Hallituksen velkabluffi: yhdeksän miljardin sopeutus kuihtui puoleksi miljardiksi

Petteri Orpon hallitus hylkäsi huhtikuun kehysriihessä tavoitteensa velkaantumisen taittamisesta. Julkisen talouden alijäämä kasvaa sen uusilla päätöksillä noin neljällä miljardilla eurolla vuoden 2029 tasolla. Seurauksena hallituksen tavoittelema yhdeksän miljardin euron sopeutus on kutistumassa puoleen miljardiin. Sen veronalennuksista hyötyvät olennaisesti vain yli 8 000 euroa kuukaudessa ansaitsevat – siis runsaat 100 000 huipputuloista. Talouspolitiikan asiantuntija Jussi Systä arvioi kirjoituksessaan, että hallitus pyrkii velkabluffillaan painostamaan seuraavan hallituksen leikkauslinjalle.

Pääministeri Petteri Orpon hallitus päätti huhtikuun puoliväliriihessä merkittävistä veronalennuksista etenkin suurituloisille ja yrityksille. Se päätti myös uusista leikkauksista sekä merkittävistä lisämenoista etenkin puolustukseen. Käsittelen tässä blogitekstissä puoliväliriihen päätöksiä kasvun sekä hallituksen julkisen talouden tavoitteiden näkökulmasta. Aluksi kuitenkin avaan, kuka hallituksen veronalennuksista hyötyy.  

Veronalennuksista kasvua rikkaiden lompakkoon 

Hallituksen merkittävimmät toimet puoliväliriihessä olivat veronalennuksia. Se laski yhteisöveroa kahdella prosenttiyksiköllä 20 prosentista 18 prosenttiin. Alennus astuu voimaan vuonna 2027. Staattisesti veronalennus pienentää verotuloja 830 miljoonalla eurolla vuodessa. Yhteisöveronalennuksen hyödyt kohdistuvat pääosin suurituloisimmille sekä ulkomaalaisille yritysten omistajille. Kalevi Sorsa -säätiön raportissa arvioitiin vuonna 2023, että jopa 45 prosenttia yhteisöveron hyödystä kohdistuu suurituloisimmalle prosentille. 

Lisäksi hallitus laskee ansiotuloverotusta yhteensä reilulla miljardilla eurolla. Pieni- ja keskituloiselta palkansaajalta veronalennuksen hyöty haihtuu kuitenkin pois lähes kokonaan, kun työhuonevähennys ja ammattiliittojen jäsenmaksujen vähennysoikeus lakkautetaan.  

Kokonaisuutena vaikutus on esimerkiksi 2 000 euron kuukausituloilla järjestäytyneelle ja työhuonevähennyksen aiemmin saaneelle työntekijälle jopa 50 euroa miinusmerkkinen ja 4 000 euroa ansaitsevalle jää vuodessa käteen vain noin 30 euroa nykyistä enemmän (taulukko 1 ja kuvio 1). Sen sijaan suurituloisille veronalennus on moninkertainen: 10 000 euron kuukausipalkalla käteen jää vuodessa yli 1 800 euroa enemmän ja 16 000 euron tuloilla jo lähes 6 000 euroa lisää. Hallituksen väitteet veronalennusten painottumisesta pieni- ja keskituloisille eivät siis pidä paikkaansa.  

Pieni- ja keskituloisten vähäisiä veronalennuksia syövät entisestään ensi vuonna kasvavat veronluonteiset työttömyysvakuutusmaksut. Työllisyysrahasto on arvioinut, että työntekijöiden palkasta perittäviä työttömyysvakuutusmaksuja pitää korottaa ensi vuonna 0,25–0,75 prosenttiyksikköä. Tätä korotusta kompensoi hieman se, että maksun saa vähentää verotettavasta tulosta. 

Taulukko 1. Hallituksen kehysriihen tuloveropäätösten vaikutus käteen jääviin tuloihin kuukausipalkan mukaan (€ vuodessa) 

Suurituloiset hyötyvät ansiotuloveronalennuksista eniten (taulukko 1 ja kuvio 1), sillä heidän niin kutsuttuja marginaaliveroasteitaan lasketaan kuudella prosenttiyksiköllä 58 prosentista 52 prosenttiin. Kuviosta 1 nähdään, kuinka tämä veronalennus koskee käytännössä tuloja vain siltä osin, kun kuukausipalkka ylittää 8 000 euroa, ja sitä suuremmilla tuloilla hyöty kertautuu. Marginaaliveroasteella tarkoitetaankin lisätulosta eli esimerkiksi palkankorotuksesta maksettavaa veroa.  

Veronalennukset eivät ole tehokas keino vauhdittaa kansantalouden kasvua 

Yhteisöveron alentamista hallitus on perustellut sillä, että näin saataisiin yrityksiä investoimaan Suomeen, mistä seuraisi talouskasvua. Myös ansiotuloverojen alentamisen se toivoo lisäävän työn tekemistä sekä tuottavuutta ja sitä kautta kasvua. Elinkeinoelämän etujärjestöt ovat väittäneet, että nämä veronalennukset olisivat jopa kokonaan itsensä rahoittavia niin sanottujen dynaamisten vaikutusten vuoksi. Dynaamisilla vaikutuksilla tarkoitetaan veronalennuksesta seuraavia käyttäytymisvaikutuksia, kuten lisääntyneitä investointeja ja työntekoa. Näin verotulojen menetys teoriassa maksaa itseään takaisin, jos se synnyttää talouskasvua ja siten lisää verotuloja merkittävästi.   

Yhteisöveron alentaminen on kuitenkin taloustieteilijöiden enemmistön mukaan tehoton keino kasvun vauhdittamiseen. Hallitus ei ole väittänyt, että pieni- ja keskituloisten veronalennukset rahoittaisivat itseään. Sen sijaan ylimpien marginaaliverojen itserahoittavuudelle löytyy taloustieteilijöiden keskuudesta enemmän tukea. Tutkimusnäyttö etenkin nopeista positiivisista vaikutuksista kasvuun ja verokertymään on kuitenkin varsin ohutta.  

On syytä muistaa, että hallituksen marginaaliveronalennus hyödyttää vain noin sataatuhatta huipputuloista. Näin pienen ryhmän työntekopäätöksillä ei ole erityisen suurta vaikutusta koko kansantalouden kasvuun. Veronalennus kohdistuisi myös noin 10 000 isotuloiseen eläkeläiseen, joista vain harva on enää työelämässä. 

Siinä ei ole mitään uutta, että elinkeinoelämän lobbarit ja niitä lähellä olevat puolueet lupaavat suurituloisille suunnattujen veronalennusten rahoittavan itsensä ja hyötyjen valuvan kaikille. Retoriikka on tuttua jo Ronald Reaganin 1981 verouudistuksesta asti. Myöhemmin on kerta toisensa jälkeen todettu, ettei resepti toimi. Siihen nähden onkin yllättävää, että myös valtiovarainministeriön (VM) virkakunta muutti aiempaa kantaansa ja asettui tukemaan hallituksen päätöksiä. VM:n uusille arvioille ei olekaan löytynyt asiantuntijoiden keskuudesta tukea. 

Julkisen talouden tavoitteet lipuvat hallituksen käsistä ja se kikkailee alijäämälukuja alemmaksi 

Hallitus on pyrkinyt talouspolitiikallaan ennen muuta kahteen tavoitteeseen. Se on tavoitellut julkisen talouden velkasuhteen kasvun taittamista sekä enintään yhden prosentin alijäämää suhteessa bruttokansantuotteeseen (BKT) hallituskauden päätteeksi. VM:n kehysriihen jälkeen julkaiseman talousennusteen sekä hallituksen oman julkisen talouden suunnitelman mukaan molemmat tavoitteet ovat jäämässä vain haaveeksi.  

Hallituksen tavoitteena on siis pysäyttää julkisyhteisöjen velan kasvu suhteessa BKT:hen. Uusimmassa VM:n ennusteessa velka-aste kuitenkin jatkaa kasvuaan ja vuoteen 2029 mennessä kasvaa 89,9 prosenttiin, eli lähelle EU:n finanssipoliittisten sääntöjen kriittistä 90 prosentin rajaa. Tuon rajan ylittäminen voi johtaa komission vaatimuksiin merkittävästä lisäsopeutuksesta. 

Valtiovarainministeriö ennustaa, että pelkästään valtiontalouden alijäämä on vuonna 2026 7,0 miljardia, vuonna 2027 9,6 miljardia, 2028 11,8 miljardia ja 2029 jo 12,6 miljardia, joka on enemmän kuin vuoden 2025 alijäämä (ks. taulukko 2).  

Taulukko 2. Valtion budjettitalouden ennustetut tulot, menot ja alijäämä (miljardia euroa) 

Lähde: Kehysriihen 2025 tiedote.                  *lisätalousarvio. 

Vuoden 2026 alijäämää pienentää 2,4 miljardilla Valtion asuntorahaston kassan tulouttaminen valtion budjettiin rahaston lakkauttamisen vuoksi. Ilman tätä alijäämä olisi siis ensi vuonnakin 9,4 miljardia. Vuoden 2027 alijäämää taas pienentää Valtion eläkerahastosta otettu ”siltarahoitus”, jolla vähennetään velanottotarvetta yhtenä vuonna. 

Eläkerahastosta otettu “vippi” ei tietystikään vähennä koko julkisen talouden tasolla nettovelkaantumista. Vippi näyttää kuitenkin valtion alijäämäluvuissa paremmalta. Ilman kikkailua alijäämä olisi siis yli kymmenen miljardia vuonna 2027. 

Myöskään hallitusohjelman tavoite koko julkisen talouden alijäämän painamisesta yhteen prosenttiin vuoteen 2027 mennessä ei ole toteutumassa. Uusimmassa ennusteessa julkisen talouden alijäämä ylittää niin sanotun EU:n tarkkailuluokan rajan, eli kolme prosenttia suhteessa BKT:een, koko ennustejakson ajan (ks. taulukko 3). Suunnanmuutos on merkittävä, sillä vasta viime vuonna hallitus perusteli leikkauspäätöksiään tarkkailuluokan välttämisellä.  

Taulukko 3. Julkisen sektorin alijäämä (% BKT:sta) 

Lähde: Valtiovarainministeriön taloudellinen katsaus, kevät 2025, sivu 78.    

 *Ennuste 

Julkisen talouden suunnitelman julkistuksen yhteydessä hallitus ilmoittikin, että Suomi hakee kansallisen poikkeuslausekkeen aktivointia, jotta Euroopan komissio ei puuttuisi alijäämien nousuun yli sovittujen raja-arvojen. Perusteluna poikkeamalle hallitus esitti puolustusmenojen kasvua, vaikka tosiasiallisesti rahaa käytetään myös rikkaimpien veronalennuksiin.  

Hallitus kattaa osan kehysriihessä päättämistään veronalennuksista leikkaamalla valtionhallinnosta, kehitysavusta sekä kuntien valtionosuuksista ja korottamalla veroja. Se korottaa esimerkiksi kaivosveroa sekä poistaa ammattiliittojen ja työnantajajärjestöjen jäsenmaksujen verovähennysoikeuden. Nämä päätökset eivät kuitenkaan riitä kattamaan veronalennusten ja uusien menojen vaikutusta likimainkaan kokonaan. 

Hallituksen “yhdeksän miljardin euron sopeutus” on kuihtumassa lähelle nollaa 

Hallitus on tähän asti väittänyt, että se pyrkii sopeuttamaan julkista taloutta yhdeksällä miljardilla eurolla. Esimerkiksi Valtion talouden tarkastusvirasto (VTV) on kuitenkin raporteissaan huomauttanut, että hallituksen toteuttama tosiasiallinen sopeutus selvästi sen tavoitteita pienempää – esimerkiksi viime vuoden Julkisen talouden suunnitelmassa se oli vain noin puolet yhdeksästä miljardista. Kehysriihen jälkeen julkaistussa uudessa Julkisen talouden suunnitelmassa luku on painunut jo lähelle nollaa.   

Kun viime vuoden Julkisen talouden suunnitelmassa hallituksen sopeutus oli noin 4,5 miljardia kehyskauden lopulla, puoliväliriihen jälkeen sopeutus oli supistunut 0,5 miljardiin euroon vuoden 2029 tasolla (ks. kuvio 2). Toisin sanoen hallitus oli laskenut veroja ja lisännyt menoja neljä miljardia euroa viime vuoteen verrattuna ja on jäljessä jopa 8,5 miljardia euroa sen yhdeksän miljardin euron sopeutustavoitteesta.  

Hallituskauden lopussa vuonna 2027 hallituksen sopeutus on hieman suurempi, 2,6 miljardia euroa. Tämä johtuu siitä, että osa hallituksen päättämien menolisäysten ja veronalennusten vaikutuksista ajoittuu seuraavalle hallituskaudelle. Esimerkiksi puolustusmenot nousevat olennaisesti vuonna 2029. 

Velkapommi voi räjähtää seuraavan hallituksen käsiin – jos se uskoo velkabluffiin 

Hallituksen kehysriihen päätökset siis kasvattavat alijäämiä pitkälle seuraavalle hallituskaudelle. On selvää, että näin Orpon hallitus rajoittaa myös seuraavan hallituksen talouspolitiikkaa. Ilmiö on tuttu talousteoreettisesta kirjallisuudesta. Tutkimuksissa on todettu, että pienempää julkista sektoria ajava hallitus, voi tehdä suurempia alijäämiä rajoittaakseen seuraavan hallituksen liikkumatilaa.  

Seuraavan hallituksen aloittaessa näemme epäilemättä taas vaatimuksia leikata hyvinvointivaltion etuuksia ja palveluja julkisen talouden tasapainottamiseksi. Orpon hallitus yrittää siis eräänlaista velkabluffia. Se väittää sopeuttavansa julkista taloutta merkittävästi ja tasapainottavansa velkasuhteen. Tosiasiallisesti se supistaa julkista sektoria ja jakaa veronalennuksia rikkaille. Bluffia ei kannata ostaa, vaan pelata pöytään omat kestävän kasvun ja hyvinvointivaltion kortit. 

Mitä se sitten tarkoittaisi? Finanssipolitiikan kiristäminen ei toki olisi näissä olosuhteissa hyvää suhdannepolitiikkaa.  

Hallituksen veronalennukset eivät myöskään ole tehokas keino hakea kasvua. Kestävään kasvuun tarvittaisiin sen sijaan oikein kohdennettuja julkisia ja yksityisiä investointeja sekä kotimaisen kysynnän tukemista pieni- ja keskituloisten ostovoimaa kasvattamalla.  

Perumalla pienituloisiin kohdistuneita leikkauksia vahvistettaisiin kotimaista kysyntää. SOSTE:n laskelmat osoittavat, että näin vähennettäisiin myös köyhyyttä tehokkaasti. Investointeja tulisi kohdentaa esimerkiksi asuntorakentamiseen sekä vihreää siirtymää tukevaan korkean jalostusasteen tuotantoon. Uuden talousajattelun keskuksen tuoreen raportin mukaan kysyntää ruokkivat investoinnit auttaisivat myös velkaantumisen selättämisessä.  

Jussi Systä vastaa säätiön talouspolitiikan tutkimuksesta ja siihen liittyvästä toiminnasta. Systä viimeistelee Tampereen yliopistossa poliittisen talouden alan väitöskirjaansa julkisen talouden kestävyyden teorioista.

Kuva: Kuva: Jun Aishima CC BY-SA 2.0