Kenen arjella on väliä?


Maija Mattila | 6.04.2017

Politiikkaa hallitsee yksilöllistyminen. Yleensä sillä tarkoitetaan sitä, että yksittäiset ehdokkaat ja heihin liittyvät piirteet nousevat tärkeämmiksi kuin asiakysymyksiin liittyvät (puolueiden) linjavedot. On kuitenkin myös toisenlaista yksilöllistymistä: puolueet pyrkivät puhuttelemaan ihmisiä kertomalla tarinoita ”arjesta”.

Kokoomuksella oli vuoden 2007 vaaleissa Sari Sairaanhoitaja, nyt kuntavaaleissa demareilla on ”Inhimillisiä tositarinoita Suomesta”. Sana ”arki” mainitaan keskeisesti Keskustan (”Kotikunta pitää huolta arjen asioista”) ja Perussuomalaisten (”Arjesta se alkaa”) vaaliohjelmissa.

Tarinat siitä, miten poliittiset päätökset näkyvät ihmisten arjessa, voivat olla liikuttavia ja päättäjille hyödyllisiä. Aina yhteyttä päätöksiin ei kuitenkaan osoiteta ja vaikka osoitettaisiinkin, päätökset vaikuttavat usein arvovapailta. Ihmisten parasta tässä vain ajetaan!

Samaan aikaan kun puolueet kilvan vetoavat ihmisten tunteisiin ja arjen ongelmiin, ne hämärtävät politiikan taustalla vaikuttavia suuria kehityslinjoja, ideologisia valintoja ja ihmiskuvaa. Kuinka mahdollista maailman muuttaminen tällaisella politiikalla on?

Tähän voisi vastata, että kyse on markkinoinnista, ei politiikan sisällöstä. Britannian pääministeri Tony Blairin puheita kirjoittanut Simon Lancaster kehottaa puhumaan ihmisille heidän kaasulaskuistaan, ei liberalismin kadotuksesta. Tämä on varmasti fiksu taktiikka vaalivoittoa tavoittelevalle poliitikolle. Mutta olemmeko todella valmiit hyväksymään politiikan sisällön ja markkinoinnin eriytymisen toisistaan?

Toisaalta politiikassa tietysti pitää olla kyse ihmiselämän pienistäkin palasista. Taitava poliitikko ymmärtää, mikä yhteys ideologisilla valinnoilla on kaasulaskuun – jonka merkitys elämän sujuvuudelle voi olla suurikin. Samaan aikaan ei voi olla kiinnittämättä huomiota siihen, missä asioissa keskiöön nostetaan ihmisten arjen ongelmat ja missä ei.

Homekouluista puhutaan ennen kaikkea inhimillisen kärsimyksen tuottajina ja vähemmän kunnan kulueränä. Entä poliittisten turvapaikkalinjausten vaikutus afgaaniperheen elämälle? Viime päivien mielenilmaukset ovat onnistuneesti nostaneet turvapaikkalinjausten kohteena olevat ihmiset näkyville. Tällainen julkisuus voi mahdollisesti muuttaa niitä poliittisia linjauksia, joiden varassa viranomaiset toimivat.

Tosin tällainen toiminta ei ratkaise puoluepolitiikassa vallitsevaa moraalikatoa sen suhteen, että vastustajan huonoista päätöksistä muistutetaan lakkaamatta, kun taas omat huonot päätökset lakaistaan maton alle. Ideologisten arvovalintojen häivyttämisen lisäksi vaalikampanjoiden käyminen tyhjältä pöydältä on uuvuttavaa. Suuretkin puolueet käyttäytyvät ikään kuin ne eivät olisi koskaan kunnanvaltuustoissa olleetkaan.

Tarinoita ihmisistä tarvitaan, mutta jos politiikka on pelkkiä tarinoita, yhteiskuntapolitiikan suuri suunta jää hämärän peittoon. Jos taas politiikka on pelkkää rakenteista puhumista, yhteys ihmiseen katoaa. Pelkkä tulevaisuuden visioiden kauppaaminen ei riitä, on otettava vastuu omista päätöksistä. Se, mikä nopeilla voitoilla saavutetaan, politiikan uskottavuudessa menetetään.

 

YTM Maija Mattila on taustaltaan politiikan tutkija. Kalevi Sorsa -säätiön projektitutkijana hän tutkii digitalisaatiota ja keikkataloutta, ja erityisesti niistä aiheutuvia muutostarpeita työmarkkina-, koulutus- ja sosiaalipolitiikalle.


Kommentit

Kalevi Sorsa -säätiö