Eturistiriidat ovat tosiasioita
Etu- ja arvoristiriitojen tunnistamisen ja tunnustamisen ei tarvitse tarkoittaa erilaisten yhteiskunnallisten jakolinjojen syvenemistä. Päinvastoin, niiden selvempi esiintuonti voisi auttaa siltojen rakentamisessa intressiryhmien välille.
Emeritusprofessori Jorma Kalela kirjoittaa uudessa Kanava-lehdessä osuvasti suomalaisen yhteiskunnan henkisestä tilasta. Kalelan mukaan puolueiden retoriikassa korostuvat vaihtoehdottomuus, yhteisten etujen ajaminen ja poliittisten arvovalintojen alistaminen ”puolueettomille tosiasioille”. Etu- ja arvoristiriidat ovat aikansa eläneitä.
Mielikuvilla leikkiminen on politiikan arkipäivää. Kokoomus on jo pitkään yrittänyt profiloida itsensä ainoaksi tulevaisuuteen katsovaksi puolueeksi. SDP hakee vaalimenestystä turvallisuuden-käsitteestä. Keskusta puolestaan pyrkii insinöörimäisen Juha Sipilän johdolla luomaan kuvaa sovittelevasta sillanrakentajapuolueesta.
Härskeintä mielikuvapolitiikka on silloin, kun sitä toteutetaan kansallisen tai yhteisen edun nimissä. Perussuomalaiset eivät edusta tavallisia suomalaisia, jos nyt edes oletetaan, että tällainen ryhmä on mahdollista määritellä. Toinen esimerkki on Elinkeinoelämän keskusliiton Rohkea Suomi -kampanja, jossa kansakuntamme rohkeus määritellään lähinnä veronalennuksiksi ja julkisten palveluiden leikkauksiksi.
***
Mielikuvat yhteisestä edusta ovat vahvasti mukana myös erilaisissa talkoissa, joita maassamme tuntuu riittävän. Talkoovoimin ja kokonaisedun nimissä on viime aikoina haluttu purkaa erityisesti sääntelyä. Tämä on absurdi ajatus, sillä säännöt, määräykset ja lait nimenomaan perustuvat erilaisten intressien yhteensovittamiselle. Sääntelyllä suojellaan muun muassa kansalaisia, yrityksiä, ympäristöä ja oikeusvaltioperiaatetta. Näiden edut eivät ole koskaan täysin yhteneväiset.
Tämä ei tarkoita, etteikö nykyistä lainsäädäntöä voisi tai tulisi muuttaa. On selvää, että osa sääntelystä on turhaa – tai jopa haitallista. Yhteiskunnalla ei pitäisi olla syytä rajoittaa esimerkiksi kahden aikuisen ihmisen välisiä avioliittoja. Rohkeassa Suomessa tasa-arvoinen avioliittolaki on itsestäänselvyys.
Toisaalta toisilla yhteiskunnan osa-alueilla tarvitaan parempaa sääntelyä ja tiukempaa valvontaa. Talvivaara on tästä surullisenkuuluisa esimerkki.
***
Etu- ja arvoristiriitojen tunnistamisen ja tunnustamisen ei tarvitse tarkoittaa erilaisten yhteiskunnallisten jakolinjojen syvenemistä. Päinvastoin, niiden selvempi esiintuonti voisi auttaa siltojen rakentamisessa intressiryhmien välille. Yhteisten asioiden menestyksellinen hoitaminen edellyttää sen myöntämistä, että yhteinen etu on parhaimmillaankin vain käypä kompromissi.
Hyvä niin. Tämä kompromisseille, avoimelle keskustelulle ja eturistiriidoille perustuva, demokratiaksi kutsuttu järjestelmä on havaittu ilmeisen toimivaksi verrattuna kaikkiin muihin tarjolla oleviin vaihtoehtoihin.
Julkaistu 21.11.2014 Demokraatissa