Orpon hallituksen petetyt ja pidetyt talouslupaukset 

Kokoomuksen ja perussuomalaisten ennen vaaleja asettamat taloustavoitteet eivät ole toteutumassa. Velkaantuminen jopa kasvaa ja sopeutus on lähellä nollaa. Isoin petetty lupaus on kuitenkin perussuomalaisten takinkääntö, kun työntekijöiden asemaa heikennetään parillakymmenellä toimella. Puolueen ohjelmissa tästä ei kerrottu. Hallituksen verolinja ja sosiaaliturvaleikkaukset ovat lähellä kokoomuksen tavoitteita.

Petteri Orpon hallituksen ensimmäistä budjettiesitystä on käsitelty eduskunnassa kohta kaksi kuukautta. Se toimeenpanee hallituksen ohjelmaa varsin kattavasti. Nyt on siis hyvä hetki arvioida, miten hallituksen talouspolitiikka suhteutuu siihen, mitä hallituspuolueet lupasivat äänestäjille ennen vaaleja. 

Hallituksen talouspolitiikka on pitkälti sen kahden pääpuolueen, kokoomuksen ja perussuomalaisten, käsialaa. Siksi arvioin tässä blogissa hallituksen päätöksiä erityisesti niiden ennen vaaleja esittämien talouspoliittisten ohjelmien näkökulmasta. Kuten jäljempänä kirjoituksesta nähdään, molempien kädenjälki ei näy lopputuloksessa aivan yhtä paljon. 

Olen kirjoituksessa huomioinut myös muita lähteitä, kuten vaihtoehtobudjetteja sekä puoluejohdon kannanottoja. Talouspoliittiset ohjelmat antavat kuitenkin varsin hyvän yleiskuvan siitä, millaista talouspolitiikkaa kokoomus ja perussuomalaiset lupasivat äänestäjille ennen vaaleja. Niiden pohjalta voi siis arvioida, mitkä lupaukset petettiin ja mitkä pidettiin.

Velkaantuminen ei taitu euroissa eikä suhteellisesti, vaikka niin luvattiin 

Julkisen talouden sopeuttaminen ja velkaantumisen pysäyttäminen nousivat keskeiseksi teemaksi vaalien alla. Niin kokoomus kuin ja perussuomalaiset lupasivat vaalien alla mittavaa sopeutusta ja julkisen talouden tasapainottamista kahden vaalikauden aikana. 

Perussuomalaiset kritisoi edellistä Sanna Marinin hallitusta ohjelmassaan siitä, että se oli lisännyt ”neljässä vuodessa julkista velkaa kymmenillä miljardeilla euroilla”. Kokoomuksen mielestä taas edellisellä hallituskaudella syntyneitä ”lähes 40 miljardin euron alijäämiä ei voi perustella vain koronalla ja Venäjän hyökkäyssodalla Ukrainaan”.  

Velkaantuminen ei ole kuitenkaan taittumassa uuden hallituksen päätöksillä, kuten luvattiin. Uusimpien valtiovarainministeriön ennusteiden mukaan Orpon hallituskaudella valtio ottaa velkaa yli 40 miljardia euroa eli jopa hiukan enemmän kuin edellisellä hallituskaudella otettiin, vaikka silloin taloutta koetteli muun muassa koronapandemia (ks. kuvio 1).

Euroissa mitattuna velkaantuminen ei ole siis edes laskusuunnassa. Tänä vuonna valtion velka kasvaa uusimman arvion mukaan 10,2 miljardia euroa, kun hallituskauden lopussa vuonna 2027 velkaantumisen ennustetaan kasvavan 10,6 miljardilla eurolla.

Koko julkisen talouden tasolla tilanne on parempi, sillä muun muassa eläkerahastojen sijoitusten ennustetaan tuottavan voittoa. Silti julkinen velka kasvaa ennusteiden mukaan joka vuosi hamaan tulevaisuuteen sekä euroissa että suhteutettuna talouden kokoon. Valtiovarainministeriö ennusti lokakuussa julkisen velan kasvavan tämän vuoden 74 prosentista 82 prosenttiin vuonna 2027, kun sen suhteuttaa bruttokansantuotteeseen (ks. kuvio 2 perusura). Kahden vaalikauden päästä vuonna 2031 velkasuhde olisi jo liki 90 prosenttia, ja julkinen velka kasvaisi tuolloin noin viiden miljardin euron vuositahtia. Näin kauas ulottuviin arvioihin liittyy toki paljon epävarmuutta, kun lyhempääkin aikaväliä on vaikea ennustaa.

Orpon hallitus ei siis ole saamassa velkaantumista kuriin kokoomuksen ja perussuomalaisten vaalitavoitteiden mukaisesti, ellei taloudessa nähdä yllätyskäännettä parempaan nyt ennustetusta. Sellainen on lähinnä toiveiden varassa, sillä hallituksen omista päätöksistä ei ole odotettavissa olennaista positiivista vaikutusta talouteen. Vaikka sosiaaliturvan leikkausten uskotaan kannustavan useampia töihin, samanaikaiset leikkaukset todennäköisesti heikentävät kasvua ainakin lyhyellä aikavälillä, kuten esimerkiksi Talouspolitiikan arviointineuvosto on todennut. 

Kokoomuksen ja perussuomalaisten velkalupausten pettäminen johtuu suurelta osin siitä, että tavoitteet ovat yksinkertaisesti olleet epäuskottavia. Vielä vuosi sitten vaihtoehtobudjetissa kokoomuksen lupaukset olivat vieläkin kauempana todellisuudesta. Kirjoitin silloin blogissani, kuinka puolueen tavoittelema – nyt toteutuvaa paljon suurempi sopeutus – jäisi kymmeniä miljardeja vajaaksi sen velkaantumistavoitteesta. Puolueen silloinen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kai Mykkänen myönsi Iltalehdelle kymmenien miljardien ristiriidan kokoomuksen taloustavoitteissa.  

Vain kaksi kuukautta vaihtoehtobudjetin jälkeen julkaistussa talouspoliittisessa ohjelmassa kokoomus reivasi tavoitteitaan muun muassa luopumalla 60 prosentin velkasuhteen tavoittelusta vuodeksi 2031. Tavoitteen epäuskottavuutta kuvastaa se, että uusimpien ennusteiden mukaan sen saavuttaminen vaatisi tämän hallituskauden jälkeen vuosina 2028–2031 yhteensä noin sadan miljardin euron sopeutusta. Se on enemmän kuin valtion tämän vuoden budjetin noin 88 miljardin euron menot. Velan vähentämisen sijaan puolue päätyikin tammikuun talousohjelmassa paljon helpompaan tavoitteeseen ”julkisen talouden tasapainottamista” vuoteen 2031 mennessä. Euroissa laskettuna velka saisi siis kasvaa joka vuosi siihen asti.

Suora sopeutus on murto-osa siitä, mitä kokoomus ja perussuomalaiset tavoittelivat 

Toinen syy velkaantumisen jatkumiseen on se, että hallitus ei sopeuta taloutta kuin murto-osan siitä, mitä kokoomus ja perussuomalaiset ennen vaaleja lupasivat. Kokoomus esitti ohjelmassaan, että julkista taloutta ”tasapainotetaan suoraan kuudella miljardilla eurolla”. Perussuomalaisten tavoittelemat 2–4 prosentin vuosittaiset säästöt kaikille hallinnonaloille olisivat voineet tarkoittaa jopa suurempaa menosopeutusta. 

Ohjelmassaan hallitus tavoittelee kuuden miljardin sopeutusta, mutta siitä vain neljä miljardia on vaaliohjelmissa viitattua suoraa sopeutusta, kun loppu kaksi miljardia on mahdollisen työllisyyden kasvun varassa. Suoralla sopeutuksella tarkoitetaan menoleikkauksia ja veronkorotuksia, mutta hallituksen sopeutus on käytännössä täysin leikkausten varassa. 

Hallitusohjelman suora sopeutus jää siis kaksi miljardia kokoomuksen tavoitteesta. Tosiasiassa siitä jäädään kuitenkin paljon enemmän, sillä hallitusohjelman ”neljän miljardin sopeutus” on isoilta osin silmänkääntötemppu.  

Ensiksikin hallitus tekee hallituskaudella yhteensä neljän miljardin ”investointiohjelman”. Vuositasolla ohjelmaan käytetään siis noin miljardi euroa. Ohjelmaa ei ole huomioitu sopeutusluvuissa, vaikka iso osa investointiohjelman hankkeista on aivan normaaleja budjettitalouden menoja, kuten teiden ja väylien kunnostamista sekä kehittämistä. Sopeutus saadaan siis näyttämään isommalla kutsumalla menoja osittain investoinneiksi. 

Toiseksi sopeutuksesta miltei miljardi, vuoden 2027 tasolla 874 miljoonaa euroa, perustuu toiveeseen, että hyvinvointialueet onnistuisivat tehostamaan toimintaansa tämän verran. Tämä on epätodennäköistä ja on jopa aivan mahdollista, että hyvinvointialueiden menot jopa kasvavat ennustetusta.

Kolmanneksi hallituksen sopeutuksessa ei ole huomioitu sitä, että julkisia menoja kasvatettiin vuoden 2027 tasolla noin 2,1 miljardilla eurolla vaaliohjelmien jälkeen tehdyssä julkisen talouden suunnitelman niin kutsutussa teknisessä kehyksessä (ks. s. 99). Se johtuu erityisesti siitä, että valtion tutkimus- ja kehitysmenoja kasvatetaan reilusti uuden rahoituslain vuoksi. Kokoomuksen ja perussuomalaisten vaaliohjelmissa näitä menolisäyksiä ei ole huomioitu, joten niiden kattaminen olisi vaatinut lisäsopeutusta.

Lisäksi voi mainita, että hallitus ilmoitti syksyllä varainsiirtoveron alennuksesta, joka pienentää valtion verotuloja vuositasolla nettona noin 70 miljoonaa euroa. Tätä summaa huomioitu hallitusohjelmassa. 

Toteutuvan sopeutuksen määrä riippuu siis olennaisesti siitä, mitä menoja siinä huomioidaan. Jos edellä mainitut erät lasketaan yhteen, hallituksen suora sopeutus on lähempänä nollaa kuin kokoomuksen ja perussuomalaisten vaalien alla tavoittelemaa kuutta miljardia euroa (ks. kuvio 3). Näin arvioiden puheet tiukasta taloudenpidosta ovat vailla seiniä, vailla pohjaa.

Tätä korostaa sekin, että hallituksen omien päätösten lisäksi syyskuussa ilmoitettiin, että palkasta perittävät veronluonteiset työttömyysvakuutusmaksut ovat laskemassa 1,4 miljardilla eurolla. Julkinen talous heikkenee sen seurauksena yli miljardilla eurolla, vaikka hallitus päätti kerätä pienen osan summasta takaisin korottamalla tuloveroja noin 140 miljoonalla eurolla. Tämän osuuden työttömyysvakuutusmaksun laskusta hallitus arvioi perustuvan sen omiin päätöksiin. 

Hallituksen koviin puheisiin nähden löysästä talouslinjasta kertoo osaltaan se, että julkisen talouden pitkän aikavälin tilaa kuvaava kestävyysvaje ei laskenut hallitusohjelman myötä. Se on edelleen vuoden 2027 tasolla noin kolme prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Euroissa mitattuna kestävyysvaje jopa hieman nousi valtiovarainministeriön keväällä arvioimasta yhdeksästä miljardista kymmeneen miljardiin euroon.  

Hallituksen tiukan taloudenpidon uskottavuutta vie myös se, ettei se käytä veroja julkisen talouden vahvistamiseen, vaikka kokonaisveroasteen ennustetaan laskevan merkittävästi. Lasku johtuu työttömyysvakuutusmaksun laskun ohella erityisesti siitä, että hiileen perustuvat verotulot laskevat päästövähennysten myötä.  

Suhteutettuna vuoden 2022 tasoon kokonaisveroasteen laskun ennustetaan olevan vuoteen 2027 mennessä vuositasolla euroissa noin yhdeksän miljardia. Valtiontalous voitaisiin siis saada miltei tasapainoon pitämällä verotuksen taso ennallaan suhteessa bruttokansantuotteeseen. 

Leikkaukset kohdistuvat pienituloisiin, vaikka Purra lupasi muuta 

Hallituksen suora sopeutus jää siis lupauksiin nähden vaatimattomaksi, kun osaa menoista jopa kasvatetaan, eikä veronkorotuksia käytetä sopeutukseen. Pienituloisilla leikkaukset kuitenkin tuntuvat, sillä hallituksen sopeutuksesta suuri osa, noin 1,6 miljardia euroa, kohdistuu sosiaaliturvaan. 

Erityisesti leikkaukset tuntuvat työttömien perheissä, joissa tulonmenetykset voivat nousta satoihin euroihin kuussa. Asumistukea leikataan keskimäärin noin sadalla eurolla kuussa, lapsiperheiden kohdalla 140 euroa. Samaan aikaan hallitus kohdentaa veronalennuksia eniten kaikkein suurituloisimmille: niin kutsutun solidaarisuusveron alarajan nosto tarkoittaa yli 150 000 euroa vuodessa tienaavalle noin satasen veronalennusta kuussa. Sen lisäksi suurituloiset hyötyvät enemmän myös edellä mainitusta työttömyysvakuutusmaksun alennuksesta. 

Hallituksen linja on vastoin perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purran ennen vaaleja tekemää lupausta, jonka mukaan ”Kokoomus haluaa leikata pienituloisten etuuksista – Se ei meille käy”. Pienituloisten sijaan perussuomalaiset halusi leikata maahanmuutosta ja kehitysavusta. Leikkaukset niistä jäävät kuitenkin muutamaan sataan miljoonaan euroon eli valtaosa hallituksen leikkauksista kohdistuu suomalaisiin pienituloisiin. Kovin suuret leikkaukset maahanmuutosta ja kehitysavusta ovat yksinkertaisesti mahdottomia, sillä niihin käytettävät summat ovat verraten pieniä. 

Opiskelijat petetään, taas 

Juha Sipilän hallituskaudella nousi kohu, kun hallitus leikkasi opintotukea ennen vaaleja tehdyn lupauksen vastaisesti. Kokoomus oli tuolloin hallituksessa tekemässä päätöstä, ja puolue on pettämässä lupauksiaan opiskelijoille jälleen. Ennen kevään vaaleja Petteri Orpo sanoi, ettei kokoomus halua poistaa opintotuen hintatason nousua vastaavia indeksitarkistuksia. Niiden ansiosta opintotuki nousee kustannustason noustessa, jolloin opiskelijoiden toimeentulo pysyy keskimäärin ennallaan. 

Hallitus kuitenkin päätti, että opintotuen taso jäädytetään, vaikka hintojen ennustetaan nousevan. Se tarkoittaa ennusteiden mukaan sitä, että kuukausittaista opintotukea leikataan noin 30 eurolla vuoden 2027 tasolla. Yhteensä 59 miljoonan euron opintotukileikkaukset olisivat noin puolet verrattuna Sipilän hallituksen ohjelmansa pohjalta tekemiin leikkauksiin (ks. myös tämä päätös). Opintotuen leikkausten lisäksi kuitenkin myös Orpon hallituksen asumistuen leikkaukset heikentävät opiskelijoiden toimeentuloa. Opiskelijaruokakunnan yleinen asumistuki on laskemassa jo ensi vuonna keskimäärin 76 eurolla kuukaudessa.

Perussuomalaiset petti työntekijät ja heittäytyi elinkeinoelämän rengiksi 

Keskustelu julkisen talouden velkaantumisesta hallitsi vaalikeskusteluja, ja kokoomuksen sekä perussuomalaisten sopeutustavoitteet olivat varsin lähellä toisiaan. Voi vain ihmetellä, miksi ne eivät silti toteuta leikkaustavoitteitaan, kun niiden pienet hallituskumppanit eivät erityisemmin laittaneet hanttiin.

Nyt hallituksen kaavailema sopeutus on selvästi lähempänä oppositiopuolueiden linjaa, ja jopa alle sen. Tästä kertoo sekin, että oppositiopuolueiden vaihtoehtobudjeteissa julkista taloutta sopeutetaan hallitusta enemmän (ks. esim. keskusta, SDP, vasemmisto, vihreät). Olennainen ero on se, että ne käyttäisivät myös veroja sopeuttamiseen.

Siitä huolimatta voi sanoa, että etenkin perussuomalaisten suurin petetty lupaus suhteessa äänestäjille esitettyihin tavoitteisiin on hallituksen työmarkkinapolitiikka. Hallitusohjelmassa on parisenkymmentä työntekijöiden neuvotteluasemaa heikentävää toimea, joista yhtäkään ei löydy perussuomalaisten ohjelmista. Kokoomuksenkin ohjelmassa mainittiin niistä lähinnä työttömyysturvan alentaminen.  

Sen sijaan työntekijöiden ja niitä edustavien ammattiliittojen aseman heikentämistä ovat perinteisesti ajaneet elinkeinoelämän etujärjestöt. Vaikka niitä ei äänestetty vaaleissa, hallitus asettui elinkeinoelämän rengiksi sopiessaan hallitusohjelmasta Säätytalolla. 

Ison osan äänestäjistä voi olettaa ymmärtävän, että kokoomus ajaa elinkeinoelämän etua. Sen sijaan perussuomalaisten kohdalla voidaan puhua suuresta takinkäännöstä. Monet luulivat vielä vaalien alla puolueen edistävän työntekijöiden asemaa, eikä perussuomalaisten ohjelmissa mikään viitannut nyt nähtyyn työntekijöiden kurittamiseen. 

Lista hallituksen työntekijän asemaa heikentävistä toimista on siis pitkä. Oikeutta työtaisteluihin kavennetaan monin tavoin. Työnantajan neuvotteluvaltaa työpaikoilla vahvistetaan muun muassa helpottamalla lomautuksia, irtisanomisia ja määräaikaisuuksien käyttöä. Lisäksi leikkaukset työttömyysturvaan heikentävät työntekijöiden neuvotteluasemaa ja toimeentuloa. Kenties suurimpia häviäjiä ovat naisvaltaiset alat, kun muun muassa sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoitusta ollaan ajamassa ahtaammalle ja julkisen sektorin palkankorotuksia pyritään rajoittamaan. 

On selvää, että ennen pitkää nämä muutokset johtavat palkkojen ja työehtojen heikentymiseen useimpien kohdalla. Muutosta on vaikea perustella muuten kuin elinkeinoelämän edunvalvontana. Useimmat työntekijän asemaa heikentävät toimet eivät esimerkiksi lisää työllisyyttä tai tuo muita yleisemmin hyödyllisiä vaikutuksia. 

Hallituksen verolinja ja asumistuen leikkaukset kokoomuksen tavoitteiden mukaisia 

Vaikka hallituspuolueet ovat pettämässä talouslupauksiaan, hallituksen ohjelmassa on myös paljon tuttua etenkin kokoomuksen vaaliohjelmasta. Varsinkin perussuomalaiset piilotteli vaalien alla talouslinjansa yksityiskohtia, mutta sen talousohjelmasta pystyi silti lukemaan puolueen sopeutustavoitteiden olevan lähellä kokoomusta. Perussuomalaiset lupasi leikkauksia, mikä väistämättä kohdistuu pienituloisiin, kuten nyt nähdään. 

Kokoomuksen vaalitavoitteet näkyvät kuitenkin hallitusohjelmassa selvästi vahvemmin. Kirjoitin kesällä, kuinka hallitusohjelman verolinjaukset ovat varsin lähellä kokoomuksen tavoitteita. Jos kokoomuksen sopeutustavoitteista toteutuu enintään murto-osa, niin miljardin euron tuloveronalennustavoite on toteutumassa suunnilleen puoliksi.  

Kokoomuksen tavoittelemista puolen miljardin euron asumistukileikkauksista on toteutumassa vielä suurempi osa, kun asumistuki on laskemassa ensi vuodesta alkaen yli 300 miljoonalla eurolla. Valtiovarainministeriön arvioissa päätös heikentää pienituloisten toimeentuloa, mutta ei vahvista työttömyyttä.

Voidaan siis sanoa, että hallitus ajaa hallituspuolueiden arvojen mukaista politiikkaa. Siihen ei kuulu niinkään julkisen talouden turvaaminen kuin pienituloisten ja työntekijöiden kurittaminen. 

Toiminnanjohtaja
Lauri Finér
lauri.finer@sorsafoundation.fi

Kirjoittaja johtaa säätiötä ja tutkii verotusta koskevia aiheita.

Kuva: Hallitusneuvottelut 7.6.2023 (Lauri Heikkinen, valtioneuvoston kanslia CC BY 2.0).