Britanniassa ”hyvä yhteiskunta” haastaa ”suuren yhteiskunnan”


Kalevi Sorsa -säätiö | 4.04.2012

Antti Alaja haastattelee artikkelissaan Social Europe Journalin ja London School of Economics -yliopiston vahvempaa tutkijaa Henning Meyeria konservatiivien ”suuren yhteiskunnan” ja sosialidemokraattien ”hyvän yhteiskunnan” käsitteistä. Konservatiivien suuren yhteiskunnan filosofia ja konkreettisen leikkauspolitiikka ovat ristiriidassa keskenään.

 Artikkeli

Iso-Britannian konservatiivit kirjasivat viime keväänä vaaliohjelmaansa uuden käsitteen ”suuri yhteiskunta” (big society) ja puolueen puheenjohtaja David Cameron alkoi puhua uudesta myötätuntoisesta konservatismista.

Konservatiivipuolue pyrki uudella retoriikalla, mutta myös pehmeämmällä visuaalisella ilmeellä, poliittisen keskustaan, joka oli Iso-Britanniassa pitkään uuden työväenpuolueen hallitsema. Konservatiivien poliittinen muodonmuutos osoittautui kohtalaiseksi menestykseksi kevään parlamenttivaaleissa, joissa konservatiivit saavuttivat niukan enemmistön yhdessä liberaalidemokraattien kanssa. Työväenpuolue on alkanut vastavetona puhua ”hyvästä yhteiskunnasta”

Äskettäin Suomessa vieraillut London School of Economics -yliopiston vanhempi tutkija ja Social Europe Journal -lehden päätoimittaja Henning Meyer sanoo suoraan, että oikeistohallituksen leikkausbudjetti tarkoittaa suuren yhteiskunnan ideaalin loppua.

Turvaverkot kannustinesteitä?

Meyerin mukaan yhteiskuntatieteilijä Phillip Blondin, ”punaisen konservatiivin”, muotoilemassa alkuperäisessä suuren yhteiskunnan visiossa on samoja piirteitä sosialidemokraattisen yhteiskuntakritiikin kanssa. Blondin yhteisöllinen konservatismi lähtee siitä, että sekä uusliberaali markkinafundamentalismi että vääränlaisia riippuvuuksia tuottava hyvinvointivaltio ovat epäonnistuneet.

Meyer katsoo, että Blond teki oikeansuuntaisen analyysin Margaret Thatcherin aloittamasta ja Tony Blairin jatkamasta markkinafundamentalismista. – Työväenpuolueen hallitusten talouspolitiikka oli kyllä monessa suhteessa parempaa kuin edeltävien konservatiivihallitusten, mutta se ei onnistunut muuttamaan vallitsevaa talousfilosofiaa.

Sosialidemokraattien on hankala suhtautua Blondin ajatteluun hyvinvointivaltiosta, sillä hänen analyysissaan hyvinvointivaltion turvaverkot luovat kannustinesteitä, jotka hidastavat köyhien sosiaalista nousua.

Iso-Britanniassa konservatiivit ovat yleisemminkin puhuneet paljon ”rikkoutuneesta yhteiskunnasta”, jossa ihmisten välinen yhteisöllisyys on heikentynyt. Tämä on näkynyt esimerkiksi Lontoon köyhien alueiden kasvaneena rikollisuutena.

On aiheellista kysyä, johtuvatko kannustinongelmat liian anteliaasta sosiaaliturvasta vai liian alhaisesta palkkatasosta, Meyer painottaa.

Kirjastot ja urheilutilat uhattuna

Konservatiivihallitus toteuttaa tiukkaa finanssipolitiikkaa ja on päättänyt massiivisista leikkauksista.

– Suuri yhteiskunta tähtäsi kansalaisten voimaannuttamiseen paikallistasolla, mutta leikkaukset kohdistuvat juuri paikallisyhteisöihin. Tämä tulee johtamaan lukemattomien kirjastojen ja paikallisten urheilutilojen sulkemiseen, ennustaa Meyer.

Iso-Britannian yliopistoilta leikataan peräti 4.2 miljardia puntaa. Leikkaukset kohdistuvat etenkin opetusbudjetteihin: Lordi Brownen komitean selvityksessä yliopistojen opetusbudjettia leikataan nykyisestä 3.9 miljardista punnasta 700 miljoonaan puntaan. Pelkona on myös, että jo nykyisin korkeat lukukausimaksut nousevat useita tuhansia puntia vuodessa.

Meyerin mukaan Iso-Britannian työväenpuolueen uusi puheenjohtaja Ed Miliband joutuu vastaamaan konservatiivien radikaaliin leikkauspolitiikkaan poliittisessa ilmapiirissä, jossa valtavirran media hyökkää kärkkäästi ”alijäämien kieltäjien” kimppuun. Milibandin viestinä on ollut, että työväenpuoluekin leikkaisi, mutta ei samassa määrin kuin konservatiivit.

Työväenpuolueessa Ed Balls on painottanut elvyttävämpää budjettilinjaa. Balls on korostanut, että nyt on aika investoida ja leikkausten aika tulee myöhemmin. Miliband nimitti kuitenkin varjokabinettinsa valtiovarainministeriksi Alan Johnsonin, joka tuki hänen veljeään Davidia työväenpuolueen puheenjohtajakamppailussa.

Talousdemokratiaa tarvitaan

Ed Miliband on alkanut puhua hyvästä yhteiskunnasta. Milibandin puheissa on ”sinisen työväenpuoluelaisen” Maurice Glasmanin vaikutusta, joka on korostanut Phillip Blondin tapaan ruohonjuuritason ja yhteisöllisen toiminnan merkitystä

Molemmat korostavat, että ”omistamisella on väliä”. Työntekijöillä ja muilla sidosryhmillä tulisi olla valtaa, kun heitä koskevia päätöksiä tehdään. Tulevaisuudessa tarvitaan osuuskuntatoimintaa ja vaihtoehtoisia omistamisen muotoja.

Nämä ajatukset eivät ole kaukana eurooppalaisen sosialidemokratian pitkästä linjasta, joka on aina korostanut talousdemokratiaa ja erityisesti työntekijöiden edustusta yritysten päätöksenteossa.

Meyer korostaa, että Blond ja konservatiivit yliarvioivat kansalaisyhteiskunnan mahdollisuuksia ottaa tehtäviä itselleen valtiolta ja markkinoilta. Tämä pätee erityisesti hyvinvointivaltioon.

Sen sijaan kansalaisyhteiskunnan aktivoimisen ja paikallisdemokratian edistämisen suhteen yhteiskuntanäkemyksissä on paljon samaa. Kansalaisyhteiskunnan elvyttäminen on tärkeä osa sosialidemokraattista visiota hyvästä yhteiskunnasta.

– Blondin hahmottelemaa suurta yhteiskuntaa ei voi tosin pitää enää vakavasti ottaen konservatiivipuolueen visiona, sillä viime viikon budjettiesitys vei kaikki edellytykset sen käytännön toteuttamiselta.

Antti Alaja

Artikkeli on julkaistu Uutispäivä Demarissa 2.11 


Kommentit

Kalevi Sorsa -säätiö