Hallitus ajoi Suomen EU-komission armoille silmät ummessa

EU:n uudet finanssipolitiikan säännöt voivat edellyttää vuosikymmenen vaihteessa Suomelta jopa yli kymmenen miljardin euron lisäsopeutusta aiempien päätösten päälle. Vaatimukset johtuvat hallituksen ja virkamiesten itse ajamista sääntömuutoksista, joiden seuraukset ymmärrettiin vasta jälkikäteen. Ne rajoittavat Suomen itsemääräämisoikeutta vuosikausiksi eteenpäin ja pakottavat neuvotteluihin EU-komission kanssa.

EU-jäsenmaat pääsivät viime joulukuussa sopuun uusista, niiden julkista taloutta ohjaavista finanssipolitiikan säännöistä. Säännöt tulivat voimaan huhtikuussa, kun myös Euroopan parlamentti oli kuitannut muutokset.  

Sääntöjen uudistus oli kokonaisuutena vuosien prosessi. Komissio antoi pohjaesityksensä viimeisiä neuvotteluja varten huhtikuussa 2023 ja Petteri Orpon hallitus päätti Suomen neuvottelutavoitteista ensi töikseen heinäkuussa 2023.

Suomi tavoitteli neuvotteluissa valtiovarainministeri Riikka Purran johdolla tiukkoja sääntöjä. Suomi halusi jäsenmaiden velkaantumista rajoittavan EU:n liiallisen alijäämän menettelyn säilyttämistä sekä sitä vahvistavien niin kutsuttujen turvalausekkeiden kirjaamista sääntöihin.

Lukuisten arvioiden mukaan uudet säännöt ovat varsin tiukat, vaikka niihin tuli eräitä lievennyksiä suhteessa aiempiin. Esimerkiksi niin aiempiin kuin uusiin sääntöihin sisältyvä 60 prosentin velkasuhderaja ylittyy noin puolessa EU-jäsenmaista. Seitsemän maata Ranskan johdolla joutui heti kesäkuussa liiallisen alijäämän menettelyyn eli niin kutsutulle tarkkailuluokalle.

Uudet velkasäännöt voivat edellyttää Suomelta jopa yli 10 miljardin lisäsopeutusta

Viime viikolla mediaan nousi merkittäviä tietoja viime vuoden neuvotteluprosessista ja sen aikana sovittujen sääntöjen seurauksista. Suomen neuvotteluissa vaatimat muutokset turvalausekkeisiin (ks. jäljempänä) näyttävät edellyttävän lisää menoleikkauksia tai veronkorotuksia, vaikka hallitus on jo ennestään päättänyt miljardien sopeutuksesta.

Summat ovat valtavia. Valtiovarainministeriön maanantaina julkaisemasta finanssipolitiikan keskipitkän aikavälin suunnitelmasta nähdään EU-komission niin kutsuttu viiteura, joka kertoo sääntöjen edellyttämästä sopeutuksesta. Sen mukaan Suomen pitäisi sopeuttaa julkista taloutta vuosittain keskimäärin 0,76 prosenttiyksikköä suhteessa bruttokansantuotteeseen. Näin ”pieneksi” sopeutus jää, jos sääntöjen edellyttämään sopeutusaikatauluun saadaan pidennystä vuoteen 2031 asti ja talous kehittyy ennustetusti.  

Euroiksi muutettuna 0,76 prosenttiyksikön vuosisopeutus tarkoittaa noin 6 miljardia euroa hallituskauden lopulla vuonna 2027 ja 15 miljardia euroa vuonna 2031. Lukuja voi verrata esimerkiksi siihen, että kaikki opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan menot ensi vuoden budjetissa ovat 8,5 miljardia euroa.

Vuoteen 2031 mennessä pitäisi siis sopeuttaa 6 miljardia euroa lisää, jos hallitus onnistuisi sopeuttamaan vielä tavoittelemallaan 9 miljardilla eurolla tällä hallituskaudella. Todennäköisesti vaatimus olisi suurempi, sillä edeltävissä arvioissa on jo ennestään huomioitu joitain hallituksen sopeutuspäätöksiä. Tarkemmat luvut selviävät vasta myöhemmissä keskusteluissa komission kanssa.

Lisäksi julkisen talouden suunnitelmassa todelliseksi hallituskauden sopeutukseksi on arvioitu 9 miljardin euron sijaan 4,4 miljardia.

Voi siis olla, että säännöt edellyttävät lisäsopeutusta jo tällä hallituskaudella. Seuraavan hallituskauden lopulla tarvittaisiin jo yli 10 miljardin euron lisäsäästöt.

Saman suuntaisiin Suomea koskeviin sopeutusarvioihin on päätynyt myös tunnettu eurooppalainen Bruegel-ajatushautomo. Pidemmällä ajalla vaikutukset voivat nousta edelleen, jos sopeutus syö kasvua, kuten tutkimusten mukaan voi käydä.

Sopeutus olisi korkeampi myös, jos Suomi ei saisi komissiolta pidennystä sopeutusaikatauluun. Normaalilla neljän vuoden aikataululla vuositason sopeutus olisi noin tuplasti korkeampi eli 1,6 prosenttiyksikköä suhteessa bruttokansantuotteeseen.

Suomen vaatimat muutokset turvalausekkeisiin osuvat omaan nilkkaan

Teknisesti muutoksessa on kyse siitä, miten lakisääteiset eläkerahastot huomioidaan velkasääntöjen laskennassa. Aiemmasta poiketen uusissa säännöissä eläkerahastojen ylijäämä ei pienennä velkaantumista.

Aiempien sääntöjen taustalla oli Suomen 1990-luvulla neuvottelema poikkeus, joka auttoi Suomea pysymään silloisten velkasääntöjen puitteissa. Muutos antoi Suomelle liikkumavaraa, eikä sillä ollut muille maille olennaista vaikutusta, sillä Suomen eläkejärjestelmä on EU:ssa poikkeuksellinen. Muualla ei ole varauduttu tuleviin eläkkeisiin samanlaisilla rahastoinnilla.

Tämä kertoo jotain olennaista EU:n velkasäännöistä. Ne eivät ole objektiivista rakettitiedettä vaan – kuten Riikka Purra sanoi joulukuussa – ”kompromissi”, joka syntyy poliittisten neuvottelujen lopputuloksena.

Tätä kompromissia tulee arvioida ennen muuta sen seurausten kautta. Nyt seuraukset näyttävät Suomen kannalta surkeilta. Velkasäännöt asettavat tiukat puitteet Suomen talouspolitiikalle pitkälle tulevaisuuteen.

Suomen ajaman muutoksen asettaa outoon valoon myös se, ettei sillä ole oikeastaan muille maille merkitystä, sillä niiden eläkejärjestelmät ovat niin erilaisia. Bruegel-ajatushautomon raportista selviää, että Suomen vaatimat turvalausekkeet vaikuttavat lähivuosina merkittävästi vain ja ainoastaan Suomeen.

Näyttää siis siltä, että Suomi on vaatinut itse päästä Brysselin byrokraattien armoille. Ja se on myös onnistunut: viime viikon mediatietojen mukaan Suomi on pyytänyt komissiolta lisäaikaa itse vaatimiensa sääntöjen aiheuttamista säästövaatimuksista selviämiseen.

Perussuomalaiset ovat hallituksessa kaventaneet Suomen itsemääräämisoikeutta

Vielä hämmentävämpiä ovat kuitenkin Helsingin Sanomien tiedot viime vuoden neuvotteluprosessista. Valtiovarainministeriön ylimmän virkamiehen, kansliapäällikkö Juha Majasen, mukaan turvalausekkeen muutosta olivat ”pyytäneet” suomalaiset virkamiehet eikä ”sitä käsitelty esimerkiksi poliitikkojen kanssa”. Majanen myös myönsi, ettei uuteen laskentatapaan sisältyvä epäsuhta ollut hänen tiedossaan ennen viime viikkoa: yksityisen sektorin eläkemenojen kasvu lisää laskennassa Suomen velkaantumista, vaikka eläkerahastojen ylijäämä ei sitä pienennä.

Näyttää siis siltä, että virkamiehet ovat ajaneet sääntöihin muutoksia, vaikka niillä voi olla iso vaikutus valtiontalouteen ja sitä kautta kaikkiin suomalaisiin. Demokratiassa tällaiset päätökset kuuluvat kansan valitsemille poliitikoille.

Tässä tapauksesta päätöksestä vastaa valtiovarainministeri Purra, joka ei siis ole mitä ilmeisimmin itse perehtynyt päätöksen yksityiskohtiin sitä tehtäessä. Tätä voidaan pitää käsittämättömänä, kun kyse on jättiluokan päätöksestä, joka rajoittaa Suomen talouspolitiikan liikkumavaraa pitkälle tulevaisuuteen. Toki virkamiehilläkin on vastuunsa, jos ministeri on kuitannut päätöksen tietämättä, että säkissä voi olla sika.

Purran perussuomalaiset tunnetaan puolueena, joka on jo pitkään vaatinut EU:n toimivallan rajoittamista ja Suomen kansallisen itsemääräämisoikeuden lisäämistä. Ennen kevään vaaleja sen kritiikin kohteena olivat muun muassa EU-säännökset, joilla määrätään, että korkkien pitää pysyä kiinni juomapakkauksissa.

Nyt perussuomalaiset on kuitenkin ajanut hallituksessa taloussääntöjä, jotka voivat pakottaa uusiin miljardileikkauksiin – seurauksena sadoiltatuhansilta suomalaisilta voidaan viedä niin korkit, pullot kuin niiden sisältökin.

EU:n taloussäännöillä on iso merkitys

EU:n alijäämäsäännöt eivät välttämättä johda suoriin seurauksiin, sillä niiden noudattamista valvova komissio on käyttänyt poliittista harkintaa niiden soveltamisessa. Poikkeuksista voi seurata muun muassa sakkoja, mutta käytännössä niitä ei ole määrätty.

Säännöillä on silti suuri vaikutus, vaikkei sakkoja tulisikaan. Jo sillä on vaikutusta, että komissio voi puuttua Suomen talouspolitiikkaan, jos sääntöjen rajoissa ei pysytä. Viime keväänä hallitus perusteli sopeutuspäätöksiään nimenomaan EU:n alijäämämenettelyn välttämisellä. On päivänselvää, että tällaisilla paineilla on valtava vaikutus politiikkaan kaikkialla Euroopassa.

Mitä asialle sitten pitäisi tehdä? Ainakin uudet velkasäännöt olisi syytä pyrkiä seuraavalla kerralla neuvottelemaan sellaisiksi, että Suomen ja muiden kannattaa niitä aidosti noudattaa. Muuten syödään koko sääntöperäisen järjestelmän uskottavuutta. Nyt säännöt voivat pakottaa säästöihin, jotka heikentävät niin hyvinvointia kuin kasvua.

On kuitenkin selvää, että vasta voimaan tulleita velkasääntöjä ei EU:ssa ihan heti uusita. Suomen voikin olla pakko totutella neuvottelemaan talouteen liikkumavaraa komissiolta myös jatkossa.

Toiminnanjohtaja
Lauri Finér
lauri.finer@sorsafoundation.fi

Kirjoittaja johtaa säätiötä ja tutkii verotusta koskevia aiheita.