Mikä ihmeen Makedonia?


Samuli Sinisalo | 21.06.2016

”Makedonia on pieni maa jolla on monimuotoinen ja mielenkiintoinen menneisyys. Se on osa Balkania ja osa Välimeren seutua. Makedonia on maa jota rikastuttaa Kreikan, Rooman ja Ottomaanien historia ja josta löytyy kokoaan enemmän muinaisia nähtävyyksiä, modernia sykettä ja luonnonkauneutta.” Näin kuvaa Lonely Planet -matkaopas Makedoniaa. Mutta kuten yleensä, pinnan alla on paljon muutakin.

Makedonian nimi tunnetaan mm. Aleksanteri Suuresta ja hänen jätti-imperiumistaan, mutta nykyinen Makedonian tasavalta on verrattain pieni alue Etelä-Balkanilla. Makedonian rajanaapureita ovat Albania, Kosovo, Serbia, Bulgaria ja Kreikka. Tämä valtio on myös hyvin nuori, ainoastaan 25-vuotias. Vuonna 1991 Makedonia julistautui itsenäiseksi Jugoslavian sosialistisesta liittotasavallasta. Suurimman osan 1900-lukua se on ollut yksi niistä kuudesta osavaltiosta, jotka muodostivat Jugoslavian – eri vaiheineen. Huomionarvoista on, että se oli ainoa osavaltio, jonka itsenäistyminen 1990-luvulla tapahtui täysin rauhanomaisesti. Rajoiksi jäivät pääsääntöisesti ne, jotka Jugoslavian aikana määriteltiin. Historiallinen Makedonia, varsinkin Aleksanteri Suuren aikoihin, oli paljon laajempi alue, josta osa on nykyisen Kreikan rajojen sisällä. Kreikan vaatimuksesta kansainvälisissä yhteyksissä nykyiseen Makedonian tasavaltaan viitataan nimellä Former Yugoslav Republic of Macedonia, mikä aiheuttaa kitkaa monissa yhteyksissä.

Nimikiistasta huolimatta Makedonia oli (Kreikan jälkeen) ensimmäinen maa Balkanilla, joka allekirjoitti Euroopan Unionin vakautus- ja assosiaatiosopimuksen. Se tapahtui jo alkuvuodesta 2001. Virallisen EU:n ehdokasmaan statuksen maa sai vuonna 2004, mutta sen jälkeen matka ei ole EU:n odotushuoneesta edennyt. Makedonian ohitse unionin jäseniksi ovat sillä välin Balkanilta kiilanneet ensin Slovenia, sitten Romania ja Bulgaria ja nyt viimeisimpänä Kroatia. Makedonian lähentymisprosessi alkoi ensimmäisenä ja on alueen pitkäkestoisin.

Rauhanomaisesta itsenäistymisestä huolimatta Makedonia sai vuosituhanteen vaihteessa osansa Balkanin epävakaudesta ja Jugoslavian hajoamissodista. Makedoniassa leimahti konflikti vuonna 2001. Onneksi levottomuutta kesti vain noin vuoden, ja kuolonuhrit lasketaan kymmenissä, ei kymmenissä tuhansissa kuten Kosovon sodassa 1998-1999 tai sadassa tuhannessa, kuten Bosnian sodissa 1992-1995. Luonteeltaan Makedonian konflikti oli etninen ja siihen oli monia syitä sisä- ja valtapoliittisia syitä, mutta myös Kosovon sodalla ja siitä aiheutuneella pakolaisvirralla oli osansa asiassa.

Makedoniassa ei juuri väestönlaskentoja harrasteta. Itsenäisyyden aikana niitä on ilmeisesti tehty vain kaksi, vuosina 1994 ja 2002. Näiden perusteella noin 22-26% väestöstä on etnisiä albaaneja ja 64-66% etnisiä makedonialaisia. Albaaneista valtaosa ovat islaminuskoisia, etniset makedonialaiset taas ovat pääosin ortodoksikristittyjä. Muita huomattavia vähemmistöjä maassa ovat serbit, turkkilaiset ja romanit.

Aikojen saatossa yhteiselo eri etnisten ryhmien välillä on ollut ajoittain kitkaista. Vuoden 2001 konfliktin syntyyn on monia syitä. Kielipolitiikka oli haaste nuorelle valtiolle sen syntyvuosina. Albanian ja makedonian kielet ovat hyvin erilaisia ja niiden asemasta käytiin kovaa kädenvääntöä 1990-luvulla. Lisäksi Kosovon sodan johdosta Makedoniaan virtasi satoja tuhansia, jopa miltei 350 000, albaanipakolaista Kosovosta. Makedonia oli tietenkin varautunut Kosovon levottomuuksiin ja pakolaisiin, mutta resurssien mittakaava liikkui kymmenien tuhansien pakolaisten vastaanottoon sopivana.

Pakolaiset ja Kosovon konflikti olivat paitsi sisäisiä kieli- ja voimapoliittisia, myös taloudellisia haasteita nuorelle ja hauraalle maalle. Taloudellisesti Kosovon sota nimittäin hankaloitti myös Makedonian kaupankäyntiä, jossa Albanialla ja Serbialla on tärkeät roolit kauttakulkumaina – Makedonialla kun ei ole omaa satamaa. Varsinaiset osapuolet vuoden 2001 konfliktissa oli albaanisissien National Liberation Army (NLA) ja Makedonian ase- ja poliisivoimat. Levottomuudet ja vihanpito kestivät reilun vuoden, mutta varsinaista täyden mittakaavan sisällissotaa ei missään vaiheessa syttynyt. Konfliktit ja taistelut käytiin lähinnä sissiryhmän ja asevoimien välillä. Siksi myös uhrit olivat pääasiassa taistelijoita.

Vuonna 2001 levottomuudet saatiin loppumaan vuonna niin sanotulla Ohrid Framework Agreementilla, jonka välittäjinä olivat mm. USA, EU, NATO ja ETYJ. Sopimuksen mukaan mikä tahansa kieli, jota puhuu yli 20% alueensa väestöstä, on alueensa virallinen kieli. Tämä on yhä tärkeä sopimus Makedonian politiikassa.

Etnisten jännitteiden lisäksi Makedonian poliittiset jakolinjat ovat vahvistuneet 2000-luvulla. Tämä onkin oma aiheensa joka vaatii tarkempaa tarkastelua omassa blogissaan. Lyhyesti sanottuna vuodesta 2008 eteenpäin on ollut rauhallista, mutta maassa on ollut käynnissä erittäin huolestuttava kehitys kohti autoritääristä hallintoa, ja vaalien ja median vapaus ovat, jos nyt ei hävinneet totaalisesti, niin ainakin heikentyneet siinä määrin että ETYJ:n kaltaiset järjestöt ovat siitä maata huomauttaneet.

Lisää Makedonian politiikasta seuraavalla kerralla, historia olkoon tämän päivän pähkinä kun siinäkin riittää purtavaa. Nimittäin syy sille, että tekstin alussa lainasin Makedonian kuvauksen Lonely Planetista, enkä Makedonian valtiolliselta matkailutoimistolta on se, että tältä jälkimmäiseltä taholta ei yksinkertaisesti löytynyt minkäänlaista historiaan liittyvää kuvausta. Ehkä se jo sinällään valottaa Makedonian nykytilaa.  Miten monimutkaisessa tilanteessa on maa, jolta ei löydy sen vertaa yhteisesti jaettua ja hyväksyttyä historiaa, että sitä voisi käyttää matkailijoiden houkuttelemiseen?

 


Kommentit

Kalevi Sorsa -säätiö