeenkin on rantautunut työn teettämisen tapa, jossa tiettyjä sovelluksella välitettäviä työtehtäviä teetetään ilman työsuhdetta silloinkin, kun työ muistuttaa työsuhdetta.
Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilari sisältää periaatteet, jotka koskevat ihmisten yhdenvertaista kohtelua työmarkkinoilla ja niille pääsyä, reiluja työehtoja sekä työntekijöiden sosiaalista suojelua. Pilarin 12. periaate takaa itsensätyöllistäjille vastaavat sosiaaliset oikeudet kuin työsuhteisille työntekijöille.
Käytännössä tämä ei kuitenkaan toteudu. Itsensätyöllistäjät ovat heikommassa asemassa kuin työsuhteiset työntekijät muun muassa työttömyysturvan, lomien, vakuutusten ja eläkkeiden suhteen.
Tilanteen parantamiseksi EU:n pitäisi ensiksi määritellä työsuhteelle yhtenäiset tunnusmerkit, joissa otettaisiin huomioon alustatalouden erityispiirteet. Tämä estäisi pakkoyrittäjyyden silloin, kun kyse on tosiasiassa työsuhteesta. Määrittely ei ole tärkeää ainoastaan työntekijöiden oikeuksien kannalta, vaan se olisi myös reilua yritysten välisen kilpailun kannalta.
Euroopan komissio on ehdottanut yhteistyötaloutta koskevassa toimintasuunnitelmassaan, että alustataloudessa työsuhteiseksi olisi katsottava työ, jossa alusta määrittää palvelun hinnan ja kriteerit ja omistaa työn tekemiseksi tarvittavat keskeiset omaisuuserät.
Ehdotus on hyvä alku, mutta vaatimus keskeisten omaisuuserien omistamisesta ei osu välttämättä maaliin. Esimerkiksi ruokaa toimittavat pyörälähetit omistavat pyöränsä lähes poikkeuksetta itse. Tätä ei voi pitää merkkinä työn itsenäisestä luonteesta vaan tavasta kiertää työnantajavelvoitteita.
Työnantajavelvoitteiden kiertäminen heikentää työehtoja ja estää työn suorittajia saamasta heille kuuluvaa sosiaalista suojelua. Kollektiivinen neuvottelu työehdoista on käytännössä mahdotonta, mikä vaikuttaa palkkioihin ja mahdollisuuksiin viettää lomaa tai saada palkallista sairauslomaa. Sosiaalisen suojelun puute heikentää työttömyysetuuksia ja toimeentuloa, eläkkeitä, terveydenhoitoa ja mahdollisuutta saada riittäviä palveluita.
Myös hyvinvointivaltion tulot pienenevät, koska työsuhteetta teetettävästä työstä ei makseta työnantajamaksuja eikä näin kartuteta sosiaaliturvaa.
Vaikka alustataloustyö on vielä varsin vähäistä, sääntelyn puutteellisuus saattaa levittää halvan työn teettämisen tavan myös perinteisille työmarkkinoille. Siksi olisi tärkeää ottaa Euroopan-laajuisesti käyttöön käänteinen todistustaakka, jossa työtä tarjoavan yhtiön tehtävä olisi todistaa, mikäli kyseessä todella on aito yrittäjätyö. Nykyisin työntekijän on haettava työsuhteisuuden vahvistamista oikeusteitse.
Alustojen kautta työskentelevät myös lukuisat freelancerit, joiden työtä ei ole aihetta katsoa työsuhteiseksi. Yksi konkreettinen toimi kaikkien freelancereiden aseman parantamiseksi olisi kollektiivisen neuvotteluoikeuden takaaminen heille.
Työntekijöiden oikeus järjestäytyä työsuhteen tyypistä riippumatta on vahvistettu Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimuksissa. Jotta tämä oikeus toteutuisi, EU:n tulisi säätää siihen liittyvät vähimmäisnormit ja muuttaa kilpailulainsäädäntöä sen mukaisesti.
Alustojen kautta työskentelyyn liittyy lisäksi erityisiä, yleensä vain niille ominaisia kysymyksiä. Tällaisia ovat muun muassa palveluntarjoajien käyttäjätilien jäädyttäminen tai poistaminen, arviointijärjestelmien merkitys työkeikkojen saamisessa, epäreilun kohtelun kitkeminen, teknisistä ongelmista johtuvat tulonmenetykset, työkeikkojen odottelun korvaaminen, algoritmien läpinäkyvyyden puute ja käyttäjädatan omistajuuskysymykset.
Näihin kysymyksiin tarttuminen edellyttäisi EU:lta nykyistä reippaampaa otetta ja vähimmäissääntelyn luomista. Näin EU ei pelkästään parantaisi alustoilla työskentelevien ja itsensätyöllistäjien asemaa, vaan takaisi myös yrityksille ennakoitavan ja jäsenmaasta toiseen riittävän samankaltaisen sääntely-ympäristön.
Maija Mattila
Kirjoittaja työskentelee Kalevi Sorsa -säätiön hankevastaavana. Hän on kirjoittanut raportit Työ ja työntekijöiden oikeudet alustataloudessa, Alustatalouden haasteet työntekijälle ja Alustatalous ei ole jakamistaloutta (välttämättä).
Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla 21. elokuuta 2019.