Green New Deal – Politiikan uusi aalto Yhdysvalloissa?

Vuoden 2018 välivaaleissa ja niiden jälkeen, USA:ssa on noussut esiin mielenkiintoinen poliittinen ilmiö: vaatimus Vihreästä New Deal -ohjelmasta (Green New Deal, lyhyesti GND). Vaalien jälkeisinä viikkoina mielipiteitä ja selittäviä artikkeleita Green New Dealista on julkaistu sekä valtavirtaisissa että pienemmissä medioissa. Lyhyesti, GND on politiikkapaketti, joka pyrkii ratkaisemaan kaksi suurta ongelmaa: taloudellisen eriarvoisuuden ja ilmastonmuutoksen. GND on nimetty Franklin Delano Rooseveltin viime vuosisadan puolivälin New Deal -ohjelman mukaan ja pyrkii vastaavanlaiseen paradigman mullistavaan vaikutukseen. Politiikkasuosituksiin, joita GND:n alla usein esitetään, kuuluvat liittovaltion työtakuuohjelma, hiilettömän energiantuotannon tuet, suuret infrastruktuurihankkeet, verouudistus ja terveydenhuollon sekä asuntojen saatavuuden parantaminen. Pohjimmiltaan GND pyrkii New Dealin ajoista muistuttavaan taloudelliseen kehitykseen muokkaamalla talouden rakenteita kohti vähähiilisyyttä. Pohjimmiltaan Green New Deal on ”massiivinen systeemipäivitys taloudelle.”

Kolme uutta kongressiedustajaa ovat GND-tyyppisten toimien vahvoja kannattajia. Ensimmäisenä rintamaa johtaa Alexandria Ocasio-Cortez New Yorkista. Hän yllätti demokraattisen puolueen syrjäyttämällä Joe Crowleyn, yhden puoleen vahvimmista poliitikoista, vuoden 2018 esivaalissa. Toinen kongressiedustaja, Rashiba Tlaib Michiganista, on ensimmäinen kongressiin valittu musliminainen. Hän on ollut äänekäs fossiilisten polttoaineiden sekä sen teollisuuden kriitikko Michiganissa ja taloudellisen tasa-arvon ja ilmastotasa-arvon puolestapuhuja. Hän on myös yksi edistysmielisistä edustajista, jotka kuuluvat Yhdysvaltojen demokraattisiin sosialisteihin. Kolmas kongressiedustaja on Deb Haaland New Mexicosta, joka myös on nostanut äänekkäästi ympäristön tilaa esiin. Kuten kirjoitin ennen vaaleja, Haaland oli yksi harvoista edistysmielisistä ehdokkaista, joka nosti ilmasto- ja energiamurroksen kärkiteemakseen. Deb Haaland ja Sharice Davis olivat myös ensimmäiset kongressiin valitut Amerikan alkuperäiskansojen naispuoliset edustajat. Yhdessä tämä pieni ryhmä ei-valkoisia naisia on ollut varsin tehokas erilaisten uusien esitysten edistäjinä, Green New Dealin sateenvarjon alla.

Varsinaisesti tarina Green New Dealista heräsi henkiin, kun ryhmä The Sunrise Movementin ja Justice Democratien aktivisteja valtasi edustajainhuoneen korkea-arvoisen edustajan Nancy Pelosin toimiston joitain päiviä vaalien jälkeen. Tämä tuskin olisi herättänyt suurta huomiota, ellei vastavalittu Ocasio-Cortez olisi liittynyt aktivisteihin. Paitsi että Ocasio-Cortezilla on suuri julkisuusarvo, se oli myös ensimmäinen kerta, kun kukaan liittovaltion edustaja oli julkisesti yhtä mieltä ilmastoaktivistien kanssa vallan kammareissa. Ensimmäistä kertaa kongressin jäsen oli valmis riskeeraamaan oman asemansa tukemalla mielenosoittajia, jotka ovat vallanneet virkaiältään kokeneemman edustajan toimiston. Valtavirtademokraatit kritisoivat Ocasio-Cortezia, mutta hänen rohkeaa johtajuuttaan tarvitaan kipeästi piristämään molempia, ilmastoliikettä ja demokraattista puoluetta. Kymmenittäin (tähän mennessä) edustajia on liittynyt Ocasio-Cortezin ja ilmastoaktivistien joukkoon vaatimaan, että kongressi keskittyisi Green New Dealin liittyvään lainsäädäntöön.

Vaikka Green New Deal ei varsinaisesti ole uusi idea, tämä on kuitenkin ensimmäinen kerta, kun Yhdysvalloissa on syntynyt ilmastotieteeseen tukeutuva muutosvoima kongressin sisällä, joka pyrkii korjaamaan maassa rehottavaa taloudellista epäoikeudenmukaisuutta. Vaikka edustajanhuone hyväksyi päästökauppajärjestelmän Obaman kauden alussa, lakiesitys ei selviytynyt senaatin käsittelystä. Ja vaikka päästökauppaesitys olisi hyväksytty, on epäselvää, miten paljon se olisi onnistunut vähentämään päästöjä. Kuten monet viimeisen vuosikymmenen ilmastotavoitteista, päästökauppa oli heikko ja teknokraattinen esitys. Se oli GND:tä heikompi vähentämään hiilen merkitystä taloudessa, mutta mikä vielä tärkeämpää, se ei onnistunut innostamaan nuoria äänestäjiä tai aktivisteja. GND:n mahdollisuus onkin siinä, että ilmaston puolustajien lisäksi se voi inspiroida erilaisia amerikkalaisia, joita leikkauspolitiikka ja varallisuuden keskittyminen on haitannut (43% amerikkalaisista ei ole varaa perustarpeisiin). Tällainen intersektionaalinen ja holistinen politiikkalähestyminen onkin juuri se mitä tarvitaan talouden dekarbonisointiin sekä äänestäjien, aktivistien ja poliitikkojen inspiroimiseen muutoksen tueksi.

Tällä hetkellä suurin ongelma liikkeen edistämisessä ovat demokraatit, jotka saavat rahoitusta fossiilisten polttoaineiden suunnalta. Fossiilisten polttoaineiden tukemat poliitikot ovat haluttomia tukemaan Green New Dealin kaltaisia suuria ja mullistavia lainsäädäntötoimia.

Nähdäkseni, GND:n kaltaisen lainsäädännön hyväksyminen vaatii demokraattipresidentin, joka on valmis tukemaan radikaaleja toimia, kuten F. D. Roosevelt oli aikoinaan. Arka keskitien demokraatti, joka on valmis liian suuriin kompromisseihin republikaanien kanssa, kuten Obama ja Clinton olivat, tulee olemaan kykenemätön tai haluton viemään eteenpäin lainsäädäntöä, jolla ilmaston ja yhteiskunnan romahtaminen vältetään.

Jos republikaani – todennäköisesti Trump – voittaa presidentinvaalit vuonna 2020, tullaan sen jälkeen tuskin näkemään minkäänlaista ilmastolainsäädäntöä, eikä varsinkaan taloudellisesti oikeudenmukaisena. Yhdysvaltojen kyky muuttaa suuntaa riippuu vuoden 2020 vaaleista. Kuitenkin tällä hetkellä optimismiin on joitain perusteita. Kasvava joukko kongressiedustajia voi aktivoituneiden ruohonjuuritason liikkeiden, kuten Sunrise Movementin, Climate Mobilizationin ja Extinction Rebellionin, tukemana saavuttaa varsin hyvät asemat vaikuttaa demokraattisen puolueen linjaan vuoden 2020 vaaleissa ja siitä eteenpäin. Ocasio-Cortezin kaltaiset poliitikot ja aktivistit pyrkivät muokkaamaan tulevien presidentinvaalien sekä mahdollisesti valittavan demokraattisen presidentin agendaa.

Mutta ilmastonmuutoksen torjuminen – joka vaatii perustavanlaatuisia muutoksia globaalissa talousjärjestelmässä tulevan vuosikymmenen aikana – edellyttää Green New Dealin kaltaisia kunnianhimoisia politiikkatoimia kaikkialla maailmassa, ei ainoastaan Yhdysvalloissa. Jos GND:n kaltaiset esitykset pääsevät alkuperäisen New Dealin tapaan politiikan valtavirtaan, voisi siitä muodostua vuosikymmenten edistyksellinen aikajakso, jolloin progressiiviset uudistukset määrittävät poliittista keskustelua eri maissa. Näin ei toki välttämättä tapahdu. Vasemmisto maailmanlaajuisesti saattaa jatkaa keskilinjan politiikkaa tai uusliberaaleja uudistuksia, joita on nähty viimeiset 40 vuotta ja joiden seurauksena oikeistopopulistiset liikkeet ovat vallanneet alaa.

Kun vuoden 2020-kampanjakausi USA:ssa on vähitellen alkamassa, tärkein ominaisuus Valkoiseen taloon pyrkivillä vasemmistolaisilla ehdokkailla tulisi olla kunnianhimoisten Green New Dealin kaltaisten toimien tukeminen, samoin kuin myös Downing Street 10:n ja korkeisiin virkoihin muissa maissa pyrkivillä ehdokkailla. Mahdollisuus rakentaa elämisen arvoista elämää, oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa riippuu siitä.

Samuel Miller-McDonald

Samuel Miller McDonald on kirjoittaja ja University of Oxfordin tohtorikoulutettava aiheinaan poliittinen maantiede ja energian muutos. Hän on syntynyt ja kasvanut pohjoisessa Michiganissa, ja hänen tekstejään voi lukea täältä ja twiittejä täältä.