Antti Kauppinen: Mistä puhumme, kun puhumme eriarvoisuudesta?

Tasavertaisuuden puute itsessään on ongelma, ei vain se, että jotkut ovat köyhiä tai kouluttamattomia. Näin sanoo filosofian professori Antti Kauppinen, joka on kirjoittanut raportin ”Mistä puhumme, kun puhumme eriarvoisuudesta?”.

Kirjoittaja Kalevi Sorsa -säätiö Kalevi Sorsa -säätiö

– Eriarvoisuudesta puhutaan usein ikään kuin olisi itsessään huono asia, että joillakin sujuu paremmin kuin toisilla. Tämä ei kuitenkaan ole moraalisessa mielessä ongelma. Ongelman ydin on sen sijaan erivertaisuus, Kauppinen sanoo.

Erivertaisuudella Kauppinen tarkoittaa yksien ylivaltaa tai herruutta toisiin nähden tai joidenkin järjestelmällistä suosimista toisten kustannuksella ilman hyvää syytä.

Ylivallasta on kyse esimerkiksi jos työnantaja voi mielivaltaisesti päättää työehdoista eikä työntekijöillä ole muita vaihtoehtoja kuin alistua ja mielistellä tai joutua mieron tielle.

– On selvää, että työnantajilla on suhteeton valta esimerkiksi paperittomien työntekijöiden elämään, Kauppinen sanoo.

Järjestelmälliseen suosimiseen liittyvästä syrjinnästä taas on kyse esimerkiksi silloin, kun naiset saavat miehiä huonompaa palkkaa vastaavasta työstä tai kun romaninimeä kantava ihminen ei nimensä vuoksi saa kutsua työhaastatteluun.

Myös rahan valta politiikassa on järjestelmällistä suosimista. Kauppinen viittaa Anu Kantolan ja Hanna Kuuselan tutkimukseen Suomen rikkaimmasta promillesta. Tutkimuksessa kävi ilmi, että moni huipputuloinen luottaa pääsevänsä poliittisten päättäjien puheille, ja että heidän sanansa myös painaa.

– Tasavertaisuus vaatii, että poliittisissa päätöksissä huomioidaan perustellut mielipiteet esittäjän tuloista riippumatta, Kauppinen huomauttaa.

Rakenteet reiluiksi

Erivertaisuudessa on kyse myös epäreiluista lähtöasetelmista, joista ihmisten väliset epätasa-arvoiset suhteet kumpuavat. Kauppinen viittaa rakenteisiin.

– Talouden pelisäännöt suosivat yleensä niitä, joilla rahaa jo on, vuokralaisilla ei ole sananvaltaa remonttihankkeissa ja yhdellä koululla on enemmän resursseja kuin toisella, Kauppinen kuvailee erivertaisuutta tuottavia rakenteita.

Kauppisen mukaan ihmisten muodollinen yhdenvertaisuus ei riitä vaan tarvitaan toimenpiteitä, joilla huonommista lähtökohdista tulevia nostetaan yhteiskunnan toimin.

– Aito ja reilu mahdollisuuksien tasa-arvo edellyttää muun muassa koulujen laadun varmistamista, harrastusmahdollisuuksia kaikille, kulttuurista tietotaitoa ja vähemmistöryhmiä koskevien asenteiden muuttamista, Kauppinen sanoo.

Kirjastot, uimahallit ja koulut ovat Kauppisen mukaan edellytyksiä mahdollisuuksien tasa-arvolle ja siten aidosti vapaille markkinoille. Ne rahoitetaan verovaroilla, ja verot taas kannetaan ennen kaikkea niiltä, joilla on varaa ne maksaa.

– Progressiivisesta verotuksesta on markkinamenestyjillekin se moraalinen hyöty, että he voivat sitten hyvällä omatunnolla nauttia omaisuudesta, josta nauttimista yhteiskunta hyvällä syyllä myös vastineeksi puolustaa, Kauppinen sanoo.

Heikompiosaisten auttaminen ei yksin riitä

Kauppinen käsittelee julkaisussaan laajasti filosofiassa esitettyjä argumentteja eriarvoisuuden puolesta ja sitä vastaan.

On filosofeja, joiden mielestä eriarvoisuus tai ihmisten erivertaiset suhteet eivät ole ongelma. Heidän mielestään pitäisi keskittyä vain heikompiosaisten auttamiseen. Erojen kaventaminen on heidän mielestään toissijaista.

Kauppinen on tästä eri mieltä.

– Pelkkä huono-osaisiin keskittyminen estää tarkastelemasta niitä rakenteita, joiden seurauksena huono-osaisuus syntyy ja kenties periytyy, hän sanoo.

Esimerkkinä hän mainitsee puheen ”kipeistä leikkauksista” tai ”kivuliaista päätöksistä”.

– Nämä leikkaukset ja päätökset on viime vuosina kohdistettu usein tekijöihin, joiden tarkoitus on nimenomaan tasapainottaa eri osapuolten kuten työnantajien ja työntekijöiden välistä suhdetta.

Tällaisia tekijöitä ovat esimerkiksi työntekijöiden kollektiivinen neuvotteluoikeus ja yleissitovat työehtosopimukset. Kauppisen mukaan ne ovat olennaisia syitä sille, että Suomi on toistaiseksi suhteellisen tasavertainen yhteiskunta.

Edellytyksenä taloudellinen tasa-arvo

Erivertaisuuden kitkemisen edellytyksenä on Kauppisen mukaan vain kohtuullinen taloudellinen eriarvoisuus.

– Koska vaikutusvallan ostamista on käytännössä mahdoton estää, kaikista paras keino vaurauden merkityksen pienentämiseksi esimerkiksi politiikassa on taata varallisuuden tasainen jakautuminen, Kauppinen ehdottaa.

Kauppinen kuitenkin tähdentää, että myös ansioista palkitseminen on tasavertaista kohtelua.

– Voi hyvin olla, että jotkut yrittäjät ja johtajat todella ansaitsevat työstään muita suuremman palkkion, jos he ovat esimerkiksi ratkaisevasti myötävaikuttaneet jonkun palvelun parantamiseen, Kauppinen sanoo.

Hän kuitenkin jatkaa:

– Tästä on kuitenkin pitkä matka siihen, että he moraalisessa mielessä ansaitsisivat kymmeniä tai satoja kertoja suuremman palkan kuin keskivertotyöläinen.

Lue julkaisu tästä (pdf)
Lue Issuussa

Antti Kauppinen on käytännöllisen filosofian professori Helsingin yliopistossa. Hänen tutkimuksensa keskittyvät mm. hyvinvointiin, onnellisuuteen, moraalisiin tunteisiin ja normatiivisuuden luonteeseen.

***

Julkaisu on osa Kalevi Sorsa -säätiön vuosien 2019–2023 teema-aluetta eriarvoisuuden vähentäminen. Teeman puitteissa säätiö tuottaa tutkijoiden kirjoittamia yleistajuisia julkaisuja sekä järjestää tilaisuuksia muun muassa eriarvoisuuden käsitteestä, tulo- ja varallisuuseroista, terveyseroista, eroista poliittisessa osallistumisessa ja syrjinnästä.