Ari-Matti Näätänen

Ammattiyhdistysliikkeen heikentyminen uhkaa hyvinvointivaltion tulevaisuutta

Ari-Matti Näätänen kirjoittaa blogissaan, kuinka työntekijöiden järjestäytymistä kannattaa edistää, jos halutaan lisätä tasa-arvoa. Tilastot osoittavat, että ammattiyhdistysliikkeellä on länsimaissa edelleen tärkeä rooli toimivien tulonsiirtojen sekä julkisten palvelujen edistäjänä. Kirjoitus perustuu Näätäsen syyskuussa tarkastettuun väitöskirjaan.

Talouden globalisaatio luo työntekijöille epävarmuutta

On kesäkuu vuonna 2012. Nokian matkapuhelintehdas Salossa lopettaa toimintansa ja 850 työntekijän työvelvoite päätetään välittömästi. Iltapäivälehden kannessa yksi heistä tiivistää tilanteensa: ”Kaikki meni”.

Muutamia vuosia aiemmin kannattavat paperi- ja sellukoneet Haminassa, Kemijärvellä ja Kajaanissa purettiin, koska niiden toiminnan arvioitiin olevan Kiinassa, Intiassa tai Brasiliassa vielä tuottoisempaa. Irtisanotuista paperimiehistä 70 prosenttia oli työttömänä vielä kaksi vuotta tehtaiden sulkemisen jälkeen.

Irtisanomiset eivät tietenkään ole koko kuva talouden globalisaatiosta. Sittemmin investoinnit esimerkiksi Uudenkaupungin autotehtaaseen sekä Porvoon biopolttoainejalostamoon ovat tuoneet Suomeen työtä ja verotuloja.

Työntekijän näkökulmasta sekä työtä vähentäville että työtä lisääville talouden globalisaation ilmentymille yhteistä on muutos. Muutos voi koskea esimerkiksi työn jatkumista, muuttoa paikkakunnalta toiselle tai huolta oman osaamisen riittävyydestä kansainvälisessä kilpailussa.

Talouden globalisaatio näyttäytyykin palkansaajalle työelämän epävarmuutta lisäävänä, jopa pelkoa herättävänä ilmiönä. Pelko johtuu omien vaikutusmahdollisuuksien puuttumisesta suhteessa työelämän muutoksen sisältöön, voimaan ja nopeuteen.

Yksittäisen työntekijän vaikutusmahdollisuudet ovatkin rajalliset, mutta järjestäytymällä työntekijät saavat äänensä paremmin kuuluviin. Ammattiyhdistysliike onkin ollut keskeisessä roolissa luomassa suomalaista hyvinvointivaltiota, jossa sosiaaliturva ja julkiset palvelut kannattelevat talouden suhdanteissa.

Siihen nähden voidaan pitää ristiriitaisena, että juuri globalisaation aikakaudella ammattiliittojen jäsenmäärät ovat kääntynyt laskuun. Tässä kirjoituksessa käsittelen tämän kehityksen seurauksia tutkimuksen valossa. Kirjoitus perustuu sosiaalipolitiikan alan väitöskirjaani, joka tarkastettiin Turun yliopistossa syyskuussa.

Sosiaalipoliittiset menot ovat kasvaneet länsimaissa

Väitöskirjassani tarkastelen talouden kehitystä 1980-luvulta nykyaikaan erityisesti länsimaissa tilastollisen analyysin sekä aiempien tutkimusten havaintojen pohjalta. Ammatillisen järjestäytymisen ohella tarkastelen muun muassa erilaisten julkisten menojen ja tuloerojen kehitystä.

Aineistoni osoittaa, että toisin kuin saattaisi olettaa, länsimaissa ei ole viime vuosikymmeninä ajettu sosiaaliturvaa ja sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoitusta alas. Sosiaalipoliittiset menot ovat jopa kasvaneet, kun ne suhteutetaan talouden kokoon bruttokansantuotteella mitattuna. Talouden globalisaatio näyttäisi siis tukevan sosiaalipoliittisten menojen kasvattamista. Tähän on useita syitä.

Vahva sosiaaliturva ja laajat julkiset palvelut lisäävät osaltaan tuottavuutta ja kasvattavat kilpailuetua maailmanmarkkinoilla, koska ne luovat veroeuroille myös yrityksiä hyödyttävää vastiketta. Sitä synnyttävät esimerkiksi hyvinvoiva työvoima ja instituutioihin luottavat kansalaiset. Seurauksena myös verotulot voivat kasvaa, mikä mahdollistaa edelleen lisärahan suuntaamiseen etuuksien ja palvelujen parantamiseen. Pidän siis mahdollisena, että talouden globalisaatio suosii sosiaalipoliittisten menojen lisäyksiä.

Toisaalta talouden globalisaatio luo työelämään epävarmuutta. Se voi lisätä kansalaisten vaatimuksia esimerkiksi työttömyysturvan ja sairausvakuutuksen vahvistamiseksi, jotta kohoavia riskejä saadaan kompensoitua. Myös lisääntynyt eriarvoisuus työmarkkinoilla voi olla syy sosiaaliturva- ja palvelumenojen kasvuun. Talouden globalisaatio lisää työmarkkinoiden polarisaatiota, eli pieni- ja suurituloisten suhteellisen osuuden kasvua työvoimassa. Nimenomaan pienituloisten osuuden kasvu johtaa etuus- ja palvelumenojen suhteelliseen nousuun ilman, että etuuksien tasossa tapahtuu merkittäviä muutoksia.  

Hyvinvointivaltio tuo tasa-arvoa

Arvioin tutkimuksessani tilastojen avulla, mitkä eri tekijät selittävät maiden sisäisten tuloerojen kehitystä länsimaissa. Yhtenä tekijänä tarkastelen sitä, kuinka yksittäisten valtioiden kytkeytyminen globaaliin talouteen, eli maan talouden globalisaation aste, vaikuttaa niiden tuloeroja mittaaviin tunnuslukuihin. Talouden globalisaatio asteen mittarina käytin viennin sekä ulkomaisten investointien suhdetta bruttokansantuotteeseen.

Aineistoni mukaan talouden globalisaation aste yksittäisissä maissa ei ole vahvassa tilastollisessa yhteydessä niiden tuloerojen kehitykseen suuntaan tai toiseen. Tämä voi johtua siitä, että tuloeroja lisäävät ja vähentävät talouden globalisaation mekanismit vaikuttavat samanaikaisesti ja kumoavat toisiaan. Esimerkiksi edellä kuvattu työelämän polarisoituminen lisää tuloeroja, mutta samalla se voi johtaa pienituloisten etuuksien kasvuun, mikä vastaavasti pienentää tuloeroja.

Talouden globalisaation asteen sijaan maiden sisäisiä tuloeroja näyttävät kasvattavan aineistossani selvimmin korkea työttömyys ja työmarkkinoiden polarisoituminen. Tuloeroja vähentävät vastaavasti korkeat sosiaaliturva- ja palvelumenot, progressiivinen verotus sekä työntekijöiden vahva järjestäytyminen. Nämä kaikki piirteet on perinteisesti yhdistetty pohjoismaiseen hyvinvointivaltioon.

Tutkimusaineistossani korostuu nimenomaan järjestäytymisasteen merkitys taloudellisen tasa-arvon taustalla. Ammattiyhdistysliikkeen heikentymisellä on selvä tilastollinen yhteys sosiaalipolitiikan menojen laskuun sekä tuloerojen kasvuun. Ammattiyhdistysliike on perinteisesti tukenut tuloerojen vähentämistä sosiaalipolitiikalla, ja tutkimukseni osoittaa, että näin on länsimaissa myös nykyään. Näin se pyrkii suojaamaan työntekijöitä työelämän riskeiltä ja vahvistamaan heidän neuvotteluvoimaansa.

Aineistoni mukaan ammattiyhdistysliike ei hyödytä pelkästään jäseniään vaan laajemmin yhteiskunnan huono-osaisia.  Korkeamman järjestäytymisasteen maissa myös ensisijaisesti työttömille suunnattujen työllisyyspalveluiden resurssit ovat vahvemmat. Havainto vie pohjaa väitteiltä, joissa ammattiyhdistysliikettä syytetään vain työssäkäyvien jäsentensä edunajamisesta.

Työvoiman järjestäytymistä kannattaa tukea

Tutkimukseni siis osoittaa, että työntekijöiden järjestäytymistä kannattaa edistää, jos halutaan lisätä tasa-arvoa. Ammattiyhdistysliikkeellä on edelleen tärkeä rooli hyvinvointivaltion ja siihen kuuluvien toimivien tulonsiirtojen sekä julkisten palvelujen edistäjänä.

Vahva ammattiyhdistysliike tarkoittaa, että yhteiskunnan suuren enemmistön ääni kuuluu niin eduskunnassa kuin laajemmin julkisessa keskustelussa. Siitä näkökulmasta näyttää ongelmalliselta, että Petteri Orpon hallitus tavoittelee järjestäytymisen vaikeuttamista useilla keinoin, kuten rajaamalla oikeutta työtaisteluihin.

Voi hyvin olla, että elinkeinoelämän etujärjestöjen pitkään haikailemille muutoksille nähdään nyt otollinen hetki, kun viime vuosikymmenten järjestäytymisasteen lasku on heikentänyt ammattiyhdistysliikkeen kykyä käydä vastarintaan. Vaarana on kierre, jossa ammattiyhdistysliikkeen heikentyminen nyt tehtävillä muutoksilla tekee jatkossa vielä pidemmälle menevät työntekijöiden oikeuksien heikennykset helpommiksi.

Väitöskirjani valossa järjestäytymiseen tulisi päinvastoin kannustaa nykyistä enemmän, jotta kaikki pysyvät mukana maailman muuttuessa. Se onnistuisi esimerkiksi tukemalla julkisin varoin nuorten ja matalapalkka-alojen järjestäytymistä. Ihmisten kannattaisi nähdä nimenomaan ammattiliittoon kuuluminen tapana kasvattaa turvallisuuttaan epävarmassa maailmassa.

Ari-Matti Näätäsen väitöskirja The Role of Trade Unions and Economic Globalization in Contemporary Social Policy tarkastettiin syyskuussa 2023 Turun yliopistossa. Tutkimus koostuu viidestä vertaisarvioidusta artikkelista ja yhteenvetoartikkelista. Näätänen työskentelee tällä hetkellä SAK:ssa tutkimusasiantuntijana.

Jaa: Facebook · LinkedIn · Twitter