Uuden komission on asetettava tavoitteeksi investointivetoinen elpyminen
Euroopan komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker paljasti viime viikolla uuden komission salkkujaon. Suomalaisesta näkökulmasta eniten kiinnostusta on luonnollisesti herättänyt Jyrki Kataisen rooli komission varapuheenjohtajana ja talouspolitiikan eri osa-alueiden koordinoijana. Financial Times esittikin tuoreeltaan arvion, että ”finanssipoliittiset haukat”, Katainen ja Latvian Valdis Dombrovskis, nimitettiin ”vahtimaan” ranskalaista sosialistia, EU:n budjettikurista vastaavaa komissaaria Pierre Moscovicia.
Viime viikon missiokirjeessään Kataiselle Juncker painotti, että vaikka EU:n ei voi ”rakentaa kasvuaan velan varaan”, niin se voi kuitenkin käyttää Euroopan investointipankkia ja EU:n budjettia tehokkaammin uusien, erityisesti yksityisten, investointien vauhdittamiseksi. Juncker visioi, että tätä kautta voitaisiin luoda jopa 300 miljardin edestä investointeja seuraavan kolmen vuoden aikana. Toiseksi Juncker painotti kirjeessään, että Kataisen tulee huolehtia siitä, että EU säilyisi houkuttelevana investointikohteena yrityksille.
EU:n talouspolitiikassa keskeisin jakolinja kulkee tällä hetkellä rakenneuudistuksia vaativien ”strukturalistien” ja uusia julkisia investointeja vaativien välillä. Strukturalistien mukaan EU:n talousongelmat ovat luonteeltaan rakenteellisia kilpailukykyongelmia, ja niihin tulee vastata rakenneuudistusten kuten yritysten rahoituksen helpottamisen, työehtojen joustamisen ja sosiaaliturvan heikentämisen kautta. Investointilinjalaiset taas näkevät ongelmaksi EU-maiden investointikysynnän romahtamisen viime vuosina, jota on vauhdittanut myös julkisen investointiasteen lasku vuoden 2010 jälkeen.
Katainen ilmoittautui tuoreeltaan strukturalistien joukkoon painottamalla Verkkouutisten haastattelussa, että ”jos taloudet ovat epäkunnossa, elvyttäminen ei ole kestävää”. Katainen painotti lisäksi, että tarkoitus ei ole jakaa rahaa ympäri Euroopan hankkeisiin, ja että ”tarkoitus on sekä rahoitusta parantamalla että markkinoita vapauttamalla saada aikaan olosuhteet, jossa terveet hankkeet lähtevät liikkeelle.” Wall Street Journalin jutun perusteella EKP:n pääjohtaja Mario Draghi tuntuu tällä hetkellä tasapainottelevan rakenneuudistusten linjan ja julkisten investointien linjan välimaastossa.
Kataisen edustama talouspoliittinen strukturalismi nauttii laajaa kannatusta suomalaisessa talouskeskustelussa. Sen sijaan Euroopassa strukturalisteilla ei ole enää samankaltaista valta-asemaa kuin muutama vuosi sitten. Esimerkiksi arvostetun Bruegel-ajatuspajan tutkijat Francesca Barbiero ja Zsolt Darvas ovat arvioineet, että EU-maiden vuodesta 2010 jälkeen omaksuma talouskuri on ollut tuhoisa tulevaisuutta luovien julkisten koulutus- energia- ja infrastruktuurimenojen kannalta. On syytä huomata, että julkinen investointiaste ei ole pudonnut vastaavalla tavalla esimerkiksi Yhdysvalloissa, Japanissa tai Kanadassa.
London School of Economicsin professori Paul De Grauwe kehottaakin eurooppalaisia lopettamaan rakenneuudistukset ja laajentamaan julkisia investointiohjelmia. De Grauwen mukaan julkiset investointiohjelmat elvyttäisivät kokonaiskysyntää lyhyellä aikavälillä, ja pitkällä aikavälillä se lisäisi EU-talouksien tuotantopotentiaalia. EU ei voi pärjätä kilpailussa Yhdysvaltojen ja Aasian kanssa alhaisilla palkoilla tai veroilla, mutta se voi pärjätä investoimalla osaamiseen, uuteen teknologiaan ja infrastruktuurin. Toisin sanoen EU:n on pyrittävä elpymiseen julkisten investointien kautta.