EMU rämpii vaan ei kaadu
Finanssikriisi johtui yksityisen sektorin epäonnistumisesta, jota ei osattu nähdä. Tällä väitteellä Ilmarisen yhteiskuntasuhdejohtaja VTT Jaakko Kiander sähköisti ilmapiiriä iltapäivän luennollaan. Kiander puhui otsikolla ”EMU:n uudistaminen ja tulevaisuus kriisikokemusten valossa”. Luento käsitteli talous- ja rahaliitossa ilmenneitä kriisejä erityisesti vaihtotaseiden ja Suomen kokemusten näkökulmasta.
Kianderin mukaan Yhdysvalloista käynnistynyt ja Eurooppaan levinnyt finanssikriisi ei johtunut niinkään julkisesta sektorista, vaan yksityisen sektorin ja erityisesti rahoitussektorin epäonnistumisesta. Yksityisen sektorin epäonnistuminen ei kuitenkaan mahtunut perinteiseen taloustieteelliseen ajattelukehikkoon ja tämän vuoksi kriisiä ei osattu laajasti ennustaa.[1]
Kansainvälisestä finanssikriisistä eurokeskusteluun edettyään Kiander kiinnitti huomiota EMU:n sisäisiin vaihtotaseen ali- ja ylijäämiin julkisen talouden velan sijaan. Maissa joihin eurokriisi iski rajuimmin, kuten Kreikassa ja Portugalissa, oli taustalla huomattava vaihtotaseen alijäämä. Ne maat, jotka taas suhteessa selvisivät kriisistä pienimmin vaurioin, kuten Alankomaat, Saksa ja Suomi, olivat ennen kriisiä vaihtotaseeltaan ylijäämäisiä. Kriisin hoidon osalta Kiander antoi kritiikkiä Euroopan komissiolle, jonka ajama kiristävä finanssipolitiikka aiheutti euroalueelle jälkitaantuman, jota esimerkiksi USA:ssa ei nähty.
Luennolla käsiteltiin lyhyesti myös Suomea osana euroaluetta. Luennon ulkopuolelta pohjustuksena mainittakoon, että 1990-luvulla euroon liittymistä koskevan keskustelun yhteydessä käytiin huomattavaa pohdintaa siitä, onko EMU nk. optimaalinen valuutta-alue. Optimaalisella valuutta-alueella tuotannontekijät liikkuvat, palkat joustavat ja taloudet kohtaavat samaan aikaan saman tyyppisiä häiriöitä. Merkittävänä argumenttina euroa vastaan toimi se, että euro ei olisi optimaalinen valuutta-alue, jolloin se kohtaisi epäsymmetrisiä suhdannevaihteluita. Suomi voisi ajautua epäsymmetrisen häiriön tilaan esimerkiksi metsäsektorin maailmanmarkkinakysynnän hyytymisen vuoksi ja yhteisen valuutan oloissa olisi kyvytön korjaamaan tilannetta devalvaatiolla. Samaan aikaan toinen tapa korjata häiriötä, finanssipolitiikka, olisi EMU:ssa voimakkaasti rajattua julkisen talouden velkaantumissääntöjen vuoksi.
Kiinnostavaa onkin se, että Kiander esitti tämän pelätyn epäsymmetrisen häiriön skenaarion lopulta toteutuneen. Suomessa kriisiin kuitenkin oltiin varauduttu julkisen talouden ylijäämällä eikä kriisi iskenyt Suomeen pahimmalla mahdollisella tavalla, vaikka ylijäämä supistuikin Suomessa enemmän kuin muualla. Kianderin mukaan myös julkisen talouden sääntöjen ajateltiin Suomessa olevan ehdottomia ja niiden noudattamatta jättäminen muiden maiden osalta olikin suomalaisille järkytys.
Suomen kokemusten perusteella Kiander ei luota euroalueen sisäiseen tulonjakomekanismiin, vaan uskoo nk. nettomaksajien pelkäävän nettosaajien moraalikatoa. Sen sijaan on seurattava tarkemmin pankkien luottoriskejä sekä vaihtotaseen epätasapainoja. Toisaalta liiallisen vaihtotaseen tuijottamisen seurauksena voi olla pysyvä ylijäämäpolitiikka ja merkantilismi. Lähitulevaisuuden osalta Kiander uskoo EKP:n olevan sidottu alhaisen koron politiikkaan etenkin Italian julkisen talouden ongelmien vuoksi ja velkakirjojen osto-ohjelman purkaminen olevan epävarmaa. Kiander ei myöskään usko, että EMU selviäisi jatkossakaan ilman kriisejä, mutta luottaa kuitenkin rahaliiton tulevaisuuden olevan turvattu, sillä eroaminen on tehty käytännössä mahdottomaksi etenkin kriisimaille. Eteenpäin kuljetaan pienin federalistisin askelein, vaikka rämpiminen jatkuu.
[1] Kyvyttömyys nähdä kriisiä ei kuitenkaan koskenut kaikkia tutkijoita. Esimerkiksi seminaarin yksi puhujista Ann Pettifor ennakoi finanssikriisiä jo vuonna 2006 kirjassaan The Coming First World Debt Crisis
Jaakko Kiander puhui Call to Europe – Towards Shared Prosperity -tapahtumassa, jonka järjestivät Kalevi Sorsa -säätiö, Foundation for European Progressive Studies ja Friedrich Ebert Stiftung Helsingissä 6.10.2018. Lue ja katso lisää:
Miksi EU on paras ratkaisu digitalisaatioon?
Aatu Puhakka
Kirjoittaja työskentelee Kalevi Sorsa -säätiössä siviilipalvelusmiehenä ja opiskelee valtio-oppia Jyväskylän yliopistossa