Suomalaiset valmiita ottamaan turvapaikan saaneita kotikuntaansa nykyistä enemmän


Markku Valtanen | 8.11.2016

Suomalaiset ovat valmiita ottamaan turvapaikan saaneita omaan kuntaansa nykyistä enemmän. Ilman lupaa maassa oleskeleville ei palveluja kuitenkaan haluta järjestettävän.

Näkemykset ilmenevät Kalevi Sorsa -säätiön TNS Gallup Oy:llä teettämästä tutkimuksesta, jossa haastateltiin 1000 suomalaista.

Oleskeluluvan saaneet turvapaikanhakijat sijoitetaan Suomessa kuntiin sen mukaisesti, miten kunnat kuntapaikkoja tarjoavat. Tutkimuksessa haluttiin selvittää, miten kansalaiset suhtautuvat nykyistä useampien turvapaikan saaneiden sijoittamiseen omaan kotikuntaansa, mitä he ajattelevat nk. laittomasti maassa oleskelevien palveluista sekä kuinka ajatukseen ryhmäkokojen pienentämisestä kotouttamisen keinona suhtaudutaan.

 

kv_maahanmuutto_k1

Klikkaa suuremmaksi

Suhtautuminen nykyistä useampien turvapaikan saaneiden sijoittamiseen omaan kotikuntaan oli keskimääräisesti arvioituna varovaisen myönteistä (keskiarvo (ka.) 2,76 asteikolla 1-4, ks. alla). Suomalaiset siis toivottavat turvapaikan saaneet tervetulleiksi omaan kotikuntaansa kuin torjuvat ajatuksen.

Suopeimpia ajatukselle ovat naiset ja nuoret. Korkeimmin koulutetut suhtautuvat ajatukseen muita myötämielisemmin.

Puoluekanta heijastelee asenteita selkeästi. Myönteisimmin ajatukseen suhtautuvat vihreiden, vasemmistoliiton ja ruotsalaisen kansanpuolueen kannattajat.

Kielteisimmin turvapaikan saaneiden kuntapaikan tarjoamiseen suhtautuvat perussuomalaisten kannattajat. Ero muihin puolueisiin on huomattava. Toisaalta perussuomalaistenkin kannattajat ovat keskimäärin asenteiltaan (2,31) suhteellisen lähellä mittausasteikon keskikohtaa (2,5) eli suhtautumista voi pitää likipitäen neutraalina.

 

kv_maahanmuutto_k3

Klikkaa suuremmaksi

Suhtautuminen vaihtuu selvästi kielteisemmäksi (ka. 2,16), kun huomio kiinnitetään laittomasti maassa oleskeleviin ulkomaalaisiin. ’Paperittomien’ palveluiden puolustajien määrä on pieni, vaikka palvelut rajattiin kysymyksessä koskemaan vain välttämättömpiä peruspalveluita.

Myönteisen puolelle yltävät ainoastaan vihreiden, vasemmistoliiton ja ruotsalaisen kansanpuolueen kannattajat.

Puolueista kielteisimmin paperittomien palveluihin suhtautuvat perussuomalaisten kannattajat. Heidän keskuudessaan viisari värähtää vain vaivoin täyden vastustuksen yläpuolelle (1,57).

 

Kuinka kotouttamista tulisi edistää maahanmuuttajavoittoisilla alueilla? Olisiko oppilas- ja varhaiskasvatusryhmien ryhmäkokojen pienentäminen hyvä ja hyväksyttävä keino silloin, kun maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten osuus ryhmissä on suuri?

Klikkaa suuremmaksi

Kyllä olisi, sanovat kansalaiset. Ajatus saa heiltä varsin laajaa kannatusta (ka. 2,95).

Naiset pitävät keskimäärin ajatusta varsin hyvänä, samoin kuin ylimmän koulutustason hankkineet.

Ryhmäkokojen pienentämisen kohdalla ovat puolueiden kannattajakunnat varanneet tutkimuksen suurimman yllätyksen. Ryhmäkokojen pienentämistä kannatetaan niin maahanmuuttoon kielteisesti kuin myönteisestikin suhtautuvien joukossa, sillä ajatuksen kannatus on suurinta perussuomalaisten ja vihreiden äänestäjien joukossa. Molemmissa idean kannatus on keskimäärin niin suurta (3,17-3,16), että ne jättävät muut puolueet kauas taakseen.

 

Maahanmuuttoon ja kotouttamiseen liittyviä asenteita kannattaa tutkia. Kansalaisten mielipiteet voivat tuottaa yllätyksiä keskusteluun, jossa yleinen mielipide otaksutaan tunnetuksi, vaikkei se sitä ole.

Taannoinen pakolaistilanne ei saanut suomalaisia sulkemaan silmiään pakolaisten hädältä. Tulijoita kohtaan lietsottu muukalaispelkoinen epäluulo ei ole onnistunut tavoitteessaan muuttaa ihmisten asenteita – keskimääräisesti tarkasteltuna – torjuviksi turvapaikan saaneita kohtaan. Heidät toivotetaan yllättävänkin lämpimästi omaan kotikuntaan.

Tätä taustaa vasten keskimääräinen asenne ’laittomasti’ maassa oleskelevien palveluita kohtaan tuntuu kovasydämiseltä. Maassaoleskelun laillisuuden status merkitsee ilmeisesti monelle paljon. Luottamus viranomaispäätöksiin ja oikeuslaitokseen on suomalaisten keskuudessa tunnetusti vankkaa ja se muodostanee taustan asenteiden tulkinnalle tässä kohdin.

Toisaalta maahanmuuttovirastoa ja nykyhallituksen turvapaikkapolitiikkaa on tutkimuksen aineiston keruuajankohdan jälkeen arvosteltu siitä, että juuri niiden omat ankarat linjaukset ovat tekijä, joka laajamittaisen paperittomuuden ilmiötä ovat maahan synnyttämässä. Perustuslain määräykset perustoimeentulosta ja suojasta joutuvat ensi keväänä testiin, jos ja kun monet irakilaiset jäävät ilman turvapaikkaa, mutteivät perustelluista syistä halua palata kotiinsa.

 

Kansalaismielipide yllätti ryhmäkokojen pienentämisen kohdalla. Perussuomalaisten ja vihreiden kannattajakuntien myötämielisyyttä osoittavat palkit kilpailevat suopeudessaan ryhmäkokojen pienentämisen idealle maahanmuuttajavoittoisilla alueilla. Taustalla olevat asenteet voivat vaihdella, mutta asetelma voi vaihtua toiseksi kun konkreettiset ratkaisuehdotukset ovat käsillä.

Joidenkin perussuomalaisten poliitikkojen vaatima tiukka resurssiegalitarismi eli äänen pitäminen sitä vastaan, että maahanmuuttajakansalaisille uhrattaisiin sentinkään verran enempää julkisia varoja heidän erityistarpeittensa huomioimiseksi, ei näytä tutkimuksen valossa saavan kannatusta perussuomalaisten kannattajakunnalta. Heidän keskuudessaan saattaa olla enemmänkin valmiutta proaktiivisiin ratkaisuihin kotouttamisen hyväksi. Julkista keskustelua kuntien palvelujen kehittämiseksi kotouttamisen näkökulmasta tarvitaan.

Sosialidemokraattien kannattajakunta on valinnut kantansa kaikkiin kolmeen kysymykseen likipitäen keskeltä. Demarikannattajakunta edustaa siis keskimäärin kansalaisten keskiarvoa. Maahanmuuton ja kotouttamisen kysymykset eivät kaiketi profiloi sosialidemokraattista puoluetta erityisen vahvasti suuntaan taikka toiseen, joten puolueen kannattajiksi ilmoittautuvat eivät myöskään valikoidu näiden kysymysten perusteella.

 

Aineisto kerättiin puhelinhaastatteluin touko-kesäkuun aikana. Haastateltaville esitettiin kolme maahanmuuttoon ja kotouttamiseen liittyvää kysymystä. Haastateltavat vastasivat valiten neljästä vaihtoehdosta jatkumolla täysin samaa mieltä (1) – täysin eri mieltä (4). Tutkimuksen virhemarginaali on 3,1 prosenttia suuntaansa.

 

 

Markku Valtanen
projektitutkija


Tutustu Kalevi Sorsa –säätiön kuntavaalijulkaisuihin

Markku Valtasen tutkimus Onnistuuko sote? osoitti, kuinka vähäistä kansalaisten luottamus hallituksen uudistukseen on ja kuinka myös lukuisat perussuomalaisten kannattajat epäilevät hanketta. (11.10.2016)

Valtanen tarkasteli lisäksi sitä, kuinka kuntavaaleissa eri puolilla maata väännetään eri palveluista ja pohti miksi eri teemat painottuvat eri puolilla maata. (25.10.2016)

Merja Jutila Roon osoitti tutkimuksessaan Maahanmuuttajat äänestäjinä Suomen kuntavaaleissa kuinka monet maahanmuuttajat eivät äänestä pelkästään siksi, etteivät tiedä olevansa kuntavaaleissa äänioikeutettuja. (30.11.2016)

Samuli Sinisalo tarkasteli säätiön sote-uudistuksesta keräämää kyselytutkimusaineistoa ja näytti toteen, kuinka selkeä enemmistö suomalaisista preferoi julkista sektoria sote- ja koulutuspalveluiden tuottajana. (22.12.2016)

Mats Wingborg kirjoitti ajatuspaja Kalevi Sorsa -säätiölle yhteenvedon Ruotsin terveydenhuollon uudistuksista ja niiden vaikutuksista viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta. (27.3.2017)

Mikko Majander arvosteli näkemyksiä Helsingin kuntavaaleista pormestarivaaleina kirjoituksessaan Pormestarivaali edellyttäisi kunnallista blokkipolitiikkaa. (3.4.2016)


Kommentit

Kalevi Sorsa -säätiö