Eetu Jokela: Forssan ohjelma – hyvinvointivaltion toteutettu pohjapiirros?
Sosiaalidemokraatit saivat vappuna iskun palleaan, kun SDP oli Taloustutkimuksen gallupissa tippunut neljänneksi vaivaisella 16,2 prosenttin kannatuksella. Kaula duunareita puoleensa vetäviin perussuomalaisiinkin oli yli kaksi prosenttia, eikä asetelma ole sittemmin tehdyissä mittauksissa olennaisesti muuttunut.
Yllättävä tulos herätti luonnollisesti median mielenkiinnon – saatiinhan uutisaihetta sopivasti työväen juhlan alla. Helsingin Sanomat kyseli pääkirjoituksessaan sosiaalidemokraattien mission perään: Forssan ohjelma kun on suurin piirtein toteutettu ja hyvinvointivaltio rakennettu. Ilta-Sanomat kutsui Forssan ohjelman toteutumista jopa SDP:n ”ongelmaksi”.
Samaa yhtälöä on pohdiskeltu myös vasemmiston sisällä. Susanna Huovinen esimerkiksi on toivonut työväenliikkeelle uutta sanottavaa. ”Tarvitaan selkeä visio ja viesti kansalaisille. Tarvitaan varmaankin uusi Forssan ohjelma, jossa linjaamme yhtä rohkeasti tulevaa kuin toverit satakymmenen vuotta sitten”, nykyinen peruspalveluministerimme kirjoitti maaliskuussa Demokraatissa.
Elokuussa 110 vuotta täyttävä Forssan ohjelma on Suomen työväenliikkeen historian suuria merkkipaaluja. Työväenpuolue kytkeytyi silloin osaksi kansainvälistä sosialistista liikettä luokkataisteluoppeineen ja hyväksyi ohjelman, jossa vaadittiin muun muassa äänioikeutta, kuntien järjestämää ilmaista terveydenhuoltoa ja kieltolakia.
Ohjelmaa on pidetty sosiaalidemokraattisen ajattelun kirkkaimpana kiteytymänä, varhaisena visiona hyvinvointivaltiosta, joka on kohta kohdalta toteutunut – lukuun ottamatta ehkä kirkon ja valtion erottamista. Forssan perintö on ollut myös haluttua henkistä pääomaa, jonka hallintaoikeudesta on tavattu tapella tasavuosien koittaessa vasemmistopuolueiden järjestäessä kukin omia juhlallisuuksiaan.
Forssan ohjelmassa on kiistatta tunnistettavissa suomalaisen sosiaalipolitiikan ääriviivat, mutta sen kutsuminen hyvinvointivalion sinikopioksi on samalla anakronistinen, jälkiviisas tulkinta ohjelman hengestä. Äänioikeus, kunnallinen sairaanhoito, koulupakko ja muut ”lähimmät vaatimukset” kirjattiin tilapäisiksi välitavoitteiksi helpottamaan köyhälistön oloja, ennen kuin sosialistinen, yhteisomistukseen perustuva yhteiskunta saataisiin rakennetuksi.
Toisaalta monet Forssan reformivaatimukset ovat ajankohtaisia yhä tänäkin päivänä. Muodollisesti ohjelma saattaa olla pääosin täytetty, mutta sen henki on monessa kohtaa vielä toteutumatta. Esimerkiksi sukupuolten välillä vallitsee kyllä oikeudellinen tasa-arvo, mutta lasikatot ja palkkaerot ovat edelleen purkamatta.
Paikoin kehitys on ehtinyt kääntyä kielteiseen suuntaan. Sosiaalipalveluiden saatavuus kunnissa vaihtelee ja terveyserot kansalaisten parissa kasvavat. Forssassa vaadittiin progressiivista verotusta ja pääomille kovempaa veroa kuin ansiotyölle, mutta progressiivisten verojen osuus on laskenut tasaisesti parikymmentä vuotta, pääomatuloihin kohdistuu käytännössä tasavero ja varallisuusvero on poistettu kokonaan.
Suomen poliittisen historian kuuluisimman puolueohjelman ympärille on muodostunut 110 vuoden aikana myyttien ja jälkeenpäin tehtyjen tulkintojen kerros. Forssan ohjelman toteutuminen on usein toistettu anekdootti, suorastaan klisee, joka ansaitsee kriittistä tarkastelua aikamme yhteiskunnan näkökulmasta.
Eetu Jokela työskentelee Kalevi Sorsa -säätiössä harjoittelijana Forssan ohjelman arviointiin liittyvässä projektissa.