Tahdon 2013 –kansalaisaloite luovutettiin tänään eduskunnan puhemies Eero Heinäluomalle. Sen tavoitteena on tasa-arvoisen avioliittolain saattaminen voimaan Suomessa. Aloitteen allekirjoitti 166 651 kansalaista, eli enemmän kuin kristillisdemokraateilla oli viime eduskuntavaaleissa äänestäjiä. Kyseessä on kolmas kansalaisaloite, joka tulee eduskunnan käsittelyyn. Viime keväänä ensimmäisenä aloitteena käsiteltiin turkistarhauksen kieltämistä esittänyt aloite, ja 26.11. luovutettiin eduskunnalle aloite tekijänoikeuslain muuttamisesta. Muissa, tarvittavat 50 000 allekirjoitusta saaneissa aloitteissa, esitetään ruotsin kielen opiskelun vapaaehtoisuutta ja energiatodistuslain muuttamista.

Muita huomattavan kannatuksen saaneita, mutta 50 000 tukijan rajan alle jääneitä aloitteita ovat esimerkiksi aloite kannabiksen käytön ja hallussapidon kriminalisoinnista luopumiseksi (24 495 allekirjoitusta), vanhemmuuden kustannusten tasaamiseksi (20 925), kansanäänestyksen järjestämisestä EU-jäsenyydestä eroamiseksi (30 418), energiajuomien kieltämiseksi alle 16-vuotiailta (31 964), suurpetokannan rajoittamiseksi (20 711) ja perustulon käyttöönottamiseksi (21 634).

Osa aloitteista siis on ollut hyvinkin teknisluontoisia, toiset taas pohjautuneet kansalaiskeskustelua herättäneisiin populääreihin aiheisiin. Aloite on ollut hyvin suosittu etenkin netin aktiivikäyttäjien keskuudessa tapana pyrkiä nostamaan itseä kiinnostavia aiheita poliittiseen keskusteluun. Mutta mikä on kansalaisaloitteiden merkitys suomalaiselle demokratialle ja päätöksenteolle?

Keskustelun ohjaamisesta kansan tahdon ilmaisemiseen

Kansalaisaloite yhdistää suoran aloitteenteon mahdollisuuden vahvaan edustuksellisuuteen, koska eduskunta kuitenkin viime kädessä käsittelee aloitteen ja päättää sen hyväksymisestä tai hylkäämisestä. Kyynisimpien kriitikoiden mukaan tämä tekeekin aloitteista pelkkää poliittista teatteria, jonka toimimisen kansan tahdon edistäjänä poliittinen eliitti voi halutessaan torpata. Kiihkeimpien suoran kansanvallan ja elitismin vastustajien joukossa kansanvallaksi mielletäänkin lähinnä suora kansanäänestys.

Keskeisempää poliittisen vaikuttavuuden kannalta on kuitenkin se, että kansalaisaloitteiden kautta on mahdollista nostaa parlamentaarisen keskustelun agendalle sellaisia kysymyksiä, jotka kiinnostavat kansalaisia. Suomalaisten monipuoluehallitusten ohjelmalta vaadittava konsensus on johtanut siihen, ettei esimerkiksi kielikysymys ole voinut päästä reaaliseen parlamentaariseen keskusteluun. Mikäli näin voi käydä, on myös ruotsinkielisten oikeuksien ja kaksikielisyyden puolustajien kehitettävä argumenttejaan ja tarjottava muita malleja kuin status quon säilyttäminen.

Parlamentaarikot valitaan vaaleilla, joten he eivät voi myöskään heittäytyä välinpitämättömiksi, jos jokin aloite saa kansalaisilta vahvaa tukea ja nousee mediahuomion kohteeksi. Kansalaisaloitteen torppaaminen ilman aitoa keskustelua ja vahvoja perusteita saattaa kostautua jatkokautta hakiessa, mikä jokaisen vaalipoliitikon on otettava huomioon.

Kansalaisaloite on elegantti

Parasta kansalaisaloitteessa on se, miten siinä suora kansalaisvaikuttaminen yhdistyy vahvaan parlamentarismiin ja sitä kautta syntyvään keskusteluun. Kansalaisaloitteita kommentoivat eri väestöryhmiä edustavat, usein asian taustoihin perehtyneet, demokraattisesti valitut edustajat sekä valiokuntiin selvityksiä ja lausuntoja antavat virkamiehet, tutkijat ja intressitahot. Tämä lisää poliittisessa järjestelmässä tapahtuvaa deliberaatiota, pohdiskelua ja erilaisten näkökohtien huomioonottamista.

Demokratia ei ole, tai ainakaan sen ei tulisi olla, vain enemmistövaltaa, äänestyksiä ja eturyhmäjunttausta. Tuomalla aikaisemmin usein kabineteissa tehdyn deliberaation kaikkien kansalaisten näkyville ja ulottuville, kansalaisaloite vahvistaa demokratian hienoimpia puolia. Toivon mukaan se synnyttää yleisesti halun ymmärtää ja ottaa huomioon monipuolisesti erilaisia näkökulmia ja tehdä päätöksiä, jotka edistävät kansakunnan kokonaisedun edistämistä yksittäisten enemmistöjen tai vähemmistöjen sijasta.

Toivon mukaan keskustelua, sen enempää tasa-arvoisesta avioliittolaista kuin muistakaan kansalaisaloitteista, ei sidota jo ennen sen alkamista ryhmäkuriin tai hallitusohjelmiin. Jos kansalaisaloite ei voi mennä läpi siksi, ettei asiaa ole kirjattu hallitusohjelmaan, se jää kuolleeksi kirjaimeksi.