Brasilian ilmastokokous ja globaalin ilmastopolitiikan etsikkoaika

Donald Trumpin paluun myötä Yhdysvallat on jälleen eronnut Pariisin ilmastosopimuksesta, eikä EU kykene täyttämään Yhdysvaltain jättämää poliittista tyhjiötä. Brasilian ilmastokokous osoittaa globaalien ilmastotoimien olevan etsikkoajalla. Tämä aika tulee käyttää omien ympäristöinvestointien kasvattamiseen sekä ympäristötoimien kunnianhimoa tahtovien maiden koalition rakentamiseen.

YK:n kansainvälinen ilmastokokous COP30 päättyi viime perjantaina laihoin tuloksin. Molemmat isäntämaa Brasilian keskeisistä tavoitteista – tiekartat fossiilisista polttoaineista luopumiseksi ja metsäkadon lopettamiseksi – jäivät pois päätöslauselmasta. 

COP30 osoitti, että EU:n ympäristötoimien takapakki jatkuu kansainvälisillä areenoilla. EU:n sisäiset jakolinjat ja jäsenmaista kumpuava ilmastotoimien vastustus estivät selkeiden tavoitteiden asettamisen ilmastokokoukseen. EU sai sovittua vasta viime tipassa ilmastokokouksen edellyttämistä kansallisista päästötavoitteista, mikä esti huolellisen valmistautumisen ja liittolaisuuksien luomisen laajemmille tavoitteille.

Lisäksi EU suhtautui kokouksen alkaessa varauksellisesti aloitteisiin fossiillisista polttoaineista luopumiseen, metsäkadon hillitsemiseen ja kehitysmaiden ilmastorahoituksen kasvattamiseen. Komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen hämmensi pakkaa entisestään sanomalla samaan aikaan järjestetyssä Johannesburgin G20-kokouksessa, että EU ei taistele sinänsä fossiilisia vaan ainoastaan niiden aiheuttamia päästöjä vastaan. 

Vaikka EU uhkasi marssia ilmastokokouksesta ulos polttoaineita koskevan kiistan vuoksi, von der Leyenin kommentti alleviivaa sitä, ettei EU kykene kansainväliseen ilmastojohtajuuteen. Ilmasto ei yksinkertaisesti ole EU:lle tällä hetkellä edes prioriteetti. Kolumbia nousikin diplomaattisilla pyrkimyksillään ilmastokokouksen ilmastojohtajaksi.

Uusien tiekarttojen sijaan COP30:ssa sitouduttiin hädin tuskin edes aiempien kokousten päätöksiin fossiilisista polttoaineista luopumiseksi

Ilmastokokouksen merkittävin poliittinen vääntö käytiin fossiilisista polttoaineista luopumisesta. Pari vuotta sitten Dubain COP28-kokouksessa EU:n onnistui yhdessä Yhdysvaltain, Iso-Britannian, Australian ja Japanin kanssa painostaa öljyntuottajamaat hyväksymään historiallinen päätöslauselma, jossa “kehotettiin” siirtymään pois fossiilisista polttoaineista. 

Dubaissa ei kuitenkaan sovittu tarkemmin siirtymän aikataulusta ja öljyntuottajamaat estivät keskustelun konkreettisista toimista viime vuoden Bakun COP29-kokouksessa. Koska fossiilisista luopuminen on teknisesti ja poliittisesti äärimmäisen monimutkainen prosessi, luopumisen aikataulusta ja tarkemmista toimista ei muutenkaan ehdittäisi sopia kahden viikon mittaisen ilmastokokouksen aikana. 

Brasilian ympäristöministeri Marina Silva esittikin ennen Belémin kokousta, että tämän vuoden kokouksessa aloitettaisiin neuvottelut niin kutsutusta tiekartasta fossiilisista polttoaineista luopumiseksi. Tiekartassa olisi päätetty prosessista, jonka lopputuloksena sovittaisiin tarkemmin muun muassa aikataulusta, konkreettisista toimista, sitovista kriteereistä ja standardeista sekä mallista, jolla tavoitteen toteutumista seurataan.

Tiekarttakeskusteluissa on viitattu Kansainväliseen energiajärjestöön (IAE), jonka mukaan nopea luopuminen fossiilisista on välttämätöntä ilmaston lämpenemisen pitämiseksi Pariisin sopimuksen edellyttämässä 1,5 asteessa. IAE:n mukaan keskeisintä on olla myöntämättä uusia lupia fossiilisten polttoaineiden etsintä- ja tuotantohankkeille. Lisäksi investointien tulisi siirtyä vuoteen 2035 mennessä 95 prosenttisesti puhtaisiin energiamuotoihin. Potsdam Institute for Climate Impact Researchin (PIK) mukaan 1,5 asteeseen pääsemiseksi päästöjä on alettava painaa globaalisti alas ensi vuodesta lähtien ja laskettava siitä lähtien joka vuosi vähintään viidellä prosentilla.

Belémissä reilut 80 maata kannatti päättämistä tiekartasta. Saudi-Arabia organisoi öljyntuottajamaiden opposition, joka vastusti tiekartan sisällyttämistä päätöslauselmaan. Kokouksen puheenjohtaja André Corrêa do Lagon aloitteesta tiekartta jätettiinkin YK:n ilmastosopimuksen (UNFCCC) ulkopuolelle. Sen sijaan Brasilia alkaa kartoittaa mahdollisuuksia fossiilisista luopumiseksi vapaaehtoisuuteen perustuen ja Kolumbiassa järjestetään ensi huhtikuussa ensimmäinen huippukokous aiheesta. Lopulta päätöslauselmaan tuli vain laiha viittaus sitoutumisesta Dubain kokouksen päätöksiin ja sekin vaati sitä, että Iso-Britannian energiaministeri Ed Miliband ja EU:n ympäristökomissaari Wopke Hoekstra uhkasivat marssia ulos kokouksesta.

Brasilian kunnianhimoisista ilmastotavoitteista huolimatta Brasilian, Venäjän, Intian, Kiinan ja Etelä-Afrikan muodostama BRICS-ryhmä tuki Saudi-Arabiaa. BRICS-mailla ei ole jaettua ilmastopolitiikkaa, mutta ne vastustavat läntisten instituutioiden sääntelyä ja sanktioita, joka rajoittaa liiaksi niin toimintaa. Eniten Yhdysvaltain poisjäämisestä ilmastokokouksesta hyötyikin Kiina, joka tuli edistämään Belémiin globaalien standardien sijaan vihreää vientiä ja myymään tuulimyllyjen turbiineja, aurinkopaneeleja ja sähköautoja. 

BRICS-maiden esiinmarssi näkyi erityisesti siinä, miten ilmastokokouksessa kritisoitiin EU:n ensi tammikuussa voimaan tulevaa hiilitullijärjestelmää (CBAM). Hiilitullit tarkoittavat erillistä maksua eräille EU:n ulkopuolelta tuleville tuotteille, joille ei ole lähtömaissa asetettu EU:n päästökaupan suuruisia päästömaksuja. 

Erityisesti Kiinan mukaan hiilitullit ilmentävät protektionismia, joka vertautuu Trumpin yksipuolisesti asettamiin tulleihin. EU:n edustajat ovat vastanneet, että hiilitullien tarkoituksena on estää päästöihin perustuvaa polkumyyntiä ja ne voi välttää asettamalla saastuttamiselle maksuja tuotantomaissa. Kiinan onnistui saada päätöslauselmaan kirjaus, jonka mukaan ilmastonmuutoksen torjumiseksi toteutetut yksipuoliset toimet eivät saa mielivaltaisesti rajoittaa kansainvälistä kauppaa.

Globaalien ilmastoneuvotteluiden etsikkoaika

Belémin ilmastokokouksen perusteella voi sanoa, että kansainvälisesti sitovien ympäristötavoitteiden edistäminen on tauolla. EU on liian hajaantunut täyttääkseen Yhdysvaltain jättämää poliittista tyhjiötä. Päinvastoin se vaappuu trumpismin perässä, jossa vanhan teollisuuden voitot pyritään takaamaan tulevaisuuden kilpailukyvyn ja teknologisen kehityksen kustannuksella. 

Keskustelu tiekartoista jatkunee tulevissa ilmastokokouksissa, mutta nykyisillä voimasuhteilla Saudi-Arabia ja öljyntuottajamaat voivat estää niiden edistämisen ilman että Trumpin tarvitsee edes liata käsiään. 

Huomio kannattaakin siirtää entistä enemmän nykyisten voimasuhteiden kääntämiseen. Ilmastoneuvottelujen kriisi pitää nähdä etsikkoaikana.

Ensinnäkin, suunnanmuutos edellyttää sen sisäistämistä, että ympäristötoimien kunnianhimo ja vihreä siirtymä ovat talouden etu. Tämä on tajuttu Kiinassa. Kun vihreillä investoinneilla tahkotaan rahaa, muu maailma seuraa kyllä perässä. Euroopan nykyisessä taloudellisessa tilanteessa investointien käynnistäminen tarvitsee vahvempaa julkista tukea, mikä puolestaan edellyttää joustoa velkasääntöihin tai rahoitusta muuta kautta. Venäjän hyökkäyssota ja Yhdysvaltain vetäytyminen Euroopasta ovat jo osoittaneet, että joustoja voidaan luoda puolustusmenoille – esimerkiksi Saksassa myös vihreille investoinneille. 

Toiseksi pitää kiinnittää huomiota siirtymän oikeudenmukaisuuteen. Laajaa globaalia tukea vihreälle siirtymälle saadaan, kunhan se ei tarkoita voittojen keskittymistä harvoille ja kustannuksia lopuille. Sama koskee valtioiden välisiä suhteita. EU piti Belémissä kehittyvien talouksien ilmastorahoituksen kasvattamista neuvottelutaktisena pelimerkkinä, mikä etäännytti sitä kehitysmaista. Jatkossa EU:n tulee varmistaa, että ilmastokokouksen päätös kehittyvien talouksien ilmastorahoituksen kolminkertaistamisesta todella pitää, jotta ne saadaan mukaan kunnianhimoisempaa ympäristöpolitiikkaa kannattaviin koalitioihin.

Kuva: Ricardo Stuckert / PR / Wikimedia Commons

Antti Ronkainen vastaa Kalevi Sorsa -säätiön oikeudenmukaista ekologista siirtymää koskevasta tutkimuksesta ja siihen liittyvästä yhteiskunnallisesta vuorovaikutuksesta.