Maija Mattila

Maija Mattila: Alustatalous – mitä se on ja miksi siitä puhutaan juuri nyt?

Alustatalous tarkoittaa taloudellisen toiminnan muotoa, jossa ihmiset jakavat, lainaavat, vuokraavat, myyvät ja ostavat tavaroita ja palveluita internetin digitaalisten alustojen välityksellä. Tällaisia alustoja ovat esimerkiksi Airbnb, Foodora, Tori.fi, Uber, Whim ja Wolt. Peruslogiikka on selkeä: alustat eivät varsinaisesti tuota palvelua itse, vaan toimivat linkkinä kahden tahon välillä.

Alustatalouden lippulaivayrityksiä kuvataan yleensä näillä sanoilla: Uber on taksiyhtiö, joka ei omista yhtäkään autoa. Airbnb on asunnonvuokrauspalvelu, joka ei omista yhtäkään asuntoa.

Tähän selkeys kuitenkin loppuu. On olemassa tuhansia alustoja ja niiden toimintalogiikat vaihtelevat. Uber ei omista autoja, mutta se kyllä rekrytoi kuljettajat ja asettaa palvelulle standardit. Sen sijaan Tori.fi-palstalla ihmiset myyvät ja ostavat tavaroita ilman, että nettipalvelu asettaa tavaroille mitään mainittavia standardeja. On alustoja, jotka eivät tuota voittoa vaan jotka yksinkertaisesti yhdistävät palvelun tarjoajat ja tarvitsijat.

Oma lukunsa on Facebook ja muut sosiaalisen median alustat. Ne eivät kerää maksuja alustojen käyttäjiltä vaan tekevät tuottonsa myymällä mainoksia.

Juuri sosiaalisen median alustat ovat vuosikausia johdonmukaisesti korostaneet toimivansa pelkkinä alustoina, jotka eivät vastaa ihmisten alustoille kirjoittamasta ja lataamasta sisällöstä. Hiljattain kongressin kuulemisessa Facebookin toimitusjohtaja Mark Zuckerberg kuitenkin yllättäen sanoi, että Facebook on vastuussa sisällöstä, ainakin jossakin määrin. Facebook tunnistaa ja poistaa muun muassa terroristista ja syrjivää sisältöä.

Tapaus Facebook liittyy alustatalouden logiikan kautta siihen, miten työn maailma muuttuu alustojen aikakaudella. Nimittäin samaan tapaan kuin Facebook on joutunut myöntämään vastuunsa sisällöstä, alin oikeusaste Isossa-Britanniassa on päättänyt, että Uberin kuljettajat oli katsottava Uberin työntekijöiksi eikä itsenäisiksi sopimuskumppaneiksi. Näin kuljettajilla oli oikeus minimi- ja sairausajan palkkaan.

Toisin sanoen, alusta ei kummassakaan tapauksessa ole pelkästään alusta, vaan se myös järjestää ja normittaa sen kautta tapahtuvaa toimintaa.

Kysymys kuuluukin, mikä on alustojen vastuu tästä järjestämisestä ja normittamisesta. Lainsäädäntö on perinteisesti tunnistanut palvelun tarjoajan ja käyttäjän, mutta alustat tuovat tähän kaksinapaiseen järjestelmään kolmannen osapuolen.

Työn maailmassa vastuu liittyy erityisesti alustojen kautta elantoaan tai koko elantonsa hankkivien asemaan ja alustojen velvollisuuksiin, esimerkiksi veroihin ja työnantajamaksuihin. Monille alustoille on nimittäin tyypillistä, että ne teettävät työtä ilman työsuhdetta. Toki näin ei ole kaikkien alustojen kohdalla.

Silloin, kun työtä teetetään ilman työsuhdetta, työntekijä toimii ”freelancerina”. Sana on lainausmerkeissä siksi, että työ saattaa asiallisesti olla alustayhtiön johdon ja valvonnan alaisuudessa suoritettavaa. Tällöin alustatyöntekijällä ei ole mitään yrittäjän vapauteen verrattavissa olevaa autonomiaa vaikkapa päättää asiakkaistaan. Näin on esimerkiksi ruokalähettien kohdalla.

Toisaalta alustojen kautta saatetaan tehdä työtä, joka on kokonaan netissä. Alustatyöntekijän päivät täyttyvät pienen pienistä mikrotehtävistä – hän tekee klikkaustyötä – tai vaativammista ja asiantuntemusta vaativista tehtävistä, kuten graafisesta suunnittelusta tai kääntämisestä. Alustat ovat tuoneet valtavan määrän yksittäisiä tehtäviä työntekijöiden ulottuville. Tilanteesta riippuen työntekijä saattaa todella olla omat työtehtävänsä joustavasti valikoiva freelancer, ilman lainausmerkkejä.

Kaikissa yllä mainituissa tapauksissa työntekijä on vastuussa omasta vakuuttamisestaan, lomistaan, sairauspäivistään ja sosiaaliturvamaksuistaan silloin, kun työ tehdään ilman työsuhdetta – kuten alustatyö usein tehdään.

Tämä yhdistettynä EU-komission arvioon siitä, että alustatalous kasvaa voimakkaasti, tekee alustataloudesta päivänpolttavan aiheen. Tilastokeskuksen tuore julkistus kertoo, että alustatalouden kautta elantonsa saavien määrä Suomessa on toistaiseksi varsin pieni. Tämän ei pitäisi antaa hämätä; kaduillamme polkee tänäkin päivänä lähettejä, joille työelämän pelisäännöt eivät ole samat kuin muille työntekijöille. Jos EU-komission arvioon on luottaminen, tämä joukko on kasvamassa.

Hyvinvointiyhteiskuntamme on rakentunut sekä työn saatavuudelle että kohtuullisille työehdoille, siis ajatukselle siitä, että jokainen voi omalla työllään elää hyvää elämää. Siksi olisi huolehdittava, että alustojen välittämä työ ei ole työehdoiltaan kuin villi länsi. Työntekijän on voitava joskus pitää lomaa, elämässä on muutakin kuin työ, ja eläkkeellekin olisi kiva päästä.

Alustatalous lupaa joustavuutta ja innovatiivisia palveluita. Jotta näistä positiivisista puolista päästäisiin nauttimaan, vanhaa sääntelyä ei sellaisenaan voi ulottaa uuteen maailmaan. On keksittävä, miten alustatalous saadaan parhaiten palvelemaan yhteiskuntia ja sen asukkaita.

Juuri tähän tiedontarpeeseen vastaa Foundation for European Progressive Studies (FEPS) -ajatuspajan seminaari ”Työ alustataloudessa”, joka järjestetään yhteistyössä Kalevi Sorsa -säätiön kanssa Helsingissä 26.4.2018. Seminaarissa alustataloutta ja sen yhteiskunnallisia vaikutuksia tutkineet eturivin asiantuntijat Ursula Huws ja Vili Lehdonvirta esittelevät viimeisimpiä tutkimustuloksiaan ja näkemyksiään siitä, mihin alustatalous on menossa. Tarvittavista politiikkatoimenpiteistä ovat keskustelemassa asiantuntija Jari Konttinen (Palta ry), erityisasiantuntija Timo Lindholm (Työ- ja elinkeinoministeriö), Euroopan parlamentin jäsen Miapetra Kumpula-Natri sekä johtaja Annika Rönni-Sällinen (SAK). Tilaisuuden ilmoittautuminen on päättynyt, mutta mukaan mahtuu vielä. Seminaari myös striimataan. Tervetuloa!

Maija Mattila

YTT Maija Mattila tutkii Kalevi Sorsa -säätiössä työn murrosta digitalisaation aikakaudella.

Jaa: Facebook · LinkedIn · Twitter