EU:n on otettava vahva ote Länsi-Balkanin kehityksestä


Samuli Sinisalo | 14.06.2019

EU:n laajentuminen Länsi-Balkanille on harvinaisen ajankohtainen aihe. Viimeisten parin vuoden aikana erityisesti nykyinen Pohjois-Makedonia on ottanut valtavia askeleita eteenpäin ja myös Albania on saanut positiivisen jäsenyyssuosituksen EU-komissiolta. Pontena kehitykselle maissa on ollut nimenomaan EU:n tarjoama jäsenyysperspektiivi. Nyt Balkanin maista erityisesti Pohjois-Makedonian tehtyä kotiläksynsä, olisi jälleen EU:n vuoro vastata omasta puolestaan. Valitettavasti laajentuminen on tällä hetkellä vastatuulessa Unionissa, vaikka eurovaalitkin on jo käyty. Mikäli kehitys EU:n suuntaan pysähtyy Länsi-Balkanilla – varsinkin jos se pysäytetään EU:n toimesta – on tämä erittäin hankala ja ristiriitainen viesti alueen maille. Lähentymisen pysähtymisen seurauksena kehitys alueella saattaa kääntyä jälleen huonompaan suuntaan ja vahvistaa kansallismielisiä ja EU:n vastaisia tahoja alueella.

Tänä keväänä jo toista vuotta peräkkäin EU:n komissio antoi positiivisen suosituksen jäsenyysneuvottelujen avaamisesta Albanian ja Pohjois-Makedonian kanssa. Viime kesänä EU:n Eurooppa-neuvosto käsitteli vastaavaa komission suositusta, mutta silloin erityisesti Ranskan ja Hollannin toiveesta päädyttiin ottamaan vuoden aikalisä jäsenyysneuvottelujen aloituspäivämäärän kanssa. Ranskan presidentin Emmanuel Macronin edustama ”pahan poliisin rooli” ja varovainen laajentumisstrategia näyttää kuitenkin kantaneen hedelmää. Kuluneen vuoden aikana nimittäin Makedonia mm. neuvotteli ratkaisun nimikiistaansa Kreikan kanssa ja muutti nimensä Pohjois-Makedoniaksi, joka poisti viimeisen suuren kompastuskiven Euro-Atlanttisen integraation tieltä. Tämän seurauksena Pohjois-Makedonian NATO-prosessi onkin nytkähtänyt eteenpäin ja sotilasliitto kutsui Pohjois-Makedonian jäsenekseen. Jäsenyys on tällä hetkellä liiton jäsenmaiden parlamenttien käsittelyssä, joista 11 on jäsenyyden jo hyväksynyt ja ratifioinut – tässä joukossa ovat mm. Saksa sekä Pohjois-Makedonian NATO-naapurit Albania, Kreikka ja Bulgaria.

Saksan NATO-jäsenyyden ratifiointi on erinomainen uutinen ja Pohjois-Makedonia on vahvasti matkalla sotilasliiton kolmanneksikymmenenneksi jäseneksi. Huolestuttavaa tässä on se, että Saksan Bundestag ei samalla kertaa käsitellyt Pohjois-Makedonian EU-jäsenyysneuvotteluiden aloittamista. Tämä on huolestuttavaa siksi, että nyt aiheen käsittely näyttää siirtyvän kesän yli syyskuulle. Mutta tällä viikolla Saksan liittokansleri vakuutti Pohjois-Makedonian pääministerille Zoran Zaeville kahdenkeskisessä tapaamisessa Berliinissä, että päätös neuvottelujen aloituspäivästä käsitellään Saksan parlamentissa pian. Tämä ylläpitää uskoa siitä, että jäsenyysneuvottelut aloitettaisiin vielä tämän vuoden puolella – Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella.

Jäsenyysneuvotteluiden aloittaminen koskee myös Albaniaa. Se on saanut samat positiiviset suositukset komissiolta kuin Pohjois-Makedonia, mutta Albanian kohdalla positiivinen kehitys kotimaassa ei ole ollut yhtä nopeaa ja vahvaa. Väkivaltaisiksikin yltyneitä hallituksenvastaisia mielenosoituksia on ollut pitkin kevättä. Kansalaisten paineeseen on hallinnossa myös jossain määrin vastattu. Esimerkiksi korruptoitunutta oikeuslaitosta on lähdetty uudistamaan, minkä seurauksena esimerkiksi perustuslakituomioistuimen yhdeksästä tuomarista peräti kahdeksan on erotettu tai eronnut itse epäselvyyksien takia. Tällä hetkellä maa on kuitenkin perustuslaillisessa pattitilanteessa, kun presidentti Ilir Meta peruutti kesäkuun 30. päivänä pidettävät paikallisvaalit. Pääministeri Edi Rama puolestaan uhkasi erottaa presidentin, koska tämä vaalien peruutus rikkoo perustuslakia (vaalit pidettävä neljän vuoden välein ja tämä määräaika tulee täyteen kesäkuun lopussa). Presidentin erottaminen ei kuitenkaan onnistu ilman perustuslakituomioistuimen päätöstä, joka todellakin on tällä hetkellä toimintakyvytön, kun tuomareita on vain yksi jäljellä. Aika näyttää miten solmu aukaistaan.

Ongelmia alueella siis riittää, vaikka muutamia isojakin on viime vuosina ratkaistu. Vielä vuonna 2015 EU-komissio kuvasi Makedoniaa kaapatuksi valtioksi, mutta hallituksen vaihdoksen jälkeen, neljä vuotta myöhemmin maa on saanut uudistuksia toteutettua jopa perustuslaillisen nimen tasolla niin paljon, että komissio on jo kahdesti antanut positiivisen suosituksen jäsenyysneuvottelujen aloittamisesta. EU:lle kysymys kuuluukin miten tästä momentumista pidetään kiinni? Yksipuoliset lupaukset eivät kanna loputtomiin, ellei niistä seuraa jotain konkreettista, kuten päivämäärä jäsenyysneuvotteluiden aloittamiselle.

Tässä vaiheessa kenelläkään asian parissa toimivalla ei liene sellaista harhaluuloa, että jäsenyysneuvottelut johtaisivat pikaiseen jäsenyyteen yhdenkään Länsi-Balkanin maan kohdalla. Tätä myös komission keväällä 2018 julkaisema Länsi-Balkanin strategia vahvistaa – strategiassa kuvataan miten Montenegron ja Serbian jäsenyys voisi parhaassa tapauksessa toteutua aikaisintaan vuonna 2025. Montenegro aloitti neuvottelut vuonna 2012 ja Serbia vuotta myöhemmin. Mikäli kaikki menisi kohdilleen ja esim. Serbian ja Kosovon välinen kiista onnistuttaisiin ratkaisemaan, olisi jäsenyysneuvotteluprosessi vienyt molemmilta mailta yli vuosikymmenen.

Kyse ei ole siis pikaisesta jäsenyydestä Albanialle ja Pohjois-Makedonialle, vaan siitä, että jäljellä oleviin ongelmiin puututaan voimakkaasti ja niitä pyritään aktiivisesti ratkaisemaan. Siihen jäsenyysneuvottelut ovat oikea paikka ja vahva työkalu. Ne ovat nimenomaan prosessi joka pysähtyy mikäli kehitystä ei hakijamaassa tapahdu. Mutta jos EU ei pidä antamistaan lupauksista kiinni, on riskinä kehityksen kääntyminen huonompaan Länsi-Balkanilla. Siksi EU:n, ja Suomen sen puheenjohtajana, tehdä töitä sen eteen, että Albanian ja Pohjois-Makedonian jäsenyysneuvotteluilla saataisiin aloituspäivämäärä.

-Samuli Sinisalo

Kirjoittaja vastaa Sorsa-säätiön ”Demokratian tukeminen Länsi-Balkanilla – kehitystä ja sillanrakennusta” -hankkeesta. Sorsa-säätiö on vahvistanut kansalaisyhteiskuntaa Makedoniassa vuodesta 2008, Albaniassa ja Bosnia-Hertsegovinassa vuodesta 2019 lähtien Suomen ulkoministeriön tuella.

PS. EU-jäsenyysprosessin kompleksisuutta lisää kysymys siitä, voiko Albanian ja Pohjois-Makedonian jäsenyysprosessit erottaa toisistaan, vai pitääkö maita kohdella parivaljakkona. Molemmissa lähestymistavoissa on puolensa. Maiden kehitys on ollut eritahtista, joka puoltaisi jäsenyysprosessien eriyttämistä. Mutta mikäli näin tehdään, riskinä on, että EU jää jumiin tilanteeseen, jossa pääosin kristityt ja ortodoksiset Pohjois-Makedonia, Serbia ja Montenegro neuvottelevat jäsenyydestä, mutta muslimienemmistöiset Albania, Kosovo ja Bosnia-Hertsegovina jätetään odotushuoneeseen. Tämä ei olisi toivottava, eikä kestävä tilanne.

Sorsa-säätiö on aikaisemmin julkaissut Länsi-Balkanin EU-jäsenyystilanteesta Impulsseja-sarjassaan raportin: The Finnish EU-presidency and the Enlargement in the Western-Balkans.


Kommentit

Kalevi Sorsa -säätiö