Hallituksen puheet yhdeksän miljardin sopeutuksesta ovat silmänlumetta

Hallitus väittää sopeuttavansa julkista taloutta yhdeksällä miljardilla eurolla vuodessa. Luku perustuu kuitenkin valikoiviin laskelmiin, ja laskentatavasta riippuen todellinen sopeutus on enintään puolet siitä. Velka-asteen ennustetaankin kasvavan edelleen. Lisäverot auttaisivat suunnan kääntämisessä, mutta ennen kaikkea siihen tarvitaan talouden uudistamista ja kestävää kasvua.

Petteri Orpon hallitukselle on ollut tärkeää pitää yllä kuvaa siitä, että se huolehtii julkisesta taloudesta. Sillä se on perustellut erityisesti pienituloisia ja julkisia palveluja koskeneita leikkauksiaan.

Hallituksen puheissa tiukka taloudenpito on viime aikoina kiteytynyt yhteen lukuun, jota sekä pääministeri Orpo että valtiovarainministeri Riikka Purra ovat toistelleet puheissaan tänä keväänä: ”Sopeutamme yhteensä yhdeksän miljardia euroa.”

Puheet yhdeksän miljardin euron sopeutuksesta ovat kuitenkin silmänlumetta. Se käy ilmi esimerkiksi hallituksen tuoreesta julkisen talouden suunnitelmasta. Avaan tässä blogissa, mistä yhdeksän miljardin sopeutuksessa on kyse, ja kuinka paljon hallitus oikeasti sopeuttaa.

Julkisen talouden suunnitelmassa sopeutus on vain puolet yhdeksästä miljardista eurosta

Orpon ja Purran viittaama yhdeksän miljardin euron sopeutus koostuu viime vuoden hallitusohjelmassa sovitusta kuudesta miljardista sekä tämän kevään kehysriihen kolmesta miljardista (ks. kuvio 1). Sillä tarkoitetaan vuositason alijäämävaikutusta, jonka tarkasteluvuotena on hallituskauden viimeinen vuosi 2027.

Yhdeksästä miljardista seitsemän miljardia euroa on varsinaista suoraa sopeutusta, sillä kaksi miljardia perustuu oletettuun työllisyyden nousun vaikutukseen. Esimerkiksi Talouspolitiikan arviointineuvosto korosti tammikuun raportissaan, että nämä ”vaikutukset ovat hyvin epävarmoja”.

Epävarmuutta liittyy muihinkin hallituksen sopeutustoimiin. Sopeutuksesta noin miljardi euroa perustuu hyvinvointialueiden sekä kuntien mahdollisiin päätöksiin, eikä hallituksen omiin toimiin. Tältä osin kyse on enemmän teoreettisesta potentiaalista kuin sopeutuksesta, johon hallitus voisi itse vaikuttaa. Siksi tätä miljardin euroa erää ei ole huomioitu sopeutuksena edes hallituksen omassa julkisen talouden suunnitelmassa (ks. luku 9).

Noin kolme miljardia euroa hallituksen yhdeksän miljardin sopeutuksesta on siis lähinnä toiveiden varassa. Isompi ongelma koskee kuitenkin sitä, että yhdeksän miljardin lukuun on päädytty huomioimalla hallituksen talouspoliittiset päätökset vain valikoiden. Hallitus jättää siis huomioimatta toimia, jotka heikentävät julkista taloutta.

Tämän sopeutustavoitteiden ja todellisuuden ristiriidan nosti esiin myös Valtiontalouden tarkastusvirasto VTV viime joulukuun raportissaan:

”Hallituksen toimenpidekokonaisuus, jolla tavoitellaan julkisen talouden vahvistamista kuudella miljardilla eurolla, kattaa vain osan hallituksen finanssipoliittisista päätöksistä. […] Riskinä on, että kuuden miljardin euron toimenpidekokonaisuuden ulkopuoliset toimet olennaisesti pienentävät hallituksen koko finanssipolitiikan vahvistavaa vaikutusta julkiseen talouteen.”

VTV laski joulukuussa hallituksen edellisen julkisen talouden suunnitelman pohjalta, että hallitusohjelman todellinen sopeutus oli 1,3 miljardia euroa kuuden miljardin euron sijaan (ks. kuvio 2). Ero johtui olennaisesti siitä, ettei sopeutuksessa oltu huomioitu edellä mainittuja kolmea miljardia euroa, sillä niiden toteutuminen on epävarmaa.

Lisäksi sopeutusarviota pienensivät merkittävästi veronluonteisten sosiaalivakuutusmaksujen alennukset, joiden seurauksena sosiaaliturvarahastojen rahoitusasema heikentyi nettona 1,2 miljardilla eurolla. Tähän vaikutti erityisesti 1,4 miljardin euron työttömyysvakuutusmaksujen alennus, joka johtui osin hallituksen päätöksistä, ja jota se ei kokonaisuudessaan kompensoinut esimerkiksi korottamalla tuloveroja. VTV katsoi raportissaan, että ”työttömyysvakuutusmaksujen muutokset tulee huomioida hallituksen finanssipolitiikkaa arvioitaessa” ja näin on tehty myös julkisen talouden suunnitelman laskelmassa.

Myös uusi julkisen talouden suunnitelma sisältää VTV:n käyttämän vertailun, jossa on huomioitu myös tämän vuoden kehysriihen uudet päätökset. Sen perusteella hallituksen sopeutus on vuoden 2027 tasolla 4,4 miljardia euroa eli vain noin puolet Orpon ja Purran viittaamasta yhdeksästä miljardista (ks. kuvio 2). Vertailu osoittaa samalla, että hallitus päätti sopeuttaa kunnolla vasta tänä keväänä, sillä hallitusohjelman päätöksillä sopeutus olisi jäänyt pieneksi.

Oikea sopeutus voi jäädä murto-osaan yhdeksästä miljardista eurosta

Julkisen talouden suunnitelmassa ei siis ole huomioitu hallituksen sopeutusta kokonaan. Siinä ei kuitenkaan ole huomioitu myöskään hallituksen päättämiä lisämenoja kokonaisuudessaan, vaikka niiden toteutuminen on verrattain varmaa.

Ensiksi julkisen talouden suunnitelmassa on huomioitu vain noin 770 miljoonaa euroa hallitusohjelmassa päätetystä neljän miljardin euron investointiohjelmasta. Se lisää siis toteutuessaan menoja kolmen viimeisen hallitusvuoden aikana yli kolmella miljardilla eurolla eli noin miljardilla vuotta kohden.

Toiseksi julkisia menoja kasvatettiin vuoden 2027 tasolla noin 2,1 miljardilla eurolla julkisen talouden suunnitelman niin kutsutussa teknisessä kehyksessä (ks. s. 99). Se johtuu erityisesti siitä, että valtion tutkimus- ja kehitysmenoja kasvatetaan reilusti uuden rahoituslain vuoksi. Myös nämä lisämenot heikentävät julkista taloutta suhteessa hallituskautta edeltäviin lukuihin, mutta niitä ei ole huomioitu hallituksen yhdeksän miljardin sopeutuksen laskennassa.

Jos edellä mainitut lisämenot huomioidaan, olisi hallituksen sopeutus vuoden 2027 tasolla noin 1,3 miljardia euroa eli vain noin 14 prosenttia yhdeksästä miljardista (ks. kuvio 3). Tämä kertoo siitä, että toteutuvan sopeutuksen määrä riippuu olennaisesti siitä, mitä menoja siinä huomioidaan. Numeroilla on helppo johtaa harhaan, jos kuulija ei ole tarkkana.

Julkisen talouden vahvistaminen vaatii veroja ja talouden uudistamista

Vielä viime syksynä hallituksen tosiasiallinen sopeutus näytti siis jäävän nettona lähemmäs nollaa kuin kuutta miljardia. Tämä kertoo siitä, että julkisen talouden vahvistaminen on vaikeaa ilman verojen korottamista. Jo nyt leikkausten vaikutukset ovat monille pienituloisille kohtuuttomat ja palvelujen saanti heikkenee. Samalla lisämenotarpeet ovat suuret, kun turvallisuustilanne on heikentynyt, väestö ikääntyy ja päästöjen vähentäminen vaatii investointeja.

Vasta tämän kevään kehysriihessä nähtiin käänne, kun hallitus päätti korottaa myös veroja – tosin lähinnä arvonlisäveroa, joka kohdistuu suhteellisesti eniten pieni- ja keskituloisiin. Kaikkein suurituloisimmat ja varakkaimmat pääomatulojen saajat säästyvät edelleen sopeutukselta, vaikka suurituloisten pääomatulonsaajien verotus on ennestään kevyempää kuin keskituloisella palkansaajalla.

Tänä keväänä päätettyjen veronkorotusten ja lisäleikkausten myötä julkinen talous kuitenkin vahvistuu kiistatta, vaikka lopputulos onkin jäämässä murto-osaan yhdeksästä miljardista. Nyt velkaantumisen ennustetaan pienenevän hallituskaudella yhteensä kuudella miljardilla – siis vuositasolla keskimäärin 1,5 miljardilla – verrattuna viime syksyn julkisen talouden suunnitelmaan. Silti valtio ottaisi lisää velkaa vuosina 2024–2027 noin 40 miljardia euroa.

Vielä ennen viime vuoden vaaleja niin kokoomus kuin perussuomalaiset kritisoivat edellistä hallitusta saman mittaluokan velanotosta, vaikka tuolloin se johtui olennaisesti koronapandemiasta. Nyt todellisuus on tullut vastaan. Päähallituspuolueiden tavoitteet julkisen talouden tasapainottamisesta eivät ole toteutumassa. Uusimmassa valtiovarainministeriön talousennusteessa velka-aste kasvaa vielä pitkälle 2030-luvulle.

Kokoomus ja perussuomalaiset ovat siis pettämässä lupauksensa talouskurista, vaikka ne nostavat veroja tuntuvasti vaaliohjelmistaan poiketen, ja vaikka pienituloisten etuuksista leikataan Riikka Purran lupauksen vastaisesti. Voidaan hyvin kysyä, olivatko puolueiden vaaliohjelmien epärealistiset talouslinjat alun perinkin silmänlumetta. Ainakin hallitus on toteuttanut niiden varjolla työnantajia ja yritysten vauraita omistajia suosivaa politiikkaa.

Jos talouden kääntämisessä oltaisiin tosissaan, tarvittaisiin veronkorotusten ja menosäästöjen ohella – tai oikeastaan ensisijaisesti – talouden uudistamista ja ekologisesti kestävää kasvua. Se ei kuitenkaan ole lyhyellä aikavälillä ilmaista. Hallitus tavoitteleekin kasvua esimerkiksi uudella yritysverohyvityksenä toteutettavalla puhtaan tekniikan investointien kannustimella. Se voi maksaa valtiovarainministeriön arvion perusteella yhteensä jopa yli miljardi euroa.

Hallitus ei ole huomioinut tätäkään kustannusta sopeutuslaskelmissaan, ja se on kaavaillut lykkäävänsä laskun seuraavan hallituksen maksettavaksi. Tuen maksatuksen lykkäys sekä sen hyödyntämisen kapea aikaikkuna voivat kuitenkin tulla kalliiksi. Kaavaillussa muodossa hallituksen verotuki voi pahimmillaan kohdentua hankkeille, joiden suunnittelu on jo pitkällä – ja jotka toteutuisivat ilman tukeakin.

Toiminnanjohtaja
Lauri Finér
lauri.finer@sorsafoundation.fi

Kirjoittaja johtaa säätiötä ja tutkii verotusta koskevia aiheita.

Kuva: Tjeerd Wiersma: René Magritten maalaus Le faux miroir, 1928 (CC BY 2.0 DEED).