Huomenna alkaa Suuri yhdeksästoista
Huomenna eli 18.10. saamme tietää jotain maailman tulevaisuudesta, sillä silloin alkaa Kiinan 19:sta valtiollinen konferenssi. Tuttavallisesti nimetty Suuri yhdeksästoista on yksi merkittävimmistä Kiinan valtiollisista kokouksista.
Kiinan valtiollinen konferenssi pidetään viiden vuoden välein ja sen aikana maalle valitaan uusi korkein johto. Tällä kertaa julkistetaan lisäksi puolueen perustamisasiakirjaan suunnitellut uudistukset. Konferenssin keskiössä on seitsemän virkamiehen muodostama Politbyroon pysyvä komissio. Se on Kiinan pienin ja vaikutusvaltaisin hallintoelin. Seitsemästä viidelle on tullut eläkeikä vastaan, ja vaikka pysyvän komission tasolla eläkeikä ei ole pakollinen, ei sitä vielä toistaiseksi ole jätetty noudattamatta.
Kaksi jää heistä jäljelle. Perinteeksi muodostuneeseen tapaan myös presidentin ja puolustusvoimien ylikomentajan mantteleita kantava Kiinan kommunistisen puolueen pääsihteeri Xi Jinping ei ole saavuttanut eläkeikää, eikä seuraajaa ole nostettu esiin. Voimme luottavaisina olettaa hänen jatkavan valtion johdossa. Toinen asemassaan melkein varmasti jatkavista henkilöistä on Kiinan valtioneuvoston johtaja eli Kiinan ”pääministeri” ja komission kakkosmies Li Keqiang.
Uudet viisi jäsentä voidaan jakaa kahteen luokkaan, Xin pitkän linjan tukijoihin ja (jos ei nyt vastustajiin niin ainakin) vähemmän innokkaisiin tukijoihin. Siitä, kuinka monta Xin innokasta tukijaa komissioon valitaan, voidaan päätellä jotain hänen vallastaan ja suosiostaan maan johdon keskuudessa. Samalla voidaan tehdä arvauksia siitä, tuleeko Xi viiden vuoden päästä rikkomaan perinnettä ja jatkamaan kolmannelle kaudelle. Perustusasiakirjaan julkistettavat muutokset antanevat lisäviitettä asiaan, sillä muutokset liittynevät yksipuoluejättiläisen viralliseen vallanjakojärjestelmään.
Oletan, että Xin valta tulee vahvistumaan, ja pyrin avaamaan lyhyesti sitä, mitä Xin ulkopoliittisen linjan jatkuminen kertoo. Mikäli Xi ei saa suosimiaan tahoja politbyroon voidaan vastaavasti päätellä, ettei hänen linjansakaan nauti entisenlaista suosiota. Tiivistäen Xin vahva asema kertoisi Kiinan hyvistä Venäjäsuhteista, talouspoliittisen vaihtoehdon tarjoamisesta kehittyvien maiden hallituksille, sekä pyrkimyksistä globaalipoliittisen vaikutusvallan tasaiseen kasvattamiseen.
Xin ulkokauppapolitiikka suuntaa erityisesti Afrikkaan ja Oseaniaan, sekä Euraasian sisämaahan ja arktiselle alueelle. BRI-hanke, eli nk. ”Uusi silkkitie”, on Xin ulkopolitiikan keskeinen visio ja työkalu. Xi tulee ajamaan sen etenemistä voimakkaasti sekä diplomaattisin keinoin että politiikkapankkiensa avulla. Hanke on jo saanut innostuneen vastaanoton monissa kehittyvissä maissa ja hankkeen saama suosio Keski-Aasiassa näyttäytyy paitsi uhkana myös taloudellisena mahdollisuutena Venäjälle, joka ei enää vuosiin ole elätellyt harhaluuloja oman taloutensa kyvykkyydestä haastaa Kiinan vaikutusvallan kasvu.
Tämä kertoo isosta suunnanmuutoksesta suurvaltojen välisessä dialogissa ja se on ainakin osin Xin ansiota. Välien lämmittelyssä ovat lisäksi auttaneet yhteinen tyytymättömyys lännen vetämään talous ja ihmisoikeuspolitiikkaan, Venäjää vastaan langetetut sanktiot ja öljyn hinnanlaskun aiheuttama taloudellinen ahdinko Venäjälle. Näiden tekijöiden tiedostaminen voi osaltaan auttaa ymmärtämään minkälaisiin teemoihin tiiviimpi russo-sino-yhteistyö saattaisi keskittyä.
Kiina on ehdottanut vapaakauppasopimuksen solmimista Euraasian talousunionin kanssa ja se ettei Venäjä ole suoralta kädeltä esittänyt kieltävää vastausta, vaan käynnistänyt selvityksen mahdollisista hyödyistä ja haitoista, on jo itsessään osoitus suurvaltasuhteiden lämpenemisestä. Venäjän ja Kiinan välinen edes osittaisen vapaakauppasopimuksen toteutuminen ja kuljetusinfrastruktuurin kehittäminen BRI-hankkeen tiimoilta tarjoaisi runsaasti uusia kauppamahdollisuuksia Suomelle ja monille muille Euroopan maille.
Suomi on sekä Kaspianmeren pohjoispuolelta kulkevan ”Moskovan linjan”, että ilmaston lämmetessä avautuvan arktisen väylän, että sitä tukemaan suunnitellun arktisen radan kannalta kätevässä paikassa ja kysyntä korkean teknologian, erityisesti arktisiin olosuhteisiin soveltuvalle, kalustolle on huomattavaa sekä Venäjällä, että Kiinassa. Kaikki kolme mainittua reittiä myös lyhentävät matka-aikaa Suomesta Kiinaan yli puolella nykyisestä, mikä avaa ovia erityisesti kiireellistä toimitusta vaativille hyödykkeille ja helpottaa pääsyä Keski-Aasian kehittyville markkinoille.
Mikäli Kiinan tavoitteet tuntuvat nykyperspektiivissä mahdottomilta kannattaa muistaa, että vuodessa ehtii tapahtua paljon ja vuosikymmenessä sitäkin enemmän, eikä Kiinan johdolla ole samoja vallassa pysymisen paineita kuin demokratioissa. Kiina todella osaa pelata pitkää peliä huomattavan hyvin ja näkemykseni on, että huomioiminen on Xin linjan ymmärtämiselle oleellista. Kiinan strategian tähdätessä esimerkiksi vuoteen 2060 se todella tekee niin ja juuri tästä on kyse Kiinan pyrkimyksessä palata paikalleen maailman hegemoniana.
Xin linja keskittyy kasvattamaan niin kovaa kuin pehmeääkin valtaansa kehittyvän maailman keskuudessa jättäen vauraat länsimaat toistaiseksi omaan arvoonsa. Kiinan kehityspolitiikan taustalla on samaan aikaan vientimarkkinoiden kasvattaminen ja potentiaalisten tulevien tukijoiden aseman vahvistaminen. Näistä syistä Kiina uskoo yhteisen edun heijastuvan takaisin Kiinaan. Samalla USA:n ja USA-johtoisen globaalin talousjärjestelmän arvovalta heikkenee erityisesti juuri niiden maiden keskuudessa, joihin Kiinan arvovaltapolitiikka keskittyy.
Kiinan tarjoama, korkoja lukuunottamatta takeeton, laina, sekä massiiviseen lainanottoon ja julkisiin panostuksiin perustuva talousjärejstelmä houkuttelee erityisesti valtaansa mustasukkaisesti varjelevia ei-demokratioita. Tämän lisäksi Kiina on kokenut toimimaan korruptoituneessa ympäristössä ja valmis yhteistyöhön dijtatuuristentkin hallintojen kanssa, mikä tekee Kiinasta houkuttelevan kumppanin erityisesti niissä valtioissa, joissa poliittinen johto omistaa huomattavan osuuden yksityisestä pääomasta. Hyviä esimerkkejä tästä ovat Pakistan ja Kazakstan.
Linjalla on kuitenkin myös heikkoutensa kehittyvien maiden kanssa toimiessa. Esimerkiksi vallan vaihtuessa uusi hallitus saattaa huomata edellisen hallituksen käyttäneen Kiinalta lainatut rahat oman hyvinvointinsa kehittämiseen jättäen maan valtaviin velkoihin ja tyystin vaille velanotosta saatuja hyötyjä. Tämänkaltaisessa tilanteessa uusi hallitus saattaa päättää jättää velat maksamatta, jolloin Kiina joutuu puolustamaan omia ja yrityksiensä etuja alueella. Sama saattaa tapahtua myös paikallisten konfliktien uhatessa kiinalaisia investointeja. Toistaiseksi Kiina ei ole puolustanut etujaan voimakeinoin, vaan niellyt tappionsa pitääkseen hyvän yhteistyökumppanin matalaa profiilia yllä.
Toistaiseksi meillä ei ole esimerkkiä siitä, miten Kiina vastaavassa tilanteessa toimisi, mutta sijoitusten kasvaessa anteeksiannosta tulee kuitenkin yhä vaikeampaa ja Xin linjan jatkuessa eteen tulee vielä aika, jolloin Kiinan on hylättävä suvereniteetin kunnioittamisen periaatteensa ja puolustettava omia etujaan myös voimakeinoin. Epäselvää on myös, miten muu maailma tulee siihen reagoimaan ja siksi Kiina tekee kaikkensa lykätäkseen tuota hetkeä mahdollisimman kauas. Menneistä virheistään Kiina on oppinut vakaan talouden tarkoittavan poliittista vakautta ja siksi arvaan Kiinan pyrkivän välttämään sotilaallisten keinojen käyttämistä silloinkin, kun ne tulisivat halvemmiksi. Kiinan sotilaseliitillä on kuitenkin nykyisellään melko paljon valtaa ja sotilaallisen voiman näytöllä on yleensä positiivinen vaikutus kansan suosioon.
Virheistä oppimisen lisäksi Xin linja ammentaa myös perinteistä. Hyvä esimerkki tästä on hyvin suosituksi keulakuvaksi muodostunut niin kutsuttu ”älä koskaan unohda kansallista nöyryytystä” -politiikka, jossa Kiinan historiallinen muisto Kiinasta maailman keskuksena korostuu ja Kiinan kiinankielinen nimi Zhōngguó (中国) tarkoittaakin keskimaata. Pitkässä perspektiivissä Kiinan kokema nöyryytys ja heikko asema näyttäytyy pelkkänä parinsadan vuoden poikkeama parin tuhannen vuoden jatkumossa, jossa Kiinan hegemoninen asema esitetään ikäänkuin osana luonnollista maailmanjärjestystä. ”Älä koskaan unohda kansallista nöyryytystä” toimii niin kiinalaisille kuin meille muillekin muistutuksena Xin Kiinan globaalipoliittisten tavoitteiden suunnasta.