Vähemmän järkevää politiikkaa ja enemmän vastustamista, kiitos

Vaaleissa ehdolla olevaa ei käy kateeksi. Äänestäjät pitäisi vakuuttaa oman ja puolueen linjan auvoisuudesta sekä ehdokkaan pätevyydestä. Samalla viestinnän pitäisi olla napakkaa. Ei liikaa poliittista jargonia ja vaikeita termejä, vaan ymmärrettävää puhetta asioista, jonka lapsikin voi ymmärtää. Usein ehdokkaat päätyvätkin listaamaan asioita, jonka puolesta he ovat tai joita he vastustavat. Heikompiosaisten puolella – ahneutta vastaan, veronmaksajien asialla – tuhlausta vastaan. Äänestäjälle tällainen puolesta-vastaan -ajattelu on kohtuullisen selkeä viestintämuoto. Ainakin jos lupaukset puolustamisesta ja vastustamisesta vastaavat todellista politiikan sisältöä.

Kaikki eivät kuitenkaan halua kertoa ensisijaisesti mitä vastustavat tai puolustavat. Sen sijaan esitetään sisällöttömiä itsestäänselvyyksiä, joita kukaan ei vastusta. Tällaisia latteuksia ovat esimerkiksi vastuullinen talouspolitiikka, koulutuksen uudistaminen, järkevä ilmasto-, talous-, maahanmuutto- tai veropolitiikka ja kansan oikeustajua vastaavat rangaistukset. Nämä kaikki ovat viisaan kuuloisia päätöksenteon lähtökohtia, mutta eivät kerro mitään ehdokkaan linjasta. Lisäksi ne eivät erota ehdokasta millään tavalla kilpailijoistaan. Vai kuinka moni poliitikko on julkisesti kannattanut vastuutonta talouspolitiikkaa, koulutuksen taantumusta, typerää ilmastopolitiikkaa tai kansan oikeustajua halveksuvaa rangaistuskäytäntöä?

Vastuullisuus/järkevyys/realistisuus voi myös tarkoittaa eri asioita eri ihmisille. Kun toiselle on vastuullista, että valtionvelka ei kasva, on toiselle vastuullista, että köyhyys ei kasva. Kun toiselle on järkevää, että naudanlihaa syödään joka päivä, on toiselle järkevää, että elintarvikkeita tuotetaan pienillä päästöillä. Kun toiselle on realismia, että Suomi ei ota vastaan enää yhtään pakolaista, on toiselle realismia, että Suomi osallistuu EU-maiden yhteiseen ”taakanjakoon”.

Asioiden vastustaminen ei ole trendikästä aikana, jolloin pitäisi pyrkiä rakentavuuteen ja yhteistyöhön. Jälkiviisaan on kuitenkin helppo löytää historiasta hetkiä, jolloin olisi ollut viisasta vastustaa asioita. Moni yhdysvaltalainen demokraattipoliitikko varmasti toivoo, että olisi aikoinaan vastustanut Irakin sotaa. Sota tappoi satojatuhansia irakilaisia ja amerikkalaisia, teki Irakista levottoman kriisipesäkkeen ja edesauttoi ISIS:n syntyä. Suomessa maakunta- ja valinnanvapausuudistus taas upotti poliittista arvovaltaa, inhimillistä työpanosta ja rahaa monilta osin turhaan selvitys- ja valmistelutyöhön. Viisaampaa olisi ollut vastustaa hanketta jo aikaisemmin.

Usein vastustaminen sekoitetaan kategoriseen jarruttamiseen, jonka tarkoitus on vain sabotoida päätöksentekoa. Vastustaminen ei kuitenkaan tarkoita tätä. Se tarkoittaa sitä, että jotain olemassa olevaa epäkohtaa halutaan muuttaa tai aloitetta, jolla on negatiivisia seurauksia, ei haluta viedä läpi. Vastustamisen rinnalla voi ehdottaa omaa parempaa aloitetta asioiden edistämiseksi. Vastustaminen ei ole myöskään opposition yksinoikeus. Hallituspuolueet voivat vastustaa esimerkiksi eriarvoistumista ja ajaa sen mukaista politiikkaa.

Äänestäjän ominaisuudessa pyydän eurovaaliehdokkailta: Älkää olko järjen puolella, vaan puolustakaa ja vastustakaa.

Aatu Puhakka

Kirjoittaja on Kalevi Sorsa -säätiön siviilipalvelusmies ja opiskellut valtio-oppia Jyväskylän yliopistossa