Pormestarivaali edellyttäisi kunnallista blokkipolitiikkaa


Mikko Majander | 3.04.2017

HELSINGISSÄ KÄYDÄÄN KUNTAVAALEIHIN poikkeuksellisen sekavassa tilanteessa. Kyse ei ole pelkästään sotkuisesta sotesta, jos kohta pääkaupunkiseudun asema uudessa uljaassa Uudenmaan maakuntahallinnossa taitaa olla yhä koko lailla auki.

Äänestäjillä ei ole kirkasta käsitystä siitä, onko Helsingissä käynnissä pormestarivaali vai ei. Eikä voikaan olla, koska puolueet itsekin tuntuvat olevan asiasta hämillään, ellei eri mieltä. Kaupungille on hahmoteltu uutta hallintomallia, mutta siihen siirtymisen pelisäännöt näyttävät epäselviltä.

Kannatusmittausten kärkipuolueet Kokoomus ja vihreät käyvät pormestarivaalia Jan Vapaavuoren ja Anni Sinnemäen korkean profiilin vetäminä. Muut puolueet pelkäävät jäävänsä jalkoihin tässä kaksintaistelussa ja pitävät näin henkilöityä vaaliasetelmaa harhaanjohtavana.

Kuusi puoluesihteeriä vetosi viime viikolla yhteisessä kirjoituksessaan (HS 28.3.), että kuntavaaleissa ”huomio tulisi kääntää asiakysymyksiin”. Valta on jatkossakin valtuustoilla, ei pormestarilla, vaikka uudet valtuutetut sellaisen myöhemmin keskuudestaan valitsisivat.

Näin myös Helsingissä. Mutta kuvaavaa on, että vetoomuksen alta puuttuivat sekä Kokoomuksen että Vihreän liiton signeeraukset.

 

KÄVIN PERJANTAINA SEURAAMASSA vaalikeskustelua, jossa lauteilla olivat SDP:n Pilvi Torsti, Vasemmistoliiton Veronika Honkasalo sekä Maria Ohisalo vihreistä. Kaikki vähintään kuntapolitiikan vaikutusvaltaista kärkeä, jälkimmäiset jopa puolueidensa varapuheenjohtajia.

Hahmottelin Helsinkiin täysin mahdollisen vaalituloksen: Kokoomus säilyy suurimpana puolueena, mutta valtuustoon tulee punavihreä enemmistö. Kysyin, kuka silloin valitaan pormestariksi?

Ohisalo vastasi, että tehtävä kuuluisi Kokoomukselle, Honkasalon mukaan kaikki olisi auki, ja Torsti oli mieltä jotain siltä väliltä. Punavihreästä blokista ei näkynyt pormestariasiassa häivähdystäkään, mutta eipä keskustelu muutenkaan välittänyt erityisesti sen suuntaista yhteistyöhenkeä.

Äänestäjän silmissä asetelmaa hämmentää lisää se, että yleispoliittisesti punavihreä oppositio kuitenkin markkinoi kuntavaaleja mielellään kansanäänestyksenä Juha Sipilän perusporvarihallituksen luottamuksesta. Valtakunnallinen ja paikallinen näkökulma ontuvat näin epätahtia.

Joka tapauksessa vihreiden linjaus merkitsee sitä, että Helsingin äänestyskopeissa valitaan tosiasiassa valtuuston lisäksi myös pormestaria. Kokoomus ja Vapaavuori voivat korjata potin noin 25 prosentin kannatuksella riippumatta muiden puolueiden tuloksista. Sama pätee tietysti Sinnemäkeen – ja muillakin on lupa yllättää.

 


Tutustu Kalevi Sorsa –säätiön kuntavaalijulkaisuihin

Markku Valtasen tutkimus Onnistuuko sote? osoitti, kuinka vähäistä kansalaisten luottamus hallituksen uudistukseen on ja kuinka myös lukuisat perussuomalaisten kannattajat epäilevät hanketta. (11.10.2016)

Valtanen tarkasteli lisäksi sitä, kuinka kuntavaaleissa eri puolilla maata väännetään eri palveluista ja pohti miksi eri teemat painottuvat eri puolilla maata. (25.10.2016) Valtasen analyysi maahanmuuttoa ja kotouttamista koskevasta aineistosta osoitti, että vastoin julkisuudessa esitettyjä mielipiteitä suomalaiset ovat valmiita ottamaan turvapaikan saaneita kotikuntaansa nykyistä enemmän. (8.11.2016)

Merja Jutila Roon osoitti tutkimuksessaan Maahanmuuttajat äänestäjinä Suomen kuntavaaleissa kuinka monet maahanmuuttajat eivät äänestä pelkästään siksi, etteivät tiedä olevansa kuntavaaleissa äänioikeutettuja. (30.11.2016)

Samuli Sinisalo tarkasteli säätiön sote-uudistuksesta keräämää kyselytutkimusaineistoa ja näytti toteen, kuinka selkeä enemmistö suomalaisista preferoi julkista sektoria sote- ja koulutuspalveluiden tuottajana. (22.12.2016)

Mats Wingborg kirjoitti ajatuspaja Kalevi Sorsa -säätiölle yhteenvedon Ruotsin terveydenhuollon uudistuksista ja niiden vaikutuksista viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta. (27.3.2017)


Kommentit

Kalevi Sorsa -säätiö