Raportti: Onko strategioista tullut tragedioita? Lapsiperheet ja lapset kuntien strategiatyössä

YK:n lapsen oikeuksien sopimus on unohtunut kuntien lapsiperhestrategiatyöstä ja valtion toiminta viimeisen neljän vuosikymmenen aikana on lähinnä keskeyttänyt ja hämmentänyt kunnissa kulloinkin käynnissä ollutta, lasten ja nuorten parhaaksi tehtyä strategiatyötä. Näin sanoo THL:n entinen tutkimusprofessori, dosentti Matti Rimpelä. Hän on kirjoittanut yhdessä Hämeenlinnan kaupungin strategiajohtaja Markku Rimpelän ja strategiapäällikkö Juuso Heinisuon kanssa raportin Onko strategioista tullut tragedioita? Lapsiperheet ja lapset kuntien strategiatyössä (Kalevi Sorsa -säätiö).

Indikaattorit lasten voinnista osoittavat huolestuttavaan suuntaan: lasten kiireellisten sijoitusten määrä on nelinkertaistunut 1990-luvulta. Lasten ja lapsiperheiden sosiaaliturvamenot ovat 2000-luvulla kasvaneet yli miljardilla eurolla.

Raportin kirjoittajien keräämä laaja aineisto osoittaa, että strategiatyö on kunnissa ollut epäjohdonmukaista eikä tavoitteiden toteutumista ole juurikaan seurattu. Lapsiperheiden ja lasten hyvinvoinnin edistämisen strategisia linjauksia löytyi lukuisista asiakirjoista, muun muassa kuntastrategioista, pormestarikertomuksista sekä lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmista. Yhden vuoden aineistoa yhdestä kunnasta saattoi kasaantua useita satoja sivuja, mutta asiakirjojen suhde toisiinsa ja käytännön toimintaan jäi epäselväksi.

– On havaittavissa siirtymä yhteisöllisyydestä yksilöllisyyteen 1970-luvulta tähän päivään. Lapsiperheet ovat strategia-asiakirjoissa hajonneet lapsiksi ja vanhemmiksi, eikä lasten hyvinvointia lähestytä enää ”koko kylä kasvattaa” -ajattelun kautta, Matti Rimpelä sanoo.

Kalevi Sorsa -säätiön julkaisemassa raportissa kehotetaan kysymään ja selvittämään avoimesti, ovatko kuntiin kehittyneet lapsiperhestrategiatyön käytännöt tuottaneet lapsiperheiden ja lasten hyvinvoinnille mitattavissa olevaa lisäarvoa. Vaikuttaa siltä, että ei. Suomen yli 300 kunnasta vain 15 on omaksunut UNICEFin ”Child Friendly Cities” -toimintamallin, joka edellyttää muun muassa lapsen edun ensisijaisuuden varmistamista kaikessa kunnan toiminnassa. Suomi ratifioi YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen vuonna 1991.

Valmisteilla oleva sote-uudistus tulee muuttamaan kuntien toimintaympäristöä. Pelkona on, että kunnat odottavat 2020-luvun näkymien selkiytymistä ja rajaavat lapsiperhestrategiatyönsä muodollisten velvoitteiden täyttämiseen. Uudistuksen jälkeenkin kuntiin jää kuitenkin vielä 80 prosenttia lapsiperhepalveluista, tärkeimpänä varhaiskasvatus ja koulut.

– Erityislakeihin perustuvat strategisen suunnittelun velvoitteet pitäisi purkaa ja luottaa kuntien itsehallintoon nykyistä enemmän. Kuntia ei kuitenkaan saa jättää yksin vaan valtion pitää tukea niitä vahvalla tutkimuksella, koulutuksella ja kokeiluilla, Markku Rimpelä sanoo.

Raportin havainnot perustuvat kansalliseen tilastoaineistoon, katsaukseen kansallisista päätöksistä ja linjauksista koskien kuntien lapsiperhetyötä neljän vuosikymmenen ajalta sekä kolmen esimerkkikunnan (Hämeenlinna, Pieksämäki ja Tampere) strategia-asiakirjoihin.

Dosentti Matti Rimpelä toimi THL:n tutkimusprofessorina 1995–2009.

Markku Rimpelä toimi Hämeenlinnan lasten ja nuorten palvelujen tilaajajohtajana 2009–2017 ja strategiajohtajana 2017 alkaen. Hän on kansallisen lapsistrategiatyön ohjausryhmässä.

Juuso Heinisuo työskentelee strategiapäällikkönä Hämeenlinnan kaupungilla.

Lue raportin tiivistelmä (PDF)

Lue raportin tiedote
Lue raportti (PDF)
Lue raportti Issuussa

Lue Matti Rimpelän ja Markku Rimpelän raportin esittelydiat.

Tutustu  Tampereen apulaispormestari Johanna Loukaskorven kommentteihin

Jaa: Facebook · LinkedIn · Twitter