Helsinki – Hong Kong

Toiminnanjohtaja Mikko Majander kävi tarkastamassa, miten Sorsa-brändi pärjää Aasiassa. Hong Kongin pääkonsuli Jari Sinkari vei konsulttina ravintola FINDSiin…

Kirjoittaja Mikko Majander Mikko Majander

KELLON LÄHESTYESSA KESKIYÖTÄ Helsinki–Vantaan lentokentällä on hiljaista. Joensuuhun pääsee vielä, samoin Turkuun, Tallinnaan sekä Ouluun. Ja Hong Kongiin.

Finnair on ylpeä asemastaan idän porttina ja lupaa maantieteellisesti lyhyintä reittiä Aasiaan. Silti edessä on kymmenisen tuntia lentoa ennen seuraavaa maakosketusta. Kun samaan aikaan kellosta hupenee kuusi tuntia, niin perille saavuttaessa ollaan jo pitkällä iltapäivän puolella.

Otan vielä oluen kuin rituaalina reissuun lähdölle – tai laukaisemaan ahdistusta, jonka ajatus ahtaassa istumisesta pitkään paikallaan aiheuttaa. Keskustelukumppaniksi osuu kaveri, jota maantieteelliset rajat eivät tunnu juuri rajoittavan.

Hänet on noukittu aikoinaan Aalto-yliopistosta maailmalle, yksi työ johtanut toiseen, heittänyt Saksaan ja eri puolille Yhdysvaltoja. Nyt on kiinnostavia hankkeita käynnissä muun muassa Kiinassa, siinä missä Helsingin Lauttasaaressakin, kotinurkillani.

Repusta löytyy pöytään läppäri, josta aukeaa parilla klikkauksella Hong Kongin kartta korttelin tarkkuudella. Yritän painaa mieleen vinkkejä, mistä kadunkulmasta saa syödäkseen hyviä wontoneita, kun koneellemme kailotetaan jo viimeistä kuulutusta. Seikkailu voi alkaa.

 

KUN 1970-LUVUN ALKUPUOLEN pentuna löysin pöydällä pyörivän maapallon ja karttakirjan, Hong Kong oli suurin piirtein yhtä eksoottinen ja todennäköinen matkakohde kuin Timbuktu. Paikkoja, joissa korkeintaan Tintti oli käynyt.

Heikkolaatuisista leluista ja muovikrääsästä oppi halveksimaan leimaa Made in Hong Kong, vaikka halpatyön hikipajoista ei mitään ymmärtänyt.

Noista ajoista on aika matka siihen pilvenpiirtäjien viidakkoon, joka kahden puolen Victoria Harbouria lyö ällikällä, kun sen omin silmin näkee paikan päällä. Maailman luksustuotteiden huippumerkeillä on siellä vieri vieressä omat suuret liikkeensä joka ostoskadulla ja kauppakeskuksessa, joita on paljon.

Kaupunki on kuin globaalikapitalismin keihäänkärki: raha liikkuu ja käy pyydykseen. Hong Kongin pörssi on yksi maailman suurimmista, eikä siirtyminen Britannian lipun alta kommunistisen Kiinan erityishallintoalueeksi ole menoa hillinnyt.

Päinvastoin. Pääomat kasautuvat nyt taskuihin, joissa ennen kannettiin puhemies Maon punaista kirjaa.

 

SAMALLA KUN MAAT AVAUTUVAT alati laajentuville markkinoille, maapallo kutistuu, myös muussa kuin talouden mielessä. Jos 1970-luvulta muistaa Keihäsmatkat ja Los Pacosin, niin tämän ajan Kanariansaaret taitavat löytyä Thaimaan pattayilta.

Osaajille asetelma luo mahdollisuuksia. Koodaajien kieli on kansainvälistä ja kelpaa kaikkialla, missä kaivataan tietoteknisiä ratkaisuja ja innovaatioita.

Mutta rajat madaltuvat muiltakin kuin nörteiltä. Esimerkiksi mestarikokeille löytyy kysyntää, ja suurkaupunkeihin mahtuu monenlaista kulinarismin kirjoa, vaikka kilpailu eri keittiöiden välillä on kovaa.

Perhon ja Palacen kasvatti Jaakko Sorsa lähti parikymmentä vuotta sitten maailmalle ja asettui vaellusvuosien ja välillä Helsingin Chez Dominiquen jälkeen Hong Kongiin. Siellä hän vastaa muun muassa siitä, että ravintola FINDSin lista ja laatu pitävät pohjoismaisen ruokakulttuurin lippua korkealla.

Globaaleilla markkinoilla menestyminen vaatii yksilöltä paitsi lahjakkuutta ja työteliästä sisua myös uskallusta yrittää ja rohkeutta epäonnistua. Ne eivät ole mitään amerikkalaisen unelman erityispiirteitä. Edellytyksiä ja eväitä pärjätä löytyy yhtä lailla suomalaiselta koulutuspohjalta.

 

Kolumni julkaistu Demokraatissa 7.4.2016