Arabikevät lähti Tunisiasta, jossa Zine El Abidine Ben Ali syöstiin rauhanomaisessa vallankumouksessa vallasta. Tunisialaiset kutsuvat sitä nimellä Revolution de la Dignité, eli arvokkuuden vallankumous. Kyse oli ihmisarvosta, säällisestä toimeentulosta ja mahdollisuudesta vaikuttaa omaan elämäänsä.

Arabikevät on edennyt eri tavoin eri Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän maissa. Tunisiassa diktaattori Ben Ali syöstiin vallasta helmikuussa 2011 ja viime lokakuussa pidettiin vapaat ja reilut vaalit perustuslakia säätävään kokoukseen. Marokossa ja Jordaniassa on edetty askel askeleelta poliittisten reformien osalta, mutta kuningas on edelleen ohjaksissa. Egyptin vallankumouksessa ei vältytty väkivallalta, parlamenttivaaleja varjostivat syytökset vaalivilpistä, asevoimien korkein neuvosto pitää edelleen kiinni vallasta. Libyassa tilanne on edelleen epävakaa sisällissodan jäljiltä. Syyriassa ja Bahrainissa mielenosoituksia ja demokratiavaatimuksia tukahdutetaan raa’asti väkivalloin.

Tunisian rauhanomaisen demokratisoitumisen taikasana on perustuslakia säätävän kokouksen puhemiehen Mustafa Ben Jafaarin mukaan dialogi. Vuoropuhelu eri puolueiden ja toimijoiden kesken varmisti onnistuneet vaalit ja perustuslakia säätävän kokouksen perustamisen sekä presidentin valinnan, ja dialogi hallituksen ja ay-liikkeen välillä on luonut edellytyksiä investoinneille.

Demon hankkeissa naisten ja nuorten poliitikkojen koulutukset ja verkostot kasvattavat aliedustettujen ryhmien kapasiteettia toimia ja tulla kuulluksi politiikassa. Mutta yhtä tärkeä elementti hankkeissa on mielestäni vuoropuhelu ja yhteistyö yli puoluerajojen. Sillä demokratian legitimiteetin kannalta ei riitä, että puolueet osaavat käydä ja voittaa vaaleja, tai että nuoret ja naiset tulevat valituksi. Vaan puolueiden on kyettävä laatimaan poliittisia ohjelmia ja vaihtoehtoja, ja vaalit voitettuaan kyettävä lunastamaan vaalilupauksensa eli toteuttamaan ohjelmiaan. Tämä vaatii vuoropuhelua niin puolueiden sisällä, kuin toisten puolueiden ja muiden yhteiskunnallisten toimijoiden kanssa.

Tunisian uuden demokraattisen perustuslain laatiminen on äärimmäisen tärkeä askel demokraattisessa siirtymässä, toisaalta vain demokratiaprosessin alku. Demokratiakehityksen jatkon kannalta luultavasti yhtä tärkeää on, kykeneekö uusi demokraattinen järjestelmä vastaamaan nuorten odotuksiin säällisen toimeentulon ja arvokkaan elämän edellytysten osalta. Siinäkin taikasana lienee vuoropuhelu.

– – –
Boldt osallistui Tunisissa Euroopan sosialidemokraattien järjestämään konferenssiin , johon osallistui sosialidemokraattisia ja edistyksellisiä puolueita sekä kansalaisjärjestöjä kaikista Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän maista.

Teksti julkaistiin Puolueiden kansainvälinen demokratiayhteistyö Demo ry:n blogista 11. huhtikuuta 2012.