Hyvää yhteiskuntaa etsimässä

Kirjoittaja Johannes Koskela Johannes Koskela

Saksalaiset kutsuivat ja kustansivat Berliiniin hahmottelemaan, millainen sosiaalidemokraattista aateperintöä toteuttava ”hyvä yhteiskunta” (Die gute Gesellschaft/The Good Society) voisi olla. Osallistujia oli lähes täysi eurooppalainen kirjo Turkkia myöten, vain baltit puuttuivat ja pari Balkanin maata.

Projekti ei ole aivan uusi, ja siitä on julkaistu pätevää kirjallisuutta sekä saksaksi että englanniksi. Niinpä päällimmäiseksi huoleksi ei noussut itse tavoitetila, vaan kuinka siihen päästäisiin. Hallitusasemiahan sosiaalidemokraateilla on koko lailla hyvin monissa maissa, keinoja visioidensa toteuttamiseen vähemmän.

Itäisellä rintamalla turhautuneet tunnelmat liikkuvat neuvottomasta lohduttomaan. Romanialainen sanoi suoraan, että vallassa muka ollaan, mutta korruptoituneessa poliittisessa kulttuurissa ei saada mitään muutosta tai tulosta aikaan.

Bulgaari kuvasi pettyneen kansan mielenosoituksia vasemmistohallitusta vastaan, ja magiaari Unkarin demokratian vajoamista oikeiston johdolla alennustilaan. Tshekin nuorilta radikaaleilta ei riitä uskoa ihmiskasvoiseen kapitalismiin, vaan he kaipasivat tilalle tarkemmin määrittelemätöntä sosialismia.

Läntisessä Euroopassa kannetaan huolta siitä, kuinka sosiaalidemokraatit ovat kadottaneet kosketuksen ihmisten arkipäivän todellisuuteen, jonka monenkirjavat populistit tuntuvat tavoittavan paremmin. Syyksi epäiltiin muun muassa koalitiopolitiikkaa porvarien kanssa, joka hämärtää yhteiskunnallisia vastakkainasetteluja ja syö siten vasemmiston identiteettiä.

Tuttuja teesejä nämä Suomestakin, mutta en silti jaksanut innostua sen enempää lahkolais- kuin leirimentaliteettia henkivistä näkemyksistä. Itävallan kokemuksista ei ikävä kyllä ollut paikalla kukaan kertomassa, ja saksalaiset taas tyytyivät kohteliaina isäntinä yllättävän matalaan profiiliin.

Puolustin konferenssissa konsensushakuista ja pragmaattista asennetta, jos poliittinen järjestelmä ja kulttuuri vain antavat siihen mahdollisuuksia. Suunnan määrittäjän rooli on voitettava vision voimalla ja toteuttajan taidolla, kumppanit sitoutettava tueksi vaikka kelvollisten kompromissien hinnalla.

Mutta tuhon keskeisasemaan päästäkseen sosiaalidemokratian on voitettava eksistentiaalinen kriisinsä, kuten brittikollega liikkeen tilaa luonnehti. Eikä olisi haitaksi, jos ”hyvän yhteiskunnan” pohjaksi olisi myös jokin yhteisymmärrys siitä, mikä rooli sen luomisessa ja toiminnassa on yhteisellä Euroopan unionilla.

Blogikuva Mikko