Ihastuttava ja vihastuttava sosiogenetiikka tuo eloa eriarvoisuuskeskusteluun


Kalevi Sorsa -säätiö | 2.04.2019

Keväisen aurinkoisessa Turussa järjestettiin valtakunnalliset sosiologipäivät 29.—30.3.2019 teemalla Eriarvoisuuden monet kasvot. Kahden päivän aikana päiville osallistui 650 asiantuntijaa, tutkijaa ja opiskelijaa. Töitä tehtiin 44 työryhmässä, joissa akateemista ansioluetteloa kerrytti 350 tutkijaa. Esittelyä kaipaamaton professorikvartetti Göran Tharborn, Melinda Mills, Giselinde Kuipers ja Minna van Gerven pitivät kukin kriittisemmänkin katseen kestävät keynotensa.

Itselleni suurimman annin Sosiologipäivien runsaudesta tarjosi Oxfordin yliopiston Sosiologian professori Melinda Mills. Hänen tutkimusprojektinsa hedelmällisyyden sosiogenetiikasta oli juuri saanut 10 miljoonan dollarin vuotuisen yksityisen rahoituksen Yhdysvalloissa. Hän on ainoa elävä sosiologi, joka on julkaissut maailman arvostetuimmassa Science -tiedelehdessä. Tämä yleisön kanssa aktiivisesti kontaktiin pyrkivä luennoitsija teki hyvää työtä Suomen tuumailuystävällisimmässä tilassa, Turun yliopiston Mauno Koivisto -salissa.

Millsin mukaan geenitutkimus on löytämässä suuren määrän uusia ja lahjomattomia mittareita yhteiskuntapolitiikan välineeksi. Mills osoitti luennollaan, että sosiaalista käyttäytymistä ennustavien geeniaineistojen yhdistäminen yhteiskuntatieteiden perinteisiin mikroaineistoihin mahdollistaa ennennäkemättömät tutkimusasetelmat. Taustainformaationa Mills puhui aiemmasta geenitutkimuksesta, jonka perusteella tiedetään, että geenit voivat olla yhteydessä esimerkiksi väkivaltaisuuteen tai alkoholismiin. Myös esimerkiksi introverttiuden ja ekstroverttiyden geenit ovat kartoitettu.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Millsin kuuluisimman tutkimuslöydöksen mukaan hedelmällisyysgeeni ja kouluttautumisgeeni esiintyvät usein rinnakkain, mistä voi osittain selittää syntyvyyden laskua länsimaissa. Tällä havainnolla saattaisi olla vaikkapa koulutus- ja sosiaalipoliittisia seurauksia. Mills pohdiskeli ääneen erityistukea opiskeluvaiheessa oleville lapsiperheille.

Yhdysvaltalaisten massiivinen panostaminen sosiogenetiikkaan näyttää suomalaisesta perspektiivistä sekä futuristiselta että eettisesti epäilyttävältä. Täälläkin yhdistellään yksilönaineistoja, kuten tulo- ja sairastavuustietoja. Mutta kuten kaatuneen sote-uudistuksen kapitaatiomallennuskohun yhteydessä huomattiin, eettisiä ongelmia syntyy usein, kun ihmisiä ”häkitetään” eli jaetaan aineiston perusteella riskiryhmiin. Tilaisuudessa kuultu THL:n edustajan kommenttipuheenvuoro henki syvää epäluuloa sosiogenetiikkaa kohtaan avoinna olevien eettisten kysymysten vuoksi.

Onko siis yhteiskuntatieteiden tulevaisuus geenitutkimuksessa? Tuskin kokonaan, mutta kasvavasta tutkimusalueesta on epäilemättä kyse, ainakin Yhdysvalloissa. Lähitulevaisuudessa tapahtuva tai mahdollisesti jo tapahtunut geeni- ja sosiaalisen median aineistojen yhdistäminen tarjoaa niin huikaisevia näköaloja, että tutkimusetiikka jäänee johdantolukujen korulauseiksi. Globaalin akateemisen kapitalismin luonteeseen kuuluu, että tällaista kaupallista mahdollisuutta tuskin jätetään käyttämättä. En ihmettelisi, jos sosiogenetiikka kiinnostaisi myös sisäisen turvallisuuden toimijoita.

Lontoon aina sateisessa Highgaten kalmistossa Karl Marxin hautamonumentissa lukee kuta kuinkin, että tieteen tehtävänä ei ole tulkita maailmaa, vaan muuttaa sitä. Sosiogenetiikka voi hyvinkin yltää tähän määritelmään 20—30 vuoden aikavälillä.

Melinda Millsin projektiin voi tutustua osoitteessa:

http://www.sociogenome.com/

Ari-Matti Näätänen, vt. tutkimuspäällikkö


Kommentit

Kalevi Sorsa -säätiö