Energiakäänne – mistä Saksan energiapolitiikan mullistuksessa on kyse?
Potsdamin IASS-tutkimuslaitoksen Senior Fellow Petri Hakkarainen kirjoittaa Kalevi Sorsa -säätiön Impulsseja-sarjan työpaperissa, että vaikka Suomen ja Saksan ydinvoimanäkemykset ovat erilaiset, voi suomalaisilla silti olla paljon opittavaa Saksan energiakäänteen muista piirteistä.
– Saksan päätös luopua ydinvoimasta vuoteen 2022 mennessä on vasta energiakäänteen ensimmäinen askel, painottaa Hakkarainen. Tulevina vuosikymmeninä uusiutuvien energiamuotojen on tarkoitus korvata ydinvoiman ohella myös valtaosa fossiilisista polttoaineista.
Uusiutuvien energiamuotojen buumi on Saksan 2000-luvun energiapolitiikan tähän asti suurin menestystarina. Uusiutuvien osuus Saksan sähkönkulutuksesta on kolminkertaistunut vuoden 2000 alle seitsemästä prosentista viime vuoden 23 prosenttiin. Nykyisellä vauhdilla Saksa saavuttaa helposti vuonna 2020 uusiutuvan energian välitavoitteensa, 35 prosenttia sähkönkulutuksesta.
Energiakäänteen tiellä on lähivuosina vielä suuria ongelmia: kalliiksi käyvän syöttötariffijärjestelmän uudistamisen lisäksi Saksan on pidettävä huolta päästövähennystavoitteistaan. Vuonna 2012 uusiutuvien energiamuotojen lisäksi myös kivihiilen ja ruskohiilen osuus sähköntuotannosta kasvoi lievästi.
– Yksittäisen vuoden perusteella ei vielä pidä tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä, mutta suunta on Saksan energiapolitiikan ilmastovaikutusten kannalta ilman muuta huolestuttava, arvioi Hakkarainen.
Saksa on joka tapauksessa tällä hetkellä kiinnostava energia- ja ilmastopolitiikan laboratorio. Sen energiakäänteellä on onnistuessaan kauaskantoisia vaikutuksia niin Euroopassa kuin Euroopan ulkopuolellakin.
– Jos Saksa todella pystyy esimerkillään osoittamaan, että modernin teollisuusmaan energiahuolto voi suurelta osalta nojata uusiutuviin energiamuotoihin, voi malli jatkossa olla todellinen vientiartikkeli, toteaa Hakkarainen.
Energiakäänne – mistä Saksan energiapolitiikan mullistuksessa on kyse? (pdf)