Huomenna ne veroalen dynaamiset vaikutukset tulee (ihan varmasti)
Raporttimme nosti viime viikolla keskusteluun sen, kuinka hallituksen ensi vuoden veronalennukset hyödyttävät eniten huipputuloisia. Päätöksen puolustajat käänsivät nopeasti keskustelun veroalen epäreilusta jakautumisesta sen mahdollisiin hyötyihin. Niitä perustelemaan löydettiin kaksi tutkimusta, jotka eivät kuitenkaan kerro näistä hyödyistä paljoakaan. Laajempi tutkimuskirjallisuus osoittaa, että väitteet veronalennuksen tuomasta kasvusta ja itserahoittavuudesta ovat epävarmalla pohjalla.
Julkaisimme viime viikolla raportin, joka osoitti, että Orpon hallituksen suurituloisille suuntaama niin kutsuttu marginaaliveronalennus hyödyttää vain 106 000 henkilöä – siis kahta prosenttia suomalaisista. Suurin hyöty kasautuu vielä pienemmälle joukolle eli muutamalle sadalle miljoonatuloiselle. Yli miljoona euroa ansaitsevat saavat keskimäärin 130 000 euron veronalennuksen, kun lähes kaikilla muilla veronalennus jää muutamaan kymppiin tai sataseen.
Raportti on iloksemme herättänyt runsasta keskustelua veropäätösten ja talouspolitiikan oikeudenmukaisuudesta. Toisaalta etenkin veronalennuksia puolustavat elinkeinoelämän lobbarit ovat yrittäneet siirtää keskustelua toisaalle: suurituloisten veronalennusten väitettyihin hyödyllisiin vaikutuksiin. Usein toistuva väite on, että huipputuloisten veronalennukset muuttaisivat ihmisten käyttäytymistä niin, että talous ja työnteko kasvaisivat. Jotkut ovat jopa väittäneet, että näiden dynaamisten vaikutusten vuoksi veronalennukset rahoittaisivat itsensä ainakin ennen pitkää.
Raporttiin tekemämme tutkimuskatsaus kuitenkin osoitti, että tällaiset väitteet ovat optimistisia ja epävarmalla pohjalla. Silti ne olivat löytäneet eilen esimerkiksi Helsingin Sanomien kolumniin. Siinä niitä perusteltiin etenkin kahdella tutkimuksella. Pelkästään näiden tutkimusten pohjalta ei kuitenkaan kannata tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä, sillä aiheesta on laajasti tutkimuskirjallisuutta eri menetelmillä (ks. raporttimme luvun 2 tutkimuskatsaus).
Tässä tekstissä käymme tarkemmin läpi sitä, mitä tutkimus kertoo verotuksen dynaamisista vaikutuksista. Teemme sen kommentoimalla Hesarin kolumnin väittämiä.
Väite 1. “Tutkimusnäyttö tukee yhä voimakkaammin sitä, että hyvätuloisten marginaaliveroja kannattaa alentaa korkeilta tasoilta, joilla ne esimerkiksi Suomessa ovat. […] Varjonen-Olluksen ja Klevenin tutkimukset tuovat oman lisänsä viime vuosina vahvistuneeseen käsitykseen: korkeiden marginaaliverojen haitat voivat olla merkittäviä.”
Tämä ei pidä paikkaansa, sillä kyseiset tutkimukset eivät suoranaisesti kuvaa marginaaliverotuksen haittoja. Sen sijaan ne kertovat siitä, että verotuksella on vaikutuksia suurituloisten käyttäytymiseen. Tältä osin tutkimukset tuovatkin oman lisänsä keskusteluun. On kuitenkin olennaista ymmärtää, millaisista vaikutuksista kyseiset tutkimukset kertovat ja mistä eivät.
Kyseiset tutkimukset eivät varsinaisesti osoita, että korkeat marginaaliverot vähentäisivät työntekoa tai talouskasvua. Tämä johtuu siitä, ettei niissä edes tutkita näitä asioita, vaan niin kutsuttua verotettavan tulon joustoa. Toisin sanoen niissä tarkastellaan veromuutoksen vaikutuksia sen kohteena olevien verotettaviin tuloihin – siis palkkoihin.
Palkkojen muutos ei kuitenkaan kerro työnteon lisääntymisestä tai talouskasvusta, sillä muutokset voivat johtua myös muista syistä, joiden merkitystä ei tutkimuksissa ole kaikilta osin eritelty. Muita syitä voivat tunnettujen tutkimusten mukaan olla esimerkiksi verosuunnittelu tai tulonjaon muutokset yhteiskunnan eri ryhmien välillä. Esimerkiksi edellä mainittu Klevenin tutkimusryhmä ei erittele artikkelissaan eri tekijöiden merkitystä vaan nojaa teoreettisiin oletuksiin, jotka eivät välttämättä kerro todellisuudesta paljonkaan. Klevenin tutkimusta on tarkasteltu tarkemmin raporttimme luvussa 2.3.1.
Lisäksi nämä tutkimukset tarkastelevat vain varsin pientä suurituloisten joukkoa, vaikka verotuksella on vaikutuksia koko yhteiskuntaan. Siten niiden perusteella ei voida sanoa paljoakaan siitä, kuinka hyödyllisiä tai haitallisia korkeat marginaaliverot ovat yhteiskunnan kokonaisuuden kannalta. Samasta syystä niiden perusteella ei voida tehdä kovin vahvoja johtopäätöksiä edes siitä, miten veromuutos vaikuttaa verotuloihin – eli rahoittaa itse itsensä.
Juuri Varjonen-Olluksen artikkelin viittaaminen Hesarissa on siinä mielessä mielenkiintoista, että sitä ei ole varsinaisesti edes julkaistu. Sen sijaan Varjonen-Ollus on esitellyt artikkelin luonnosta konferenssissa, josta joku on ilmeisesti vinkannut sen toimitukseen. Yhtä kaikki artikkeli ei siis suoranaisesti kerro suurituloisten verotuksen haitoista tai edes itserahoitusasteesta. Tämä on todettu myös artikkelin johtopäätöksissä: “Sitä [artikkelissa havaittua joustoa] ei voi suoraan hyödyntää arvioitaessa [veromuutosten] vaikutuksia julkiseen talouteen edes suurituloisten kohdalla.”
Lisäksi on syytä todeta, että toiset vastaavilla menetelmillä tehdyt tutkimukset antavat varsin erilaisia tuloksia kuin Hesarin juttuun poimitut. Esimerkiksi Ruotsissa tehty tuore tutkimus sai alle puolet pienemmän arvion veromuutoksen vaikutuksesta verotettavaan tuloon. Erot johtuvat muun muassa siitä, että tutkimustulokset riippuvat olennaisesti taloudellisista olosuhteista, jotka vaihtelevat ajan ja paikan mukaan. Esimerkiksi Varjonen-Olluksen tutkimuksen johtopäätöksissä todetaan, että finanssikriisin jälkeen Suomessakin vallinnut heikko talouskasvu saattaa heijastua tuloksiin.
Väite 2. “Marginaaliverojen tutkimus on vaikeaa ja monimutkaista. Se perustuu joustojen mittaamiseen. Ne ovat kertoimia, jotka kertovat verojen kiristämisen tai keventämisen vaikutuksista verokertymään.”
On totta, että verotuksen vaikutusten tutkiminen on hankalaa. Kaikki aiheesta tehty tutkimus ei kuitenkaan perustu verotettavan tulon joustojen mittaamiseen, kuten on tehty Hesarin viittaamissa artikkeleissa. Kuten edellä on todettu, kyseisen lähestymistavan puutteena on, ettei se kerro suoraan veronalennusten laajemmista vaikutuksista talouskasvuun, julkiseen talouteen, työllisyyteen tai eriarvoisuuteen. Näitä vaikutuksia on kuitenkin pyritty haarukoimaan muilla menetelmillä.
Suurituloisten veronalennusten vaikutuksia on tutkittu myös tarkastelemalla niiden yhteyttä bruttokansantuotteen (BKT) kasvuun, työllisyyteen ja eriarvoisuuteen. Esimerkiksi David Hope ja Julian Limberg tutkivat kaikkia merkittäviä suurituloisten veronalennuksia 18 OECD-maassa vuosina 1965–2015. Heidän tutkimustuloksensa oli, ettei suurituloisten veronalennusten ja työllisyyden tai BKT:n kasvun välillä ole yhteyttä. Sen sijaan veronalennukset ovat kasvattaneet tuloeroja.
Myös muut tutkijat ovat saaneet tällaisilla menetelmillä saman suuntaisia tuloksia: olennaista talouskasvua suurituloisten veronalennukset siis tuskin tuovat, mutta ne kasvattavat taloudellista eriarvoisuutta. Näissäkin tutkimuksissa on toki omat puutteensa, sillä verotuksen vaikutusten eristäminen muista vaikutuksista on hankalaa. Silti nämä havainnot osoittavat osaltaan sitä, että edellä mainittujen verotettavan tulon joustoon perustuvien tutkimusten pohjalta ei kannata tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä: niissä havaitut joustot saattavat kertoa esimerkiksi tuloerojen kasvusta.
Väite 3. “Tietenkään verotuksessa ei ole kyse pelkästään siitä, miten valtion verotulot saadaan maksimoitua. Kyse on myös oikeudenmukaisuudesta. Tästäkin näkökulmasta kovien palkkaverojen keventämiselle voi löytyä perusteita. Suomessa tuloerot ovat pysyneet pitkällä aikavälillä verrattain vakaina. Sen sijaan varallisuuserot ovat kasvaneet.”
Suurituloisten veronalennukset eivät siis tutkimusten perusteella synnytä merkittävästi kasvua tai välttämättä tuo muitakaan hyötyjä yhteiskunnalle. Samalla on tietenkin totta, että verotuksessa on olennaisesti kyse oikeudenmukaisuudesta. On myös helppo olla samaa mieltä siitä, että isoimpien varallisuuksien verottamista voi pitää työn verotusta perustellumpana. Aihetta on käsitelty esimerkiksi tässä raportissamme viime vuonna.
Kun puhutaan palkkojen verotuksesta, oikeudenmukaisuusnäkökohta perustelisi kuitenkin ennemmin pieni- ja keskituloisten verotaakan helpottamista. Kaikkein suurimmat tulot kertyvät nopeasti myös varallisuudeksi, mikä näkyy siten myös varallisuuserojen kasvuna. Lisäksi on hyvä todeta, että tulonjakotilastoista puuttuu iso osa huipputuloisten tuloista. Siksi niistä ei saa aivan oikeaa kuvaa kaikkein suurituloisimpien tuloista tai tuloeroista. Tältä osin varallisuustilastot ovat ainakin vielä toistaiseksi kattavampia.
Kirjoittajat:
Jussi Systä on Kalevi Sorsa -säätiön talouspoliittinen asiantuntija. Hän viimeistelee Tampereen yliopistossa poliittisen talouden alan väitöskirjaansa julkisen talouden kestävyyden teorioista.
Lauri Finér on Kalevi Sorsa -säätiön toiminnanjohtaja. Finér on työskennellyt verotuksen parissa yli 15 vuotta muun muassa virkamiehenä, tutkijana ja veropoliittisena asiantuntijana.
Kuva: Waiting for Godot -näytelmä vuodelta 1963 (University of Minnesota Theatre Arts & Dance, CC BY-NC 2.0)