Autoritääriset vallanpitäjät demokratian tiellä
Demokratian tuulet ovat viime vuosina puhaltaneet monesta suunnasta. Arabimaiden kansannousu toi ihmiset kaduille vaatimaan muutosta, jota nyt pitäisi yrittää demokraattisin keinoin juurruttaa. Toisaalta useissa valtioissa kehitys on ollut päinvastaista. Putinin uudelleenvalinnan jälkeen Venäjä on kiristänyt otteitaan: lehdistönvapautta rajoitetaan ja kriittisiä ääniä vaiennetaan. Kansalaisjärjestöjen toimintaa on kiristetty lailla, jonka mukaan niiden pitää luopua ulkomaisesta rahoituksesta tai rekisteröityä ”ulkomaisiksi agenteiksi”. Putinin keinoista on valitettavasti otettu oppia myös muualla – jopa EU:n ehdokasmaassa.
EU ratkoi viime viikolla ehdokasmaansa Makedonian demokratian kriisiä, jota on pidetty maan itsenäisyyden historian vakavimpana. Vakavampana kuin vuoden 2001 etnistä konfliktia, joka vaati päättyäkseen kansainvälisen yhteisön väliintuloa. Tällä kertaan maata vaivasi poliittinen ja institutionaalinen kriisi. Tilanne eskaloitui pahasti jouluaattona, kun toimittajat ja opposition kansanedustajat heitettiin ulos parlamentista budjettiäänestyksen ajaksi.
Vastalauseena demokratian loukkauksille oppositio jätti parlamentin, ja vaati enneaikaisia parlamenttivaaleja järjestettäväksi samaan aikaan maaliskuun kuntavaalien kanssa. Hallituksen kieltäydyttyä vaatimuksesta, oppositio ilmoitti boikotoivansa vaaleja.
EU vaati osapuolia istumaan neuvottelupöytään ja etsimään ratkaisua. Kun sitä ei ole löytynyt, EU lähetti korkeatason kolmikon, laajentumiskomissaari Stefan Fuelen, Euroopan parlamentin entisen puhemiehen Jerzy Buzekin ja parlamentin Makedonia-esittelijän Richard Howittin, ratkomaan kriisiä Makedoniassa.
Viime viikolla ratkaisu löydettiin sopimalla ennenaikaisista vaaleista, jotka järjestetään kuntavaalien jälkeen vielä tarkentumattomana ajankohtana. Oppositio lupasi osallistua jälleen parlamentin työhön, ja pääministeri Gruevski aloittaa keskustelun demokraattisista vapauksista.
Kyseessä ei ollut vain poliittinen kriisi, erimielisyys opposition ja hallituksen välillä vaan pääministeri Nikola Gruevskin vallankäyttömetodit. Pääministerillä on käytössään Putinin keinot kriittisen kansalaisyhteiskunnan mukaan lukien median sekä todellisen opposition äänten vaimentamiseksi.
Kansalaisjärjestöt ovat olleet peloissaan, eivätkä uskalla nostaa kysymyksiä esiin samoin kuin ennen. Järjestöjen toimijat kertovat moninaisista painostuskeinoista, joilla heitä yritetään vaientaa. Näihin lukeutuu mm. hiljaiseksi lahjominen, ja jos se ei auta otetaan käyttöön kovemmat otteet kuten läheisten pidätykset tekaistuin syyttein, sosiaalietuuksien vieminen, poliisin Alfa-joukkojen öiset vierailut jne. He myös uskovat, että on vain ajankysymys, milloin tapahtuu ensimmäiset pidätykset.
Hallitus on perustanut uusia kansalaisjärjestöjä, eikä sen innovatiivisuus ole jäänyt ainoastaan kansalaisjärjestöjen tasolle vaan se on luonut myös poliittisen opposition. Kansalaisia yritetään hämmentää samankaltaisilla puolueiden nimillä kuin maan suurimman oppositiopuolueen Social Democratic Union of Republic of Macedonia. Näiden lumeopposition puolueiden, Social Democratic Union (SDU) ja Social Democratic Party of Macedonia (SDPM), ehdokkaina on ihmisiä, joiden nimet muistuttavat todellisen opposition kärkipoliitikkojen nimiä.
Itsenäisen median jouduttua hallituksen kontrolliin seurauksena on, etteivät ihmiset enää tiedä mitä tapahtuu, sillä kaikesta ei tiedoteta ja julkaistun tiedon luotettavuutta voi olla vaikea arvioida. Journalismi on korvautumassa klassisella propagandalla.
Opposition loistaessa poissaolollaan hallitus tehtaili lakeja samaan tahtiin kuin ennenkin. Uusimpana lakina hyväksyttiin neljän suurimman poliittisen ajatuspajan mukaan lukien oppositiota lähellä olevien ajatuspajojen rahoitus valtion budjetista vuodesta 2015 alkaen. Lakia voisi pitää hyvänä uutisena, ellei se sisältäisi ehtoa, joka pois sulkee muun rahoituksen vastaanottamisen. Perimmäisenä pyrkimyksenä on katkaista organisaatioiden rahoituskanavat.
Ennenaikaiset vaalit ovat toki hyvä uutinen, jos ne ovat rehelliset. EU:n viimeviikkoinen kriisin ratkaisu sisällytti jo ETYJ:n esittämän suosituksen äänestyslistojen puhdistamisesta kuolleista ja kuvitteellisista henkilöistä. Hallituksen keinot pysyä vallassa ovat kuitenkin moninaiset. Jo viime parlamenttivaaleissa vuonna 2011 oli täysin julkinen tieto, että julkisen hallinnon työntekijöiltä vaadittiin nimilistoja päähallituspuolueen äänestäjistä. Jos työntekijä ei näitä kyennyt toimittamaan, vaarassa oli menettää työpaikka.
Makedonian tapaus osoittaa jälleen kerran, että EU:n rooli on merkittävä EU:n lähialueiden demokratisoitumisessa. Se ei kuitenkaan riitä. Sitä täydentämään tarvitaan toimiva kansalaisyhteiskunta, demokraattiset poliittiset puolueet ja aimo annos kärsivällisyyttä. Nimittäin sen suhteen, että demokratisoitumisprosessit ja poliittisen kulttuurin muutokset ovat hitaita, ja edistysaskeleen jälkeen seuraa helposti muutama askel taakse niin kuin Makedonian tapaus osoittaa.
Kansalaisjärjestöjen toimijat Makedoniassa toivovat epäkohtien esiintuomista, sillä maata ei auta ongelmien lakaisu maton alle EU:n integraatioprosessin vaarantumisen pelossa. Sen sijaan niiden esiintuominen ja ratkaiseminen voi viedä vain eteenpäin.
Nähtäväksi jää sitoutuuko pääministeri Gruevski ennen kaikkea rehellisiin vaaleihin ja muihin EU:n edellyttämiin muutoksiin vai jatkaako hän omaa sisäpoliittista agendaansa, joka on kaukana EU-jäsenyyden ehdoista.