Jaakko Kiander: EMUn kehittäminen ja Suomi – rahaliiton uudistaminen kriisikokemusten valossa


Kalevi Sorsa -säätiö | 17.05.2019

Euroalueen kriisin syynä olivat erityisesti yksityisen sektorin velkaantuminen ja pitkäaikaiset kilpailukyvyn erot jäsenmaiden välillä. Näihin ongelmiin ei voida puuttua asettamalla jäsenvaltioiden budjeteille uusia rajoitteita. Lisäksi etenkin Suomen kannalta on tärkeää, etteivät EU:n säännöt liikaa rajoita finanssipolitiikan liikkumavaraa. Näin väittää dosentti Jaakko Kiander Kalevi Sorsa -säätiön julkaisemassa raportissa ”EMUn kehittäminen ja Suomi – rahaliiton uudistaminen kriisikokemusten valossa”. Raportissa tehdään katsaus eurokriisin historiaan ja EMUn kehittämisehdotuksiin, joita kriisin jälkeen on tehty.

Euroopan talous- ja rahaliitto EMUn ensimmäinen vuosikymmen näytti menestyksekkäältä. Useimmissa euroalueen maissa elettiin talouskasvun ja kasvavan työllisyyden aikaa. Vuoden 2008 finanssikriisi ja sitä seurannut euroalueen kriisi nostivat kuitenkin esiin euroalueen rakenteellisia ongelmia, joihin on reagoitu kasvattamalla EU:n valtaa jäsenvaltioiden budjetteihin.

Raportissa todetaan, että EMUn suunnasta pitäisi keskustella laajasti. Eduskunnan valta Suomen talouspolitiikkaan vähenee, jos EU jatkaa jäsenvaltioiden budjettien valvonnan tiukentamista. EU:n talouspoliittinen ohjaus voi vaikuttaa muun muassa verotukseen, tulonjakoon, työehtosopimusten yleissitovuuteen ja työsuhdeturvan tasoon.

”Käsillä olevat ehdotukset merkitsevät sitä, että finanssipolitiikan liikkumavara siirtyisi käytännössä unionitasolla päätettäväksi”, kirjoittaa Kiander. ”Kaiken olennaisen talouspoliittisen päätösvallan siirtyminen pois kansalliselta parlamentilta ylikansallisille asiantuntijaelimille on suuri muutos siihen, kuinka demokratia on aiemmin käsitetty.”

Euroalueen kehittämistä koskevassa keskustelussa on tehty myös esityksiä, joilla tähdätään osittaiseen yhteisvastuuseen euromaiden julkisesta velasta. Raportissa todetaan, että tämä ei Suomen näkökulmasta kuitenkaan ole ongelmatonta, koska Suomi saisi kantaakseen omien velkojensa lisäksi myös vastuita muiden euromaiden veloista. Suomen bruttovelka on matala, ja lisäksi Suomen julkisella sektorilla on paljon enemmän saatavia kuin velkoja.

”Nettovelattoman maan liittyminen velkojen yhteisvastuuseen hyvin velkaisten maiden kanssa ei palvele kansallista intressiä, vaikka se kokonaisuuden kannalta voisikin olla edullista”, kirjoittaa Kiander.

Painetun raportin voi tilata maksutta osoitteesta info(at)sorsafoundation.fi

Lisätiedot: Jaakko Kiander, puh. 050 583 8599, jaakko.kiander(at)ilmarinen.fi


Kommentit

Kalevi Sorsa -säätiö