Globaalin talouden pyörteet ja vasemmiston vastatuuli

Suomen perinteisten vasemmistopuolueiden kannatus romahti toissaviikon eduskuntavaaleissa. Eurooppalaisen kehityksen näkökulmasta tulos ei ole järin suuri yllätys. Keskusta-vasemmistolaiset puolueet ovat nimittäin kaukana vuosituhannen vaihteen kannatusluvuista suurimmassa osassa Euroopan maista.

Kirjoittaja Antti Kaihovaara Antti Kaihovaara

Suomen perinteisten vasemmistopuolueiden kannatus romahti toissaviikon eduskuntavaaleissa. Eurooppalaisen kehityksen näkökulmasta tulos ei ole järin suuri yllätys. Keskusta-vasemmistolaiset puolueet ovat nimittäin kaukana vuosituhannen vaihteen kannatusluvuista suurimmassa osassa Euroopan maista. Kannatusta ovat syöneet euroskeptisten kansalliskonservatiivien esiinmarssi sekä toisaalta Syrizan ja Podemosin kaltaisen ”uuden vasemmiston” nousu erityisesti Etelä-Euroopassa.

Suomessa vasemmiston ahdinkoa selittää osittain karmeiden talouslukujen ohella epäonnistunut hallituskausi, joka sai loppua kohden surkuhupaisia piirteitä pääministeri- ja valtiovarainministeripuolueiden nokitellessa toisiaan. Pidempiaikaisia trendinmuutoksia ei voi kuitenkaan selittää ainoastaan taantumalla tai vaikealla hallitustaipaleella. SDP:n kannatus on laskenut vuodesta 1999 kolmanneksella ja vasemmistoliiton peräti 40 prosenttia.

kannatuksen muutos
Kansanedustajien paikat ja niiden muutos 1999–2015. Kuvio: Aki Reininmäki.

Pidemmällä aikavälillä yksi suurimmista syistä perinteisten vasemmistopuolueiden ahdinkoon on ollut niiden kyvyttömyys vastata globalisaation ja teknologisen kehityksen aiheuttamiin muutoksiin. Globaali talous yhdistettynä teknologisen kehityksen osaamista ja pääomaa suosivaan luonteeseen synnyttää suurempia raja-aitoja voittajien ja häviäjien välille kuin mihin modernit länsimaiset yhteiskunnat ovat tottuneet. Viime vuosikymmeninä häviäjiä ovat olleet tulonjakotilastojen perusteella erityisesti kehittyneiden maiden alempi keskiluokka ja työelämän ulkopuolella olevat.

Kehittyneissä maissa talouskasvun hedelmistä ovat päässeet nauttimaan erityisesti rikkain 1 %. Maailman ”litistyminen” on kohdellut kohtuullisen hyvin myös näiden maiden koulutetuista ja kielitaitoisista kaupunkilaisista koostuvaa ylempää keskiluokkaa. Tärkeä tulonjakoon vaikuttanut tekijä on ollut myös asuntojen arvonnousu suurkaupungeissa ja kasvukeskuksissa.

Toinen puoli kolikosta on kehittyvien talouksien nouseva keskiluokka, jonka ansiosta globaalit tuloerot ovat pienentyneet. Globaalin tulonjaon näkökulmasta tämän voi nähdä (rikkaimman prosentin irtiottoa lukuun ottamatta) positiivisena kehityksenä.

Globaalien tuloerojen kehitys näkyy alla olevasta kuviosta, joka kuvaa koko maailman ostovoimakorjattujen tulojen suhteellista kasvua eri tuloluokissa vuosina 1988–2008. Kehittyvien maiden keskiluokka ja rikkain 1 % erottuvat kuviosta selvästi omina korkeina pylväinään. Kehittyneiden maiden alempi keskiluokka (vrt. US lower middle class) on puolestaan jäänyt tulojen kasvussa selvästi jälkeen kaikista muista.

Tulojen kasvu
Lähde: Branko Milanovic 2014. http://www.huffingtonpost.com/branko-milanovic/winners-of-globalization-_b_4603454.html

Vastaava kehitys on nähtävissä myös Suomessa. Tulojen kasvu on parin vuosikymmenen ajan ollut suurinta ylimmässä tulokymmenyksessä ja kohtuullisen hyvää mediaanin ylittävissä tuloryhmissä. Mediaanin alapuolella kasvu on ollut heikompaa. Suomalaisista tulonsaajista noin kaksi kolmasosaa kuuluu globaalissa tulonjaossa 75. ja 99. prosenttipisteen välimaastoon. Talouden taantuman seurauksena tosin mikään ryhmä ei ole viime vuosina tehnyt erityistä irtiottoa muihin.

Keskiluokka ei ole katoamassa minnekään, mutta monet tulevaisuudentutkijat ja taloustieteilijät povaavat sen polarisoituvan tulevaisuudessa yhä selvemmin. Tässä yhteydessä huomio kannattaa kiinnittää pelkkiä numeroita laajempaan kokonaiskuvaan: globaalin tulonjaon häviäjillä ei ole montaa syytä tukea nykyisenkaltaista politiikkaa, jos samanaikaisesti kärki karkaa ja takaa tullaan kovaa vauhtia ohi.

Jos tulevaisuudelta voi odottaa vain heikkoa talouskasvua, joka sekin jakautuu epätasaisesti, luottamus järjestelmän oikeudenmukaisuuteen heikkenee. Seurauksena on joko passivoituminen tai pettymyksen kanavoituminen populistisiin liikkeisiin sekä globalisaation, euron ja maahanmuuton vastustamiseen. Tästä kotimaisena esimerkkinä toimii perussuomalaisten kannatuksen nousu 3700 prosentilla vuosina 1999–2015.

Hyvät ratkaisut ovat vähissä. Vasemmistolla ei ole juuri tarjota uskottavia keinoja inklusiivisen talouskasvun aikaansaamiseksi. Tästä ei kannata vetää johtopäätöstä siitä, että oikeistopuolueiden ratkaisut olisivat välttämättä yhtään sen parempia. Niiden äänestäjäkunnassa vain sattuu olemaan enemmän globalisaation voittajia.