Heino Nyyssönen: EU on sietänyt Orbánia liian pitkään


Kalevi Sorsa -säätiö | 26.04.2017

Euroopan unionissa tulisi miettiä Unkarin valtapuolueen Fideszin boikotointia tai tukiaisten leikkaamista. Pallo asiassa on keskustaoikeiston Euroopan kansanpuolueella EPP:llä.

 

UNKARISSA SATTUU JA TAPAHTUU. Viimeisin keikaus on pääministeri Viktor Orbánin yritys sulkea Budapestissa toimiva Central European University (CEU).

Politiikan tilaa kuvaa se, että parlamentti hoiti asian nopeutettuna käsittelynä. Presidentti János Áder allekirjoitti lain huhtikuussa kansainvälisestä vastustuksesta huolimatta.

Yliopiston lakkauttaminen poliittisin perustein on iso asia, joka jäi Suomessa monilta huomaamatta. Nyt ei olla Venäjällä tai Turkissa, vaan EU-maa Unkarissa.

Tapahtunutta arvosteli kovin sanoin esimerkiksi kirjailija György Konrád. Avoimessa kirjeessään hän luonnehti Orbánia nyky-Unkarille eniten vahinkoa tuottaneeksi poliitikoksi.

Olen samoilla linjoilla kuin Euroopan äärioikeistoa tutkinut Cas Mudde, joka arvioi The Guardianissa EU:n sietäneen Orbánia liian pitkään. Mudde tietää mistä puhuu, sillä myös hän on opettanut CEU-yliopistossa.

 

EUROOPAN PARLAMENTTI ON käsitellyt Unkarin tilannetta ainakin puolenkymmentä kertaa. Vasemmisto, liberaalit ja vihreät ovat toistuvasti vaatineet vastatoimia, mutta parlamentin suurin ryhmittymä Euroopan kansanpuolue EPP on jakaantunut siinä, miten Unkariin tulisi suhteutua.

Euroopan kansanpuolue on pannut toiveensa siihen, että integrointi maltistaa Orbánia. Mudden mukaan näin ei kuitenkaan ole tapahtunut. Siksi EPP:n on valittava, onko se Angela Merkelin vai Orbánin linjoilla.

Kansanpuolueen kannattaisi pohtia, missä määrin se on itse viemässä uskottavuutta eurooppalaiselta demokratialta. Katsomalla Fideszin tekoja läpi sormien EPP heikentää demokratiaa EU:ssa.

Politiikan tutkijana en ole kenenkään neuvonantaja. Tässä tapauksessa mieli tekee kuitenkin kysyä, milloin EPP selvittää välinsä Fideszin kanssa. Toistaiseksi ulostulot ovat olleet yksittäisiä. Huomiota sai esimerkiksi se, kuinka Jean-Claude Juncker nimitti leikkimielisesti Orbánia diktaattoriksi.

 

UNKARI EI OLE DEMOKRATIAN alasajossa yksin. Democracy Indexin tilastoista käy ilmi, että yli 30 eurooppalaisessa maassa tilanne on nyt heikompi kuin kymmenen vuotta sitten. Pessimismi ei kuitenkaan ole vääjäämätöntä, sillä samaan aikaan demokratia on kohentunut kymmenessä maassa.

Erilaisista pakotteista on olemassa huonoja kokemuksia jo Itävaltaan kohdistetusta boikotista lähtien. Vähemmän tunnettua on, että eurososialistit asettivat slovakialaisen veljespuolueensa Smerin pannaan, kun se vuonna 2006 muodosti hallituksen slovakkinationalistien kanssa.

Mutta entäpä kun kyse ei ole apupuolueesta, vaan päähallituspuolueen muutoksesta? Siinä missä vihreät vihersivät myös muita puolueita 1980-luvulla, populistiset teemat yleistyvät nyt yli puoluerajojen.

Unkarissa Fidesz on jo pitkään syleillyt äärioikeistoa niin, että Jobbik valittaa hallituksen toteuttavan sen politiikkaa. Kansainvälisesti Jobbikin maine on niin huono, että se ei Kreikan Kultaisen aamunkoiton kanssa mahtunut mukaan Euroopan äärioikeiston EU-puolueeseen, jonka voimakaksikko on Ranskan Marine Le Pen ja Hollannin Geert Wilders.

 

USEAAN OTTEESEEN ON TODETTU, että EU:lla ei oikein ole keinoja painostaa jo unionissa mukana olevia jäsenmaita. Tukien poistaminen ja äänioikeuden vieminen ovat silloin tällöin olleet esillä.

Unkarin boikotoimisen sijaan pitäisikin keskustella Fidesz-boikotista, sen eduista ja haitoista.

Fidezin irrottaminen EPP:n keskustaoikeistolaisten puolueiden ryhmästä ei olisi uutta. Tuskin kukaan muistaa enää, että puolue on jo kerran muuttanut leiriä, kun se vuonna 2000 erosi liberaaleista.

Toinen painostuskeino on raha. Unkari on ollut unionin avustusten suurin nettosaaja henkeä kohden laskettuna. Suomalaisena nettomaksajien edustajana en ole halukas edistämään demokratian heikentämistä eurorahalla.

Epäilemättä Viktor Orbán laski myös Donald Trumpin vaalivoiton varaan. Mutta Trumpista ei ehkä sittenkään ole Unkarin järjestelmän suojelijaksi, ei ainakaan siinä määrin, kuin Orbán on odottanut.

 

Heino Nyyssönen on dosentti ja opettaa valtio-oppia Turun yliopistossa. Häneltä on juuri ilmestynyt kirja Tasavallan loppu? Unkarin demokratian romahdus (Ateena 2017). 

 


Kommentit

Kalevi Sorsa -säätiö