Argentiinan radikaali leikkauspolitiikka todennäköisesti tuhoaa enemmän kuin pelastaa

Reilun vuoden vallassa ollut presidentti Javier Milei on pyrkinyt toteuttamaan Argentiinassa radikaalia leikkauspolitiikkaa. Moottorisahastaan tunnettu presidentti tunnetaan maailmalla onnistumisestaan inflaation ja valtion alijäämän hillinnässä, mutta Argentiinan taloudessa tapahtuu muutakin. Kalevi Sorsa -säätiön talouspolitiikan asiantuntija Jussi Systä käy kirjoituksessaan läpi, mitä Milei on oikeastaan saanut aikaan ja mihin hänen talouspolitiikkansa on johtamassa. Systän mukaan Argentiinassa kypsyy jälleen uuden romahduksen riski.

Anarkokapitalistiseksi itseään kuvaava Argentiinan presidentti Javier Milei on ollut vallassa reilun vuoden. Vaalikampanjan aikana julkaistuissa kuvissa Milei poseerasi moottorisahan kanssa symboloidakseen lupaamiensa julkisen talouden leikkausten massiivisuutta: pelkät sakset eivät riitä, tarvitaan moottorisahaa. Verkosta löytyvällä videolla presidenttiehdokas repii ilmoitustaululta lappuja, joihin on kirjoitettu eri ministeriöiden nimiä. Tarkoituksena on näyttää, mitkä kaikki ministeriöt saavat lähteä kokonaan.

Moottorisahaa heiluttelevasta presidentistä on tullut yksi globaalin oikeiston keulahahmoista Donald Trumpin, Viktor Orbanin ja kumppaneiden rinnalle. Ulkomaisista valtionjohtajista Milei oli ensimmäinen, jonka Donald Trump tapasi vaalivoittonsa jälkeen viime marraskuussa. Elon Muskin johtama valtion tehostamisen yksikkö DOGE onkin tuonut moottorisahan myös Yhdysvaltain hallintoon. Helmikuussa järjestetyssä konservatiivisten poliittisten voimien konferenssissa CPAC:issa Musk heilutteli lavalla moottorisahaa, jonka Milei ojensi hänelle.

Milein moottorisahapolitiikkaa on haikailtu myös Suomeen. Johtopäätöksiä on kuitenkin tehty varsin kevyin perustein ja vähäisellä tiedolla. Käyn tässä blogitekstissä läpi mitä talouspoliittisia toimia Milei on tehnyt valtakaudellaan. Pyrin tämän tiedon valossa myös alustavasti arvioimaan, miten onnistunutta politiikka on ollut ja miten sitä tulisi lähestyä Suomessa.  

 Argentiina on kehitysmaa, joka on kärsinyt talousvaikeuksista jo pitkään

Argentiinaa pidetään OECD:n luokittelussa kehitysmaana, mutta suhteellisen vauraana sellaisena. Latinalaisen Amerikan talouksista Argentiina on kolmanneksi suurin. Maan bruttokansantuote (BKT) oli Maailmanpankin mukaan vuonna 2023 noin 646 miljardia Yhdysvaltain dollareissa mitattuna (ks. taulukko 1). Yli 45 miljoonan väestölle tämä tarkoittaa henkeä kohden laskettuna hieman alle 14 200 dollaria. Vertailun vuoksi Suomen henkeä kohden laskettu BKT oli samana vuonna hieman alle 53 000 dollaria.

Mailla on muitakin eroja. Kokonaisveroaste Argentiinassa oli vuonna 2022 29,6 prosenttia BKT:stä, kun Suomen kokonaisveroaste samana vuonna oli 43,4 prosenttia. Julkiset menot suhteessa BKT:n samana vuonna olivat Argentiinassa 37,71 prosenttia ja Suomessa 53,87 prosenttia. Julkisen sektorin työntekijöiden osuus työllisistä Argentiinassa oli 19 prosenttia vuonna 2022, kun Suomessa jopa 27 prosenttia. Luvut kertovat osaltaan siitä, ettei Argentiina ole Suomen kaltainen pohjoismainen hyvinvointivaltio. Julkinen velka suhteessa BKT:n oli siellä 84,7 prosenttia, Suomessa 74,0 prosenttia vuonna 2022.

Taulukko 1. Talouden tunnuslukuja Argentiinassa ja Suomessa (vuosi 2022)

Talouden tuotannon kompleksisuutta eli kykyä korkean tuottavuuden tuotantoon mittaavalla Harvardin yliopiston julkaisemalla indeksillä Argentiina oli vuonna 2022 sijalla 83. Suomi löytyi samana vuonna sijalta 18. Ennen matkapuhelinteollisuuden romahdusta, vuonna 2007, Suomi oli neljännellä sijalla. Vertailu kuvastaa viennistä riippuvaisen maan mahdollisuuksia talouskasvuun. Argentiinakin on pudonnut vertailussa 2000-luvun alun 57. sijalta 26 sijoitusta alaspäin.

Latinalaisen Amerikan maista inflaatio on riivannut erityisen pahoin juuri Argentiinaa, ja maa on kärsinyt korkeasta inflaatiosta jo vuosikymmeniä. Vuotuinen inflaatio oli kaksinumeroisissa lukemissa kahtenatoista vuonna vuosien 2002–2019 välillä.  Latinalaisen Amerikan maista kaksinumeroiset inflaatiolukemat olivat samaan aikaan yleisempiä vain hyperinflaatiosta kärsineessä Venezuelassa, jossa niitä nähtiin joka vuonna.

Keskeinen piirre Argentiinan taloudessa on sen suuri epävirallinen talous. Jopa puolet kaikista työntekijöistä työskentelee talouden epävirallisella sektorilla esimerkiksi katukauppiaina tai rekisteröimättöminä työntekijöinä eri aloilla. Epävirallinen talous on kooltaan jopa kolmasosan maan bruttokansantuotteesta. Virallisen talouden tilastot eivät siis anna koko kuvaa maan taloudesta, mikä on tyypillistä kehitysmaille.

Ennen Milein valintaa presidentiksi inflaatio oli kiihtynyt yli 160 prosenttiin. Aiempien hallitusten epäonnistuminen inflaation selättämisessä olikin yksi keskeinen tekijä, joka auttoi Milein nousua valtaan. Vaalikampanjassaan hän hyökkäsi aiemmin hallinnutta poliittista luokkaa vastaan syyttäen sitä korruptiosta. Syytöksiin oli myös aihetta, kun edellinen varapresidentti Cristina Fernández de Kirchner tuomittiin korruptiosta vuonna 2022.

Argentiinan talous onkin ollut heikolla tolalla jo ennen Milein nousua valtaan. Koska edellinen hallinto edusti Argentiinassa pitkään vallalla ollutta ja vasemmalle kallellaan olevaa peronistista liikettä, talousahdinko on joissain puheenvuoroissa lykätty pelkästään peronismin syyksi. Argentiinan talousvaikeudet ovat kuitenkin olleet läsnä hallituksen väristä riippumatta.

Mitä Milei on tehnyt?

Ensi töikseen joulukuussa 2023 presidentti Milei päätti devalvoida Argentiinan valuutan, peson, yli 50 prosentilla. Ennen devalvaatiota yksi dollari oli ollut arvoltaan noin 400, devalvaation jälkeen yli 800 pesoa. Devalvaation välitön seuraus oli inflaation kiihtyminen, joka todennäköisesti johtui tuontituotteiden kallistumisen välittymisestä hintoihin laajemmin.

Vuositason eli vuoden takaisiin hintoihin verrattava inflaatio oli ennen Milein valintaa vuoden 2023 marraskuussa 160,9 prosenttia, joulukuussa 211,4 prosenttia ja huipputasollaan huhtikuussa 2024 292,2 prosenttia. Sen jälkeen inflaatioluvut ovat tulleet reippaasti alaspäin (ks. kuvio 1). Joulukuussa 2024 inflaatio oli vuositasolla 117,8 prosenttia ja tämän vuoden tammikuussa enää 84,5 prosenttia (kuvio 1). Kuukausitason inflaatio oli tammikuussa enää 2,2 prosenttia (kuvio 2).

Luvut ovat toki edelleen kansainvälisesti vertaillen korkeita. Vuositason inflaatio Yhdysvalloissa oli tämän vuoden tammikuussa 3 prosenttia ja Euroopan unionissa viime vuoden joulukuussa 2,7 prosenttia. Argentiinassa siis hinnat nousevat kuukausitasolla suurin piirtein yhtä nopeasti kuin Yhdysvalloissa ja Euroopassa vuositasolla. Inflaatio on korkea myös verrattuna Argentiinan viimeisen kymmenen vuoden aikaisiin inflaatiolukuihin ennen paria viime vuotta: maaliskuusta 2015 lokakuuhun 2022 vuositason inflaatio oli pysyvästi vuoden 2025 tammikuun tasoa alhaisempi.

Milein hallitus poisti myös tukia ja säädöksiä, jotka ovat pitäneet muun muassa asumisen, ruuan, liikenteen ja energian hintoja markkinahintoja alempana. Se nosti kuluttajahintoja Milein alkukaudella devalvaation ohella, mutta viime kuukausina myös esimerkiksi ruuan inflaatio on laskenut (ks. kuvio 3).

Inflaatiossa piilee osin myös Milein saavuttaman budjettiylijäämän salaisuus. Julkisen sektorin menojen reaaliarvo putosi 33 prosenttia alkuvuonna 2024 verrattuna vuotta aiempaan, kun hinnat nousivat voimakkaasti ja julkisen sektorin kulut jäädytettiin. Julkisen sektorin tulojen reaaliarvo aleni myös, mutta vain 7 prosenttia.  

Verrattuna vuoden 2023 tammikuuhun, helmikuussa 2024 julkisen sektorin palkat putosivat reaaliarvoltaan 20 prosenttia, sosiaalietuudet 37 prosenttia, tulonsiirrot maakunnille 85 prosenttia ja julkiset investoinnit 76 prosenttia. On arvioitu, että jopa 60 prosenttia tästä menojen vähentymisestä johtui inflaatiosta.

Palkkojen jäädyttämisen lisäksi myös henkilöstöä on irtisanottu. Yli 34 000 julkisen sektorin työntekijää irtisanottiin vuonna 2024 ja lisää on luvattu. Heti astuttuaan virkaan joulukuussa 2023 Milei päätti olla uusimatta yli 5000 työntekijän määräaikaisia sopimuksia, joten työpaikan menettäneiden kokonaismäärä on lähes 40 000. Uutistoimisto Reutersin tietojen mukaan Milein valtakauden aikana kokonaisuudessaan 10 prosenttia valtion työntekijöistä on menettänyt työnsä. Milei on myös vähentänyt ministeriöiden määrää kymmenellä 18:sta kahdeksaan.

Parlamentin vastarinta on estänyt Milein radikaaleimmat hankkeet

Monien julkisten menojen leikkausten läpiviemiseksi Milei on tarvinnut parlamentin tukea. Sen saavuttaminen ei ole ollut helppoa, koska hänen puolueensa on presidentinvaalien voitosta huolimatta vähemmistössä parlamentissa. Alahuoneessa puolueella on 40 yhteensä 257 paikasta ja senaatissa seitsemän yhteensä 72 paikasta. Milein radikaalin politiikan rajat ovatkin tulleet vastaan parlamentissa.

Milei on joutunut muuttamaan politiikkaansa maltillisemmaksi laajan vastustuksen seurauksena. Presidentin suunnitelmiin kuului esimerkiksi keskuspankista luopuminen kokonaan ja dollarisaatio eli peson korvaaminen dollarilla. Näistä hän on jo perääntynyt.

Keskeinen lainsäädäntöpaketti, joka hyväksyttiin kesäkuussa 2024, on niin sanottu omnibus tai Ley de Bases -bill, joka sisälsi alun perin yli 660 artiklaa. Sen kanssa yhdessä vietiin läpi myös finanssipoliittinen lakipaketti, joka sisälsi esimerkiksi veroreformeja. Milei esitti esimerkiksi tuloveroasteikon alentamista, jolloin aiempaa pienemmistä tuloista olisi pitänyt maksaa veroa. Tämä kuitenkin vesittyi senaatin käsittelyssä.  

Omnibus paketin artiklojen määrä vähentyi parlamentissa alle puoleen. Alkuperäinen paketti esitti esimerkiksi 41 valtionyhtiön yksityistämistä, mikä supistui noin kymmeneen parlamentin alahuoneen käsittelyssä. Määrä väheni edelleen senaatin käsittelyssä, jossa ei suostuttu Argentiinan valtion lentoyhtiön, postin eikä mediayhtiön yksityistämisiin. Lopulliseen lakipakettiin hyväksyttiin kahdeksan yhtiön yksityistäminen.

Milei ei ole tyytynyt tähän, vaan on pyrkinyt edelleen laajempiin yksityistämisiin, tarvittaessa pyrkimällä ohittamaan parlamentin presidentin asetuksilla. Argentiinassa politiikan lopputulokset riippuvat presidentin ja parlamentin sekä niiden ulkopuolisten voimien välisestä kamppailusta ja kompromisseista. Jotkin uudistukset ovat kuitenkin edenneet jo toimeenpanoon. Ainakin tavarankuljetusta harjoittavan raideyhtiö Belgrano Cargas:in ja metalliteollisuuden yhtiö IMPSA:n yksityistämisprosessit on käynnistetty.

Valtion mediayhtiön Telamin Milei päätti lopulta yksityistämisen sijaan lakkauttaa alkuperäisessä muodossaan ja muuttaa markkinointi- ja propagandavirastoksi. Kyseenalaiset päätökset ovat herättäneet huomiota myös ulkomailla. Argentiina putosi vuonna 2024 toimittajat ilman rajoja -järjestön julkaisemassa lehdistönvapausindeksissä 26 sijoitusta alemmas sijalle 66 ja raportissaan järjestö nosti esiin Telamin lakkauttamisen huolestuttavana symbolisena eleenä. Donald Trumpin tyyliin Milei on ollut muutenkin vihamielinen lehdistöä kohtaan. Itse hän on viestinyt ennemmin sosiaalisessa mediassa.

Omnibus -lakipakettiin kuului hätätilan julistaminen 11 politiikan osa-alueella, joista lopulliseen jäi neljä: hallintoon, talouteen, rahoitukseen ja energiaan liittyvät asiat. Hätätilan avulla Mileillä on laajemmat valtuudet säätää lakeja ilman parlamentin hyväksyntää näillä osa-alueilla.

Moottorisaha on leikannut ihmisten toimeentulosta

Milein leikkaukset ja julkisten menojen jäädytykset näkyvät karusti ihmisten arjessa. Tukien ja sääntelyn purkamisen ja valuutan devalvaation seurauksena elinkustannukset, kuten ruoan, energian ja liikkumisen hinnat, ovat nousseet merkittävästi. Esimerkiksi bussilipun hinta on noussut kymmenkertaisesti.

Kuluttajien peruselämisen kustannukset ovat siis nousseet inflaation myöhemmästä hidastumisesta huolimatta. Työttömyys on edelleen korkeammalla tasolla kuin vuosi sitten.  Ruoka-avun tarve on kasvanut samaan aikaan, kun siitäkin on leikattu.

Entuudestaankin eriarvoisessa maassa on nyt yli kolme miljoonaa köyhää enemmän kuin vuosi sitten. Jo yli puolet väestöstä elää köyhyydessä. Milein ensimmäisen vuoden jälkeen köyhien osuus väestöstä oli yli 50 prosenttia. Äärimmäisessä köyhyydessä elää nyt 18 prosenttia argentiinalaisista. Lisäksi yli 60 prosenttia alle 14-vuotiaista lapsista elää köyhyysrajan alapuolella.

Vertailun vuoksi vuoden 2023 lopussa köyhiä oli 41,7 prosenttia, ja seitsemän vuotta sitten vain 26 prosenttia. Milei on ollut vallassa vasta reilun vuoden, joten koko köyhyyden kasvusta ei häntä voi syyttää, mutta ainakin hän on kiihdyttänyt sitä.

Milei on sivuuttanut talouden pitkän aikavälin ongelmat

Milein moottorisahapolitiikkaa on perusteltu sen väitetyillä pitkän aikavälin hyödyillä. Milei lupasi valtaan noustuaan shokkihoitoa, joka johtaa aluksi taloudellisen tilanteen pahenemiseen, jotta myöhemmin päästäisiin parempaan asemaan. Tässä ajattelussa köyhyyden kasvu on talouden tervehdyttämisen välttämätön hinta.

Tarkemmin katsottuna Milei on sivuuttanut täysin talouden pitkän aikavälin ongelmat, kuten ekologisen kriisin. Milein hallinto on leikannut muun muassa ympäristönsuojeluun käytettävää rahaa.  Samalla investoinneille kaivostoimintaan, öljyyn ja kaasuun on annettu verohelpotuksia, vaikka päätökset voivat kiihdyttää ympäristökriisiä ja fossiilitalouden hankkeet saattavat osoittautua vähänkään pidemmällä aikavälillä kannattamattomiksi. Milein hallitus yritti myös vähentää jäätiköiden ja metsien suojelua, mutta joutui perääntymään vastustuksen seurauksena.

Mileillä itsellään ei ole huolta huomisesta. Hän on kutsunut ilmastonmuutosta sosialistiseksi valheeksi ja uhannut irrottaa Argentiinan Pariisin ilmastosopimuksesta. Ympäristöministeriö oli yksi kymmenestä ministeriöstä, joka poistui uudelleenjärjestelyjen seurauksena.

Pitkällä aikavälillä Argentiinan kaltaisen ulkomaankaupasta ja kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden liikkeistä riippuvaisen maan talouskehitys edellyttää korkean tuottavuuden tuotannon kehittämistä. Julkisen sektorin moottorisahaaminen uhkaa viedä tämän saavuttamiselta pohjan.

Milein leikkauksista johtuva kotimaisen tuotannon alentuminen lisää entisestään Argentiinan riippuvuutta ulkomaisesta rahoituksesta ja teknologiasta. Ulkomaista riippuvuutta voi lisätä myös kaupan vapauttaminen, joka uhkaa heikosta kysynnästä jo ennestään kärsiviä kotimaisia tuottajia. Tullimaksujen poistaminen halventaa ulkomaisia tuotteita argentiinalaisille kuluttajille, mutta vaikeuttaa kotimaisen teollisuuden toimintaa, kun sen on vaikeaa kilpailla monikansallisten yritysten kanssa. Nimenomaan kehittyvien maiden hauraat taloudet tarvitsevat tullien suojaa, ja äkilliset muutokset voivat johtaa arvaamattomiin seurauksiin.

Tutkimuksen ja koulutuksen rahoitus on olennainen osa pidemmän aikavälin taloudellisen kehityksen reseptiä. Yksi suurimmista riskeistä Argentiinan tulevaisuudelle ovatkin Milein hallinnon koulutusleikkaukset. Hän leikkasi koulutuksesta omnibus-lakipaketissaan ja käytti veto-oikeuttaan estääkseen korotuksen yliopistojen rahoitukseen, joka on reaalisesti pienentynyt inflaation vuoksi.

Vaikka inflaatio on hidastunut huippulukemistaan kysynnän leikkaamisen seurauksena, myös inflaation kestävä ratkaisu vaatii talouden pitkän aikavälin ongelmien ratkaisua. Milein mukaan ongelmat piilevät valtiossa itsessään, ja sitä leikkaamalla taloudellinen menestys tulee itsestään. Niinpä myös inflaatio on hänen mukaansa seurausta liian suurista valtion menoista. Niin muut Argentiinan talouden ongelmat kuin käsistä karannut inflaatiokin ovat kuitenkin seurausta maan asemasta kehitysmaana ja siitä seuraavasta ulkoisesta riippuvuudesta. Tätä yksisilmäinen valtion leikkaaminen vain pahentaa.

Suomi ei ole Argentiina, mutta maiden politiikassa on yhtäläisyyksiäkin

Milei on siis onnistunut saavuttamaan budjetin ylijäämän ja hidastamaan inflaatiota ainakin parin viime vuoden huipputasolta. Argentiinalaisille se on kuitenkin tarkoittanut köyhyyden ja työttömyyden kasvua. Sen vastineeksi Milei on antanut heille vain lupauksen paremmasta sitten joskus. Se voi osoittautua tyhjäksi, kun kotimainen tuotanto sakkaa ja maan koulutusjärjestelmää ajetaan alas.

Silti moottorisahaa heiluttavasta räävittömyyksiä laukovasta Argentiinan presidentistä on tullut oikeiston globaaleja keulahahmoja, johon Trump ja monet muut samaistuvat. Milein politiikasta voi löytää yhtymäkohtia myös Petteri Orpon hallituksen politiikkaan. Täälläkin leikataan muun muassa valtionhallinnosta, järjestöiltä, luonnonsuojelusta, Yleisradiolta ja sosiaaliturvasta.

Pelkästään leikkaamalla ei synny Suomessakaan uutta tuotantoa eikä edistetä ekologista siirtymää. Talous on jumittanut taantumassa koko hallituskauden, ja työllisyys on laskenut kymmenillä tuhansilla. Köyhyys sen sijaan on lisääntymässä sosiaaliturvan leikkausten myötä Suomessakin. Myös asunnottomuus näyttää kääntyneen kasvuun yli kymmenen vuoden laskevan trendin jälkeen.

Jussi Systä vastaa säätiön talouspolitiikan tutkimuksesta ja siihen liittyvästä toiminnasta. Systä viimeistelee Tampereen yliopistossa poliittisen talouden alan väitöskirjaansa julkisen talouden kestävyyden teorioista.

Kuva: Javier Milei CPAC-konferenssissa Marylandissa (Gage Skidmore CC BY-SA 2.0).