Eero Vuohula: Hollanden tilinpäätös mainettaan parempi

François Hollande nosti Ranskan talouden tunnusluvut kelvollisiksi, mutta juuttui kannatukseltaan yhdeksi epäsuosituimmista presidenteistä maan historiassa. Kaksi kuukautta ennen vaaleja on täysin auki, kuka perii työllä ja tuskalla uudistetun tasavallan.

François Hollande nosti Ranskan talouden tunnusluvut kelvollisiksi, mutta juuttui kannatukseltaan yhdeksi epäsuosituimmista presidenteistä maan historiassa. Kaksi kuukautta ennen vaaleja on täysin auki, kuka perii työllä ja tuskalla uudistetun tasavallan.

 

KUN FRANÇOIS HOLLANDE viisi vuotta sitten aloitti presidenttinä, Ranskassa puhuttiin neljästä numerosta: 0, 10, 90 ja 75. Ne viittasivat nollakasvuun, 10 prosentin työttömyyteen, 90 prosentin valtionvelkaan BKT:sta (1 800 miljardia euroa, josta kolmannes oli kertynyt edellisen presidentin Nicolas Sarkozyn kaudella) sekä kauppataseen 75 miljardin vajeeseen. Valtion budjetti oli yli 5 prosenttia alijäämäinen.

Vertailun vuoksi Suomen talouden koko on noin kymmenesosa Ranskan taloudesta ja elintaso samaa luokkaa.

Saksa uudisti liittokansleri Gerhard Schröderin johdolla jo 2000-luvun alussa taloutensa rakenteita – ja onnistui. Ranskalaiset eivät tuolloin olleet kypsiä vastaaviin uudistuksiin. Saksan Harz-lakien tapainen työlainsäädännön rukkaus oli heille poliittisesti mahdotonta.

Talous- ja finanssikriisi, heikko talouskasvu sekä vanhojen rakenteiden ylläpito olivat syventäneet Ranskan velkaantumista. Sen myötä myös maan poliittinen vaikutusvalta Euroopassa heikentyi, ja Saksan johtoasema vahvistui entisestään.

 

UUSI PRESIDENTTI RYHTYI heti toimeen, mutta pehmeämmällä tavalla kuin Saksassa, ranskalaisia kun on vaikea pakottaa äkkiseltään mihinkään. Hollanden tunnuslause on ollut ”Talous kuntoon oikeudenmukaisin keinoin”.

Veronkorotukset suunnattiin hyvätuloisille, työnantajamaksuja kevennettiin samalla kun yhtiöveroja korotettiin, eläkeuudistuksissa huomioitiin raskaissa töissä pitkään olleet, anteliasta sairauskorvausjärjestelmää kevennettiin juustohöylällä ja niin edelleen. Toimenpiteet etenivät joskus hitaasti ja joitakin peruttiin. Hollande sai vitkastelijan maineen.

Uudistukset ovat kuitenkin kantaneet hedelmää, ja Hollande jää niistä historiankirjoihin. Talouden tunnusluvut alkavat olla kohdallaan. Työllisyys alkoi tosin parantua vasta viime vuonna, ja presidentin kannatusluvut ehtivät jumittua alamaihin.

Väistämättömän tappion edessä Hollande veti omat johtopäätöksensä eikä asettunut enää ehdolle toiselle presidenttikaudelle. Tavallaan hän ”teki schröderit”: pani talouden kuntoon mutta menetti sen takia kannatuksensa, uhrasi poliittisen uransa uudistusten toteuttamiseksi.

 

HARJOITETUN TALOUSPOLITIIKAN seurauksena sosialistien linjaerimielisyydet nousivat pintaan, eivätkä he kyenneet sopimaan säällisesti uudesta presidenttiehdokkaasta. Puolueen avoimen esivaalin voitti vasemman siiven Bénoît Hamon, joka lupaa muun muassa perustulon asteittain kaikille.

Mielipidetiedustelujen mukaan Hamonilla ei ole mahdollisuuksia kevään varsinaisissa presidentinvaaleissa. Hyvä jos pärjää sosialisteista vielä vasemmalla olevalle ehdokkaalle, entiselle senaattorille ja taitavalle puhujalle Jean-Luc Mélenchonille, jonka kannatusluvut pyörivät lähes samalla tasolla.

Oikeiston ehdokkaaksi nousi aikanaan viisi vuotta Sarkozyn pääministerinä toiminut François Fillon, jonka hyvin alkanut kampanja saattaa kuitenkin keskeytyä ennen aikojaan. Paljastui, että hän on pitkän kansanedustajakautensa aikana maksanut julkisista varoista vaimolleen avustajan palkkiota lähes miljoona euroa, jonkin verran myös lapsilleen. Oikeus tutkii asiaa.

Fillonia ehdittiin jo pitää kaksivaiheisen presidentinvaalin varmana voittajana. Vasemmiston kannattajat olisivat näet joutuneet äänestämään oikeiston ehdokasta estääkseen kansallisen rintaman Marine Le Penin voiton, joka on ollut jo pitkään mielipidetiedustelujen kärjessä.

Vaalien yllättäjäksi on noussut 39-vuotias Emmanuel Macron, joka ennen eroaan hallituksesta ehti toimia pari vuotta talousministerinä sekä neuvonantajana Hollanden kansliassa. Hänen vaalilauseensa on yksinkertaisesti ”eteenpäin”, toistaiseksi ilman varsinaista ohjelmaa.

Macron vahvistaa vaalikirjassaan, ettei ole sen paremmin vasemmistolainen kuin oikeistolainenkaan. Hän haluaa vain jatkaa Ranskan talouden kohentamista, josta antoi ministerinä näyttöä ajaessaan läpi uutta työlainsäädäntöä. Macron on uutuuttaan median ja naistenlehtien suosikki – eräänkin kyselyn mukaan 74 prosenttia ranskattarista haluaisi hänen kanssaan sänkyyn.

 

FRANÇOIS HOLLANDE NOSTI presidenttinä Ranskan talouden tunnusluvut kelvollisiksi, ellei hyviksi. Velkaantuminen pysäytettiin, budjettivaje on Maastrichtin kriteerien mukainen noin kolme prosenttia, työllisyys nousussa ensimmäisen kerran sitten 2008 ja talous kasvaa eurooppalaista tahtia, nopeammin kuin Suomessa.

Kuka perii Hollanden työllä ja tuskalla uudistaman Ranskan? Onko uusi presidentti eurosta luopumista kannattava ja kansanäänestyksen Ranskan EU-jäsenyydestä lupaava äärioikeiston Marine Le Pen? Siihen harva vielä uskoo.

Kaksi kuukautta ennen presidentinvaalien ensimmäistä kierrosta 23. huhtikuuta on auki, kuka nousee oikeiston ehdokkaaksi, jos Fillon joutuu luopumaan. Hänen vaimonsa kun lienee hoitanut eduskunta-avustajan tehtävien sijaan lähinnä perheen hulppeaa maaseutulinnaa Länsi-Ranskassa.

Joutuipa Fillon oikeuteen tai ei, niin kannatus on pahasti kärsinyt. Ja jos hän ryvettyneenä rämpii ohi Macronin presidentinvaalien toiselle kierrokselle, niin vasemmiston on joka tapauksessa entistä vaikeampi äänestää häntä.

Tämä saattaisi johtaa Marine Le Penin voittoon. Terroriteot Pariisissa ja Nizzassa ovat luoneet nautiskelevaan Ranskaan pelon ja turvattomuuden ilmapiirin, joka voi purkautua yllättävälläkin tavalla.

 

Eero Vuohula on Ranskan hallintokorkeakoulun ENAn kasvatti ja työskennellyt muun muassa Euroopan komissiossa. Hän asuu osan vuodesta Ranskassa ja seuraa tarkasti maan politiikkaa.

Jaa: Facebook · LinkedIn · Twitter