Euroopan demokratiakehityksessä on uhkia ja mahdollisuuksia

Kalevi Sorsa -säätiö järjesti demokratiaseminaarin 13.5.2024 Musiikkitalolla. Seminaarissa käsiteltiin demokratia- ja oikeusvaltiokehitystä, Euroopan sisäistä siirtolaisuutta sekä EU:n laajentumista säätiön uusien raporttien pohjalta. Presidentti Tarja Halonen piti tilaisuuden pääpuheenvuoron. Seminaari on nyt katsottavissa säätiön YouTube-kanavalta.

Presidentti Halonen muistutti, että melkein puolet maailman väestöstä äänestää vaaleissa tänä vuonna. Hän korosti, että vaaleihin mennään tilanteessa, jossa demokratia on uhattuna niin populistien kuin ääriliikkeidenkin toimesta. Teknologia on tuonut mukanaan sekä mahdollisuuksia että haasteita. Disinformaatio jyllää, äänestysaktiivisuus on laskussa ja ihmisten usko instituutioihin ja päätöksentekijöihin on heikentynyt.

Eurooppa on edelleen demokratian edelläkävijä, mutta se ei ole välttynyt taantumiselta, Halonen muistutti. Suurimmat haasteet liittyvät tiettyjen maiden heikentyneeseen oikeusvaltiokehitykseen ja kaventuneeseen mediavapauteen.

”Viimeaikaiset kehityskulut muistuttavat, että demokratiaa ei tule ottaa itsestäänselvyytenä. Se on jatkuva prosessi, ja sitä on ylläpidettävä aktiivisesti.”

Positiivisena edistysaskeleena Halonen nosti esiin, että Euroopan maiden välinen demokratiaero on kaventunut.

”Ukrainan tukeminen on yhdistänyt EU:ta ja osoittanut, että unioni on vankka demokratian puolestapuhuja.”

Nuorten maastamuutto uhkaa demokratiaa Länsi-Balkanilla

Ensimmäisessä paneelissa keskusteltiin Kalevi Sorsa -säätiön juuri julkaistun  Länsi-Balkanin nuorten maastamuuttoa koskevan raportin pohjalta. Paneeliin osallistui raportin kuudesta kirjoittajasta kolme: albanialaisen Qemal Stafa Foundationin toiminnanjohtaja Ledjon Shahini, bosnialaisen Forum of Left Initiativen hankevastaava Hamza Pecar sekä pohjoismakedonialaisen Progres Institute for Social Democracyn hankevastaava Katerina Kasovska. Lisäksi paneeliin osallistui sisäministeriön neuvotteleva virkamies Antti Häikiö, jolla on usean kymmenen vuoden kokemus kriisinhallinnasta, myös Länsi-Balkanilla.

Panelistit toivat esiin nuorten maastamuuton olevan yksi alueen suurimmista haasteista. Albanian, Bosnia ja Hertsegovinan sekä Pohjois-Makedonian väestöstä 30–50 prosenttia on muuttanut pois paremman elintason ja työllistymismahdollisuuksien perässä. Suurin osa lähtijöistä on korkeasti koulutettuja nuoria.

Samalla demokratiakehitys alueella on taantunut.

”Albaniassa nuoret eivät osallistu poliittiseen elämään, sillä he eivät luota päätöksentekijöihin, instituutioihin, tai ylipäätään poliittisiin prosesseihin. Tämä on yksi keskeisistä syistä, miksi nuoret haluavat muuttaa pois kotimaastaan,” Ledjon Shahini totesi.

”Toinen merkittävä syy on se, että Albanian koulutusjärjestelmä ei vastaa työmarkkinoiden tarpeita. Nuoret valmistuvat korkeakouluista, mutta heille ei ole töitä.”

Hamza Pecar nosti puolestaan esiin, että maastamuutto on yksi keskeisistä syistä, miksi Bosnia ja Hertsegovinassa ei ole tapahtunut demokraattista edistystä. Hän mainitsi kaksi keskeistä tapahtumaa, jotka ovat vaikuttaneet maan kehitykseen.

”Ensimmäinen on tietenkin Jugoslavian hajoamista seurannut Bosnia ja Hertsegovinan 1990-luvun verinen sisällissota, jonka vuoksi noin miljoona ihmistä joutui pakenemaan maasta. Osa ei ole palannut vieläkään, vaikka oikeus palata juuri sille alueelle mistä lähti, on keskeinen osa sodan lopettanutta Daytonin rauhansopimusta,” Pecar totesi.

Toiseksi vuosien 2006 ja 2008 tapahtumat merkitsivät käännekohtaa länsimaiden sitoutumisessa Bosnia ja Hertsegovinaan.

”Vuonna 2006 Yhdysvallat lopetti puuttumisen maan demokratisointiprosessiin, mikä hidasti kehitystä ja vaikutti siihen, että etnonationalistiset puolueet saivat enemmän jalansijaa maassa. Poliittinen levottomuus on yksi keskeisistä syistä, miksi nuoret lähtevät maasta.”

Pecar korosti, että poliittiset päättäjät eivät halua puuttua nuorten maastamuuttoon, sillä ulkomailla asuvien bosnialaisten rahalähetykset kotimaahansa muodostavat noin 14 prosenttia maan bruttokansantuotteesta.

Myös Pohjois-Makedoniassa tilanne on huolestuttava.

”Ne nuoret, jotka ovat jo muuttaneet pois, pitävät maan demokratiaa heikompana kuin ne, jotka vielä asuvat Pohjois-Makedoniassa. Tämä vähentää olennaisesti poliittista painetta uudistuksiin, kun suurin osa kehitystä haluavista nuorista on muuttanut EU-maihin,” huomautti Katerina Kasovska.

Antti Häikiö peräänkuulutti myös EU-maiden vastuuta Länsi-Balkanin tilanteesta.

”Useat EU-maat hyödyntävät Länsi-Balkanin maita ratkaistakseen omia haasteitaan. Italia ulkoistaa turvapaikkaprosessinsa Albaniaan ja esimerkiksi Saksa, Tanska ja Alankomaat maksavat Kosovolle, jotta he voivat lähettää kansalaisiaan maan vankiloihin. Tämä ei ole kestävää laajentumispolitiikkaa.”

Ylipäätään se, että EU:lla on edelleen kriisinhallintamissiot Bosnia ja Hertsegovinassa sekä Kosovossa, kertoo siitä, että olemme epäonnistuneet alueen vakauden suhteen,” Häikiö muistutti.

Panelistit korostivat tasapainon merkitystä. Nuorten työperäinen maahanmuutto näyttäytyy ratkaisuna useiden EU-maiden vanhenevan väestön aiheuttamaan työvoimapulaan, mutta sillä voi olla päinvastaisia vaikutuksia Länsi-Balkanin maille.

”Jos jokin alue Euroopassa taantuu, on se kaikkien ongelma,” muistutti paneelin moderaattori ja Kalevi Sorsa -säätiön hankevastaava Jelena Simic.

EU:n laajentuminen maksaa Suomelle, mutta siitä on jopa suurempia hyötyjä

Toinen paneelikeskustelu käsitteli EU:n laajentumista ja pohjautui Kalevi Sorsa -säätiön toukokuussa julkaistuun raporttiin Pöytävaraus yhdeksälle: Neljä skenaariota EU:n laajentumiselle ja uudistumiselle. Sen ovat kirjoittaneet Matti Niemi ja Jelena Simic. Niemen lisäksi paneeliin osallistuivat Ledjon Shahini sekä europarlamentaarikko Miapetra Kumpula-Natri.

Matti Niemi toi esiin, että seuraavan komission aikana todennäköisesti päätetään laajentumisen tulevaisuudesta. EU:hun pyrkivät Albania, Georgia, Bosnia ja Hertsegovina, Kosovo, Moldova, Montenegro, Pohjois-Makedonia, Serbia ja Ukraina. Turkkia ei enää lasketa hakijamaaksi sen heikentyneen oikeusvaltio- ja demokratiakehityksen vuoksi. Virallisesti EU keskeytti jäsenyysneuvottelut vasta vuonna 2018.

”Hakijamaiden välillä on suuria eroja. Esimerkiksi Ukrainan, Moldovan ja Georgian bruttokansantuote on noin 12 prosenttia EU-maiden keskiarvosta, kun Länsi-Balkanin kuudessa maassa se on jo 35–38 prosenttia,” Niemi muistuttaa.

Niemi ja Simic esittävät raportissaan, että laajentuminen ja unionin sisäiset uudistukset kulkevat käsi kädessä.

”Laajentuminen on kannatettavaa, mutta se edellyttää muutoksia muun muassa EU:n päätöksentekoon, budjettiin ja koheesioon. Määräenemmistöpäätöksentekoa on lisättävä, jotta päätöksenteko onnistuu 36. jäsenmaan unionissa. Samalla EU:n on varmistettava, että se pystyy paremmin puuttumaan myös jäsenmaidensa mahdolliseen taantumiseen demokratia-, perusoikeus-, ja oikeusvaltiokysymyksissä,” Niemi toteaa.

Hän muistuttaa laajentumisen olevan vahvasti myös turvallisuuskysymys:

”Jos hakijamailta suljetaan EU-ovi, ajautuvat ne yhä vahvemmin Venäjän vaikutuspiiriin.”

Yhdeksän huomattavasti EU:n keskiarvoa köyhemmän maan liittyminen unioniin tarkoittaisi Suomelle korkeampia jäsenmaksuja. Lisäkustannus olisi vuositasolla karkeasti arvioiden 420 miljoonaa euroa eli 76 euroa per asukas. Uudet jäsenmaat tosin kasvattaisivat EU:n sisämarkkinoita ja tästä seuraava hyöty voisi olla jopa kustannuksia huomattavasti suurempi.

Ledjon Shahini toi puheenvuorossaan esiin hakijamaiden näkökulmaa. Laajentumisprosessi on kestänyt Länsi-Balkanin maissa jo useita vuosikymmeniä syistä, jotka eivät ole aina liittyneet itse laajentumisprosessiin. Siksi EU-vastaisuus on kasvanut alueella. Skeptisyyttä on lisännyt Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan.

”Länsi-Balkanin maille on vuosikausia sanottu, että laajentuminen on ansioihin perustuva prosessi. Kun maat edistyvät uudistuksissa, ne palkitaan. Ukrainan sota osoitti kuitenkin sen, että laajentumista voi edistää myös jäsenmaiden poliittisella päätöksellä. Alueella on vaikea ymmärtää, miksi näin ei ole haluttu tehdä Länsi-Balkanin maiden suhteen, jotka ovat monessa asiassa Ukrainaa edellä. Samalla joidenkin nykyisten jäsenmaiden käyttämä veto-oikeus on hidastanut prosessia niin paljon, että Länsi-Balkanin kansalaisten usko jäsenyyden toteutumiseen on alkanut loppua,” Shahini toteaa.

Kumpula-Natri puolestaan nosti esiin, että laajentuminen on kannatettavaa, mutta samalla täytyy pitää kiinni kriteereistä.

”Jäseneksi haluavilta mailta on edellytettävä vahvemmin sitoutumista EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittisiin päätöksiin. Samalla on varmistettava, että myös nykyiset jäsenmaat sitoutuvat niihin täysin.”

Hän huomautti, että tämä on otettu huomioon komission uudessa kasvusuunnitelmassa Länsi-Balkanille. Suunnitelma sisältää lisätukea alueelle 6 miljardia euroa, josta 4 miljardia on lainojen muodossa ja 2 miljardia suoraa tukea.

“Kasvusuunnitelma edellyttää, että maiden on yhdyttävä Venäjä– pakotteisiin.”

Serbia on hakijamaista ainoa, joka ei ole niin tehnyt.

Myös Kumpula-Natri korosti laajentumisen olevan turvallisuuskysymys.

”Suomessa tämä ymmärretään hyvin, sillä olemme Venäjän naapurissa. Jopa 75 prosentille äänestäjistä turvallisuus on tärkein kysymys”, Kumpula-Natri kiteyttää.

Katso demokratiaseminaarin tallenne (205 minuuttia) säätiön Youtube-kanavalta.