Hanna Ylöstalo: Hoiva tai kotityö eivät ole pelkkiä kulueriä

Kalevi Sorsa -säätiö järjesti syyskuussa nuorille suunnatun Reilun siirtymän retriitin. Tampereen yliopiston apulaisprofessori Hanna Ylöstalo puhui tilaisuudessa feministisestä poliittisesta taloudesta ja eriarvoisuudesta. Esityksen voi nyt katsoa säätiön Youtube-kanavalta.

Ylöstalo korosti, että talous ei ole sukupuolineutraali järjestelmä. Sukupuolittunut työnjako sekä sukupuoleen, luokkaan ja rodullistamiseen liittyvät valtasuhteet muovaavat ihmisten asemaa taloudessa. Yritykset hyötyvät esimerkiksi naisten halvasta työvoimasta ja globaalin etelän ja pohjoisen välisestä epätasa-arvosta, kun taas valtiot nojaavat pitkälti palkattomaan hoivatyöhön. 

Feministinen taloustiede pyrkii tekemään nämä valtasuhteet näkyviksi ja laajentamaan käsitystä taloudesta. Taloutta ei tule ymmärtää vain rahatalouden, palkkatyön ja finanssimarkkinoiden kautta, vaan siihen sisältyy myös elämää ylläpitävä ja uusintava toiminta, kuten hoiva, kotityö ja lasten kasvatus. Tätä sosiaaliseksi uusintamiseksi kutsuttua työtä tehdään osittain palkkatyönä, mutta merkittävä osa siitä on palkatonta ja useimmiten naisten tekemää. 

Palkattoman työn mittakaava on valtava. Tilastokeskuksen mukaan kotitaloustuotannon bruttoarvo oli vuonna 2020 noin 121 miljardia euroa – yli 40 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Nykyisissä talousmittareissa tämä työ kuitenkin jätetään täysin huomiotta. Näin valtava osa taloudellisesta toiminnasta pysyy näkymättömissä, vaikka se on välttämätöntä koko yhteiskunnan ja talouden toiminnalle. 

Ylöstalo huomautti, että sosiaalinen uusintaminen ei ole rajaton resurssi. Se kuluttaa tekijöidensä aikaa ja voimavaroja, ja sen ehtyminen näkyy esimerkiksi terveydenhuollon kriisinä. Palkattomana se jää talouspolitiikan mittareissa näkymättömäksi, ja palkkatyönä tehtynä se esitetään usein vain kulueränä. 

Sosiaalinen infrastruktuuri on kuitenkin investointi. Feministiset toimijat, kuten UK Women’s Budget Group, korostavat, että terveydenhuolto ja hoiva eivät ole pelkkä menoerä vaan sijoitus yhteiskunnan hyvinvointiin ja sosiaaliseen infrastruktuuriin – samaan tapaan kuin investoinnit teihin tai energiaan. 

Ylöstalo muistutti, että talouspoliittiset päätökset ovat aina arvovalintoja. Silti niistä puhutaan usein vaihtoehdottomina, mikä ylläpitää käsitystä nykyisestä järjestelmästä ainoana mahdollisena. Tähän liittyy kulttuuriteoreetikko Mark Fisherin käsite kapitalistinen realismi: kaikki ideat talouskasvun, kulutuksen ja palkkatyön lisäämisen ulkopuolelta näyttäytyvät epärealistisina. 

Vaihtoehtoja kuitenkin on. Ylöstalo painotti, että politiikka voi olla myös mahdottoman kuvittelua: ilman vaihtoehtoisten tulevaisuuksien hahmottamista demokratia on vaarassa kaventua pelkäksi hallinnoinniksi.  

Katso koko luento (46 minuuttia) säätiön Youtube-kanavalta. Voit myös lukea tutkijatohtori Emma Lambergin kirjoituksen feministisestä talousajattelusta täältä.