Budjettiriihestä ei uutta – hallituksen perinnöksi jää eriarvoisuuden kasvu ja huipputyöttömyys
Hallitus ei tehnyt viimeisessä budjettiriihessään merkittäviä uusia päätöksiä. Hallituskauden päätökset lisäävät eriarvoisuutta ja työttömyys on noussut Euroopan korkeimmaksi. Myös julkisen talouden velkaantuminen on kiihtynyt. Hallitus jätti suuryrityksiä ja huipputuloisia hyödyttävän yhteisöveroalen voimaan, mikä sitoo seuraavan hallituksen suurempaan sopeutustaakkaan.
Petteri Orpon hallitus sai viimeisen budjettiriihensä päätökseen tiistaina. Se päätti pitkälti pitäytyä vanhoissa päätöksissään. Uudetkin päätökset olivat lähinnä vanhojen päätösten perumisia. Hallitus päätti peruuttaa datakeskuksille suunnitellun verotuen, hallitusohjelmassa sovitun kiinteistöverouudistuksen ja jäteveron suunnitellun laajentamisen. Se on myös antamassa kunnille mahdollisuuden ottaa käyttöön niin sanotun matkailijaveron, jota ne voivat periä kunnassa yöpyviltä matkailijoilta.
Hallituksen tavoitteet julkisen talouden tasapainottamisesta ja työllisyyden kohentamisesta ovat pettäneet. Sen perinnöksi jää eriarvoisuuden, työttömyyden ja julkisten alijäämien kasvu. Helmikuussa parlamentaarisesti sovitusta sopeutustavoitteesta se joustaa jo alkumetreillä, vaikka sopimus tehtiin sen omasta aloitteesta.
Hallitus on ottanut köyhiltä ja antanut rikkaille
Tuoreessa Eriarvoisuuden tila Suomessa 2026 –kirjassamme Milla Nyyssölän ja Merja Kauhasen laskelmat osoittivat, että hallituksen sosiaaliturvan leikkausten seurauksena pienituloisimman viiden prosentin vuosittaiset tulot putoavat keskimäärin melkein tuhannella eurolla vuodessa (ks. kuvio 1). Samalla hallituksen veronalennukset ovat kasvattaneet suurituloisimman viiden prosentin tuloja 2 000 eurolla.
Hallituskauden perinnöksi jääkin eriarvoisuuden kasvu, jonka jäljet ulottuvat pitkälle tulevaisuuteen. Tätä ei muuta se, että ensi vuonna budjettiin sisältyy pienet veronalennukset pieni- ja keskituloisille, joista päätettiin jo vuonna 2025. Niitä monin verroin isommat suurituloisten veronalennukset toteutettiin jo vuosina 2024 ja 2026. Pienten veronalennusten lykkäys näyttääkin vaalitempulta, jolla yritetään häivyttää hallituskauden päätösten todellisia vaikutuksia.
Samoin hallituksen aiemmat leikkaukset sekä arvonlisäveron korotus ovat kohdistuneet etenkin pieni- ja keskituloisiin. Hallitus piti budjettiriihessä myös kiinni kevään päätöksestään leikata sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuksia. Seurauksena moni yhteiskunnan huono-osainen jää vaille järjestöjen aiemmin tarjoamaa apua. Monen järjestön toiminta uhkaa loppua jopa kokonaan, mikä heikentää haavoittuvien ryhmien mahdollisuuksia saada ääntään kuuluviin
Lisäksi hallitus päätti pitää kiinni jo vuonna 2025 päätetystä, mutta ensi vuonna voimaan astuvasta kahden prosenttiyksikön yhteisöveroalesta. Se hyödyttäisi suurituloisinta prosenttia suomalaisista sekä muun muassa suuryritysten ulkomaisia omistajia. Tutkimusten mukaan yhteisöveroa alentamalla ei myöskään juurikaan pystytä vauhdittamaan kasvua tai investointeja.
Hallitus on perustellut päätöksiään juuri niiden tuomalla kasvulla ja työllisyydellä. Tulokset ovat kuitenkin heikkoja. Vaikka Suomen bruttokansantuotteen kasvu näyttää aivan viime aikoina kiihtyneen, työmarkkinoilla tilanne on edelleen synkkä. Työttömyys on Euroopan korkeimmalla tasolla, ja työttömien määrä on edelleen kasvanut.
Hallituksen leikkaukset ovat myös pahentaneet työttömyyttä, sillä ne ovat johtaneet suoraan irtisanomisiin ja vähentäneet kulutuskysyntää. Todennäköisesti juuri siksi talouskasvusta huolimatta työllisyys on vain laskenut usean vuoden ajan. Ensi vuonna voimaan astuvat järjestöleikkaukset johtavat uusiin irtisanomisiin ja vaikeuttavat siten edelleen työllisyystilanteen käännöstä parempaan.
Hallitus joustaa velkajarrusovusta ja sen perustelut vaihtuvat lennosta
Hallitus ei siis päättänyt uusista sopeutustoimista budjettiriihessä. Sen päätökset jopa heikentävät julkista taloutta hieman ensi vuonna. Ensi vuoden budjetti on yli 12 miljardia euroa alijäämäinen.
On erikoista, että hallitus tekee lisää julkista taloutta heikentävän budjetin ensi vuodelle, sillä parlamentaarinen työryhmä sopi helmikuussa alustavasta julkisen talouden 8–11 miljardin euron sopeutuksesta vuoteen 2031 mennessä. Sopimus perustui hallituksen aloitteesta säädettyyn uuteen finanssipoliittiseen lakiin, joka sisältää myös paljon puhutun velkajarrun. Kansallinen velkajarru ei ole vielä voimassa, mutta Suomea sitovat EU:n asettamat säännöt, joihin myös parlamentaarisen työryhmän tavoite pitkälti pohjaa.
Sopimuksen noudattamista valvova Talouspolitiikan arviointineuvosto esitti elokuussa, että EU:n tarkkailuluokan sääntöjen noudattaminen vaatisi todennäköisesti lisäsopeutusta ensi vuoden budjettiin. Pääministeri Orpo ja valtiovarainministeri Purra torppasivat neuvoston ohjeen jo elokuussa ennen budjettiriihtä. Orpon ja Purran mukaan orastavaa talouskasvua ei tule tappaa uusilla sopeutustoimilla.
Sopeutuksella on tosiaan haittoja, eikä sääntöjä kannata noudattaa sokeasti tosiasioista välittämättä. Etenkin uudet leikkaukset ihmisten toimeentuloon heikentäisivät piristyneitä talousnäkymiä ja vaikeuttaisivat työllisyyden kääntymistä nousuun. Nimenomaan tällaisia leikkauksia hallitus on kuitenkin jo tehnyt, ja osa niistä astuu voimaan ensi vuonna. Samalla se runnoo läpi yhteisöveroalen, vaikka sen peruminen olisi parlamentaarisen sopimuksen mukainen eikä olisi kriittinen kasvun tai suhdanteen kannalta.
Orpon ja Purran selitykset ovat myös ristiriidassa hallituksen aiemman linjan kanssa. Se ajoitti suurimmat leikkauksensa heikompaan suhdanteeseen seurauksista välittämättä. Tuolloin se syytti heikentyneestä työllisyydestä juuri suhdannetta, johon se ei silloin voinut mielestään vaikuttaa. Nyt Orpo ja Purra vuorostaan perustelevat päätöksiään niiden suhdannevaikutuksilla.
Hallituksen selitykset näyttävät vaihtuvan lennosta. Yhtä kaikki, huipputuloisilla on hallituksen päätöksissä aina etusija.
Kuva: Hallituksen budjettiriihi 1.9.2026. Lauri Heikkinen, valtioneuvoston kanslia (CC BY 4.0).
Jussi Systä vastaa säätiön talouspolitiikan tutkimuksesta ja siihen liittyvästä toiminnasta. Systä viimeistelee Tampereen yliopistossa poliittisen talouden alan väitöskirjaansa julkisen talouden kestävyyden teorioista.