Covid 19 – elämää Nairobissa koronaviruksen kanssa

Työttömyys, tulojen menetys, ruoan hinnan nousu ja lisääntynyt väkivalta. Koronakevät on tuonut mukanaan paljon taloudellista ja henkistä ahdinkoa monen kenialaisen arkeen. Keniassa asuva kehitysyhteistyön asiantuntija Airi Kähärä kuvaa kenialaisten arkea koronakriisin keskellä. Kalevi Sorsa -säätiön blogisarjassa pohditaan koronan vaikutuksia yhteiskuntiin ja sitä, miten kriisistä päästään eteenpäin.

Kirjoittaja Kalevi Sorsa -säätiö Kalevi Sorsa -säätiö

Silmäni täyttyvät kyynelistä, kun kuulen seuraavaa:  Kisiissä nainen myy itseään kadulla maissipuurolautasellisen hinnalla. Lautasellisella puuroa, joka maksaa 30 shillinkiä eli vähemmän kuin puoli euroa.  Nairobissa, kotikadullani, naisen saa mukaansa yhdellä eurolla.

Koronaviruksen takia työttömyys on lisääntynyt räjähdysmäisesti ja perheiden tulot ovat rajusti vähentyneet.

Koronaviruksen seurauksena naisiin kohdistuva väkivalta on kasvanut erityisesti kotona.

Keniassa on ulkonaliikkumiskielto iltayhdeksästä aamuviiteen. Ravintolat ovat sulkeutuneet ja kauppojen aukioloaikoja on lyhennetty. Käytännössä perheet ovat keskenään neljän seinän sisällä enemmän kuin koskaan.

Koulujen sulkeminen yli kolme kuukautta sitten toi lapset sisäoppilaitoksista kotiin. Vaikka koulumaksut ovat kalliita, on lasten kotona oleminen vieläkin kalliimpaa. Ruokaa kun täytyy laittaa joka päivä monta kertaa. Koronaviruksen seurauksena elintarvikkeiden hinnat ovat nousseet. Johtuen siitä, että rajat Somaliaan ja Tansaniaan ovat kiinni eikä elintarvikkeiden kulku Kenian markkinoille ole enää niin yksinkertaista ja nopeaa. Rekkojen kuljettajat ovat erityisen tarkkailun alla, koska heidän mukanaan on tullut virustartuntoja eniten.

Useat yritykset ovat kaatuneet ja perheiden tulot ovat entistä niukemmat.  Rahan puuttuminen on tuonut ristiriitoja puolisoiden välille. Kukaan ei oikein voi auttaa, kun tilanne on jokaisessa perheessä sama.  Tyypillisesti jokaisessa perheessä on kotiapulainen, joka auttaa kotitöiden tekemisessä, kun perheissä on muutama lapsi. Tämäkin on nyt muuttunut, kun viruksen leviämisen takia ylimääräisiä henkilöitä ei voida päästää kotiin.

Katulapset, jotka aikaisemmin saivat Nairobin keskustassa ravintoloiden ylijäämäruokaa, ovat nyt siirtyneet lähiöihin kerjäämään ja varastamaan ruokaa. Heillä on yksinkertaisesti nälkä.

Perheväkivaltaan on vaikea puuttua. Viranomaisten eli poliisien kutsuminen paikalle vaatii vähintään sen, että maksaa pienen päivärahan ja bensamaksut heille. Hyvässä lykyssä saa itse syytteen asioihin puuttumisesta.

Kisiissä olevat kumppanijärjestöt eivät kuitenkaan ole luopuneet toivosta. Vaikka kyliin ei pääse tekemään väkivallan vastaista vaikuttamistyötä, ovat he ottaneet sosiaalisessa mediassa isoja harppauksia eteenpäin. Siellä tehdään nyt blogeja, podcasteja ja radiolähetyksiä, joissa puhutaan koronasta, silpomisperinteen haitoista ja muusta naisiin kohdistuvasta väkivallasta.

Viruksen kanssa on opittava elämään, suojautumaan ja rakentamaan keskinäistä luottamusta.

 

 

Airi Kähärä on Solidaarisuuden Afrikan aluepäällikkö. Kähärä on tehnyt työtä tyttöjen ja naisten aseman edistämiseksi Itä-Afrikassa 2000-luvun alusta asti.

 

 

 

 

 

 

Teksti on julkaistu aiemmin Solidaarisuuden sivuilla. Kansikuva: Kisii, Kenia / Airi Kähärä, Solidaarisuus