Eurooppalainen sosialidemokratia: kolmannelta tieltä hyvään yhteiskuntaan?
Henning Meyerin ja Jonathan Ruthefordin kokoama ja keväällä 2012 ilmestynyt artikkelikokoelma The Future of European Social Democracy. Building the Good Society (Palgrave Macmillan) ruotii eurooppalaisen sosialidemokratian kolmannen tien ongelmia ja visioi sosialidemokratian hyvää yhteiskuntaa. Artikkelikirja koostuu 14 tiiviistä artikkelista. Yhtenäistä hyvän yhteiskunnan visiota kirjasta ei ole löydettävissä, sillä pyrkimyksenä on ollut pikemminkin moniarvoisen keskustelun virittäminen. ”Eurooppalainen sosialidemokratia” viittaa kirjassa käytännössä sosialidemokratiaan ilman ranskalaisia sosialisteja, sillä kirjoittajakaartiin on valikoitu painotetusti saksalaisia ja englantilaisia kirjoittajia. Tämä on ymmärrettävä linjaus sitä taustaa vasten, että Ranskassa ei koskaan innostuttu laajemmin kolmannen tien käsitteestä, josta puhuivat paitsi Tony Blair, Gerhard Schröder, mutta myös Göran Persson ja Wim Kok.
Nyt kolmannesta tiestä on siis tullut Länsi-Euroopassa kritiikin kohde ja hyvän yhteiskunnan käsitettä tarjotaan uudeksi kiintopisteeksi sosialidemokraattisessa poliittisessa diskurssissa. Saksan SPD:n puoluesihteerin Andrea Nahlesin ja Labourin parlamentaarikon Jon Cruddasin yhteistä pamflettia parin vuoden takaa voidaan pitää tämän debatin alkuna. Sittemmin debattia ovat viritelleet saksalainen Friedrich Ebert Stiftung, englantilainen Compass ja internetjulkaisu Social Europe Journal, jotka ovat myös uuden julkaisun taustalla. Mielenkiintoisista artikkeleista huolimatta hyvän yhteiskunnan käsitteestä on vaikea saada kunnon otetta, ainakin näin suomalaisesta näkökulmasta. Vaikka hyvä yhteiskunta kaipaa tarkempaa määrittelyä, niin Meyerin ja Ruthefordin kirjan ansiot löytyvät siitä, että Colin Crouchin ja Jenny Anderssonin kaltaiset johtavat eurooppalaiset intellektuellit on saatu kirjoittamaan tarkkanäköisesti sosialidemokratiasta.
Hyvästä yhteiskunnasta kirjoittavia ajattelijoita tuntuu yhdistävän ainakin yksi piirre. Jos kolmannen tien aikana sosialidemokraattisessa poliittisessa diskurssissa korostettiin painetta sopeutua uusliberalismin ja globalisaation reunaehtoihin, niin nyt diskurssi korostaa jälleen poliittisen ensisijaisuutta suhteessa talouteen. Ajatus poliittisen ensisijaisuudesta kumpuaa aatehistorioitsija Sheri Bermanin tuotannosta. Sosialidemokratia voitti hyvinvointikapitalismin kultaisella aikakaudella historiallisen kamppailun poliittisen eli demokratian ja tasa-arvon primaarisuudesta suhteessa vapaisiin markkinoihin ja pääoman kasautumiseen. Tämä piirre erotti sosialidemokratian sekä liberaaleista että marxilaisista. Kirjan sosialidemokratian historiaa, poliittista taloustiedettä ja tulevaisuutta käsittelevien artikkelien mukaan sosialidemokratian olisi tässä mielessä palattava juurille ja korostettava poliittisen ensisijaisuutta yhteiskuntien kehityksessä.
Antti Alaja